JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
12.4.2019 1:00
Tulevaisuuden toivot

Vaik­ka asi­a­na­ja­jat kes­kit­ty­vät Ete­lä-Suo­meen ja pää­kau­pun­ki­seu­dul­le, se ei ole ai­noa mah­dol­li­suus. Töi­tä voi teh­dä ym­pä­ri Suo­men, ei­vät­kä ruuh­ka­vuo­det es­tä vaa­ti­vaa uraa tai yrit­tä­jyyt­tä.

Päivi Molari, Savonlinna: “Rohkeasti unelmia kohti jo nuorena”

Pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la pi­tää ky­e­tä työs­ken­te­le­mään mo­ni­puo­li­ses­ti. Sa­von­lin­na­lai­sel­le asi­a­na­ja­ja, va­ra­tuo­ma­ri, Päi­vi Mo­la­ril­le, 42, tämä so­pii oi­kein hy­vin.

– Tääl­lä maa­kun­nis­sa on ra­jal­li­set mah­dol­li­suu­det eri­kois­tua vain tiet­tyi­hin asi­oi­hin. Se li­sää työn mie­len­kiin­toi­suut­ta. Työ on erit­täin vaa­ti­vaa, mut­ta sa­mal­la hy­vin mo­ni­puo­lis­ta, Mo­la­ri sa­noo.

Mo­la­ri on iloi­nen sii­tä, et­tä on voi­nut pa­la­ta ko­ti­seu­dul­leen Ete­lä-Sa­voon. Sa­von­lin­na on hä­nel­le tut­tu kau­pun­ki jo lu­ki­oa­joil­ta, ja opis­kel­tu­aan La­pin yli­o­pis­tos­sa hän pa­la­si mut­kien kaut­ta ta­kai­sin puo­li­son kans­sa vuon­na 2002.

– Em­me aja­tel­leet, et­tä tääl­tä löy­tyi­si mo­lem­mil­le töi­tä, mut­ta sat­tu­mus­ten an­si­os­ta saim­me mo­lem­mat va­ki­tui­set työ­pai­kat.

Vaik­ka Mo­la­ri aloit­ti palk­ka­töis­sä, hän us­koi jo opis­ke­lu­ai­koi­na, et­tä al­kai­si jos­sain vai­hees­sa asi­a­na­ja­ja­y­rit­tä­jäk­si.

Oma toi­mis­to näki päi­vän­va­lon kui­ten­kin pal­jon ai­em­min kuin hän oli etu­kä­teen ku­vi­tel­lut. Hän oli toi­mis­ton pe­rus­ta­es­saan 29-vuo­ti­as ja kes­kel­lä hek­ti­sin­tä per­he­ar­kea: kol­me­vuo­ti­aan po­jan ja 1-vuo­ti­ai­den kak­sos­poi­kien äi­ti.

Am­mat­ti­kun­ta oli Ete­lä-Sa­von seu­dul­la iä­käs­tä ja mies­val­tais­ta, ei­kä alal­le ol­lut pit­kään ai­kaan tul­lut yli­pää­tään ke­tään uut­ta yrit­tä­jää tai uu­sia asi­a­na­ja­jia.

– Ei­hän yri­tys­toi­min­nan aloit­ta­mi­nen ti­lan­tees­sa­ni help­poa ol­lut, vaan vaa­ti hir­vit­tä­vän ko­vaa työ­tä, mut­ta en ole kos­kaan ol­lut tyyp­pi, joka me­ni­si sii­tä, mis­tä ai­ta on ma­ta­lin. 29-vuo­ti­aa­na nai­se­na ero­tuin jou­kos­ta, mut­ta las­kel­moin kyl­lä, et­tä sil­lä voin myös erot­tau­tua ja pär­jä­tä, Mo­la­ri sa­noo.

Pitää tarttua hetkeen

Mo­la­ri neu­voo myös nuo­rem­pia kol­le­goi­taan me­ne­mään roh­ke­as­ti unel­mia koh­ti, jos asi­a­na­ja­jan am­mat­ti tai asi­a­na­ja­ja­y­rit­tä­jyys kiin­nos­taa.
Toi­saal­ta hän poh­tii, et­tä al­ku oli­si saat­ta­nut ol­la hel­pom­pi, jos hän oli­si hank­ki­nut en­sin enem­män työ­ko­ke­mus­ta toi­sen pal­ve­luk­ses­sa.

– Eh­kä sil­loin oli­sin ol­lut var­mem­pi omas­ta osaa­mi­ses­ta­ni. Olen jou­tu­nut te­ke­mään hir­ve­äs­ti töi­tä asi­oi­den eteen, kun läh­din niin nuo­re­na yrit­tä­jäk­si, Mo­la­ri sa­noo.

Hä­nel­le tuli kui­ten­kin tun­ne, et­tä pi­tää tart­tua het­keen. Hän sai pai­kal­li­sil­ta yh­teis­työ­ta­hoil­ta myös vies­tiä ja kan­nus­tus­ta, et­tä alal­le tar­vit­tai­siin uut­ta ver­ta.

Mo­la­rin lap­set ovat jo tei­ni-ikäi­siä, mut­ta hei­dän ol­les­saan pie­niä yrit­tä­jyy­den mah­dol­lis­ti puo­li­son sään­nöl­li­nen työ­ai­ka. Puo­li­so pys­tyi esi­mer­kik­si jous­ta­vam­min jää­mään ko­tiin las­ten sai­ras­tu­es­sa äkil­li­ses­ti.

– Teim­me tie­toi­sen va­lin­nan luo­pua omis­ta har­ras­tuk­sis­tam­me en­sim­mäi­sik­si vuo­sik­si. Va­paa-ai­ka pyö­ri las­ten ja ar­ki­as­ka­rei­den ym­pä­ril­lä. Minä vein lap­set hoi­toon, mies haki. Yri­tin tul­la koh­tuul­li­sen ajois­sa ko­tiin ol­lak­se­ni las­ten kans­sa ja jat­koin töi­tä, kun lap­set oli saa­tu nuk­ku­maan, Mo­la­ri ker­too.

Las­ten kas­vet­tua isom­mik­si Mo­la­ri ja hä­nen mie­hen­sä el­vyt­ti­vät lii­kun­ta­har­ras­tuk­sen­sa uu­del­leen. He oli­vat yh­des­sä las­ten kans­sa so­pi­neet, et­tä he voi­vat käy­dä juok­su- ja hiih­to­len­keil­lä il­lal­la sen jäl­keen, kun lap­set oli saa­tu nuk­ku­maan.

Yri­tyk­sen käyn­nis­tä­mi­nen tyh­jäs­tä omal­la ni­mel­lä oli var­mas­ti haas­ta­vam­paa kuin oli­si ol­lut jat­kaa val­miik­si tun­net­tua toi­mis­toa.

– Uu­det tie­to­ko­neet ja työ­ka­lut han­kin pie­nel­le toi­mis­to­huo­neel­le­ni, mut­ta muu­ten läk­sin liik­keel­le hy­vin mal­til­li­ses­ti pie­nil­lä kus­tan­nuk­sil­la ja tun­nus­tel­len, saan­ko ti­laa mark­ki­noil­la. Toi­mis­tos­sa­ni oli aluk­si van­hat opis­ke­lu­ai­kai­set ka­lus­teet ja yh­teis­työ­kump­pa­nit jopa huo­maut­ti­vat, et­tei­vät ne ole vält­tä­mät­tä ihan mei­dän alal­lem­me so­vel­tu­via, Mo­la­ri muis­te­lee.

Aloit­te­le­va­na asi­a­na­ja­ja­na hän koki ole­van­sa työs­sään suu­ren­nus­la­sin al­la, mut­ta omat on­nis­tu­mi­set läm­mit­ti­vät miel­tä ja kan­nus­ti­vat eteen­päin. Ju­ris­ti­kou­lu­tus on te­o­reet­ti­nen, ja Mo­la­rin mu­kaan mo­net käy­tän­nön asi­at op­pii vain kan­ta­pään kaut­ta.

– It­se opin vas­ta työs­sä konk­reet­ti­ses­ti, mi­ten pal­jon oi­keu­den­käyn­tiin voi vai­kut­taa myös se, mi­ten tuo­ma­ri tai vas­ta­puo­len avus­ta­ja asi­as­sa työs­ken­te­le­vät. Esi­mer­kik­si tuo­ma­reil­la voi ol­la hy­vin mo­nen­lai­sia pro­ses­sin­joh­to­ta­po­ja. Ai­na ei pys­ty toi­mi­maan oman kä­si­kir­joi­tuk­sen mu­kaan, Mo­la­ri poh­tii.

Kasvua Mikkelistä

Ete­lä-Sa­von kä­rä­jä­oi­keu­den Sa­von­lin­nan kans­lia lo­pe­tet­tiin tä­män vuo­den alus­sa, mut­ta is­tun­not jat­ku­vat.

Muu­tos oli Mo­la­ril­le yk­si syy to­teut­taa noin kym­me­nen vuot­ta mie­les­sä ky­te­nyt suun­ni­tel­ma. Hän laa­jen­si vuo­si sit­ten toi­min­taan­sa naa­pu­ri­kau­pun­kiin Mik­ke­liin, jos­sa si­jait­see myös Ete­lä-Sa­von kä­rä­jä­oi­keu­den kans­lia.

– Koen ole­va­ni en­si­si­jai­ses­ti oi­keu­den­käyn­ti­a­si­a­na­ja­ja, jo­ten on luon­nol­lis­ta toi­mia siel­lä, mis­sä kä­rä­jä­oi­keus on. Toi­mis­to­ni pää­kont­to­ri on edel­leen Sa­von­lin­nas­sa, ja myös työn­te­ki­jä­ni toi­mi­paik­ka on tääl­lä. Mik­ke­lis­sä on mu­ka­vas­ti al­ka­nut syn­tyä toi­mek­si­an­to­ja, vaik­ka en ole Mik­ke­lin toi­mis­toa työ­ti­lan­tees­ta­ni joh­tu­en eh­ti­nyt juu­ri mark­ki­noi­da, Mo­la­ri ker­too.

Etäyh­teyk­sien käyt­tö on hel­pot­ta­nut ja no­peut­ta­nut työ­tä sekä laa­jen­ta­nut pal­ve­lu­mah­dol­li­suuk­sia yli maa­kun­ta­ra­jo­jen: osa asi­a­kas­neu­vot­te­luis­ta ja is­tun­nois­ta­kin hoi­tuu vi­de­oyh­teyk­sil­lä.

Mo­la­rin mu­kaan Ete­lä-Sa­vos­sa on mel­ko pal­jon asi­a­na­jo­pal­ve­lui­ta suh­tees­sa asu­kas­lu­kuun.

Vii­me vuo­si­na alal­le on tul­lut myös nuo­ria, lä­hin­nä palk­ka­töi­hin sekä su­ku­pol­ven­vaih­dos­ten kaut­ta. Mo­la­rin ta­paan omal­la ni­mel­lä aloit­ta­via asi­a­na­ja­jia ei ole alu­eel­le il­maan­tu­nut.

Hän it­se viih­tyy Sa­von­lin­nas­sa eri­tyi­ses­ti ar­jen yk­sin­ker­tai­suu­den vuok­si: etäi­syy­det työn, ko­din ja per­heen har­ras­tus­ten vä­lil­lä ovat ly­hy­et ei­kä ai­kaa mene lii­ken­ne­ruuh­kis­sa ma­te­luun.

Mo­la­ri sa­noo, et­tä nuor­ten si­joit­tu­mi­seen kas­vu­kes­kus­ten ul­ko­puo­lel­le vai­kut­ta­vat pal­jon ko­ti­seu­tu, mut­ta hän toi­vot­taa muut­kin ter­ve­tul­leik­si Ete­lä-Sa­voon.

– Äl­kää kaik­ki men­kö kas­vu­kes­kuk­siin, tääl­lä muu­al­la­kin on hy­viä työ­mah­dol­li­suuk­sia!

Antti Korkeakivi, Oulu: ”Itsestä ja läheisistä täytyy huolehtia”

Ant­ti Kor­ke­a­ki­vi, 32, on jos­kus jäl­ki­kä­teen nau­res­kel­lut, kuin­ka mah­do­ton vuo­si hä­nel­lä ai­koi­naan oli. Vuo­si­na 2013–2014 hän aus­kul­toi Ke­mis­sä, jon­ne hän kul­ki päi­vit­täin ju­nal­la tai au­tol­la Ou­lus­ta rei­lut 100 ki­lo­met­riä suun­taan­sa. Työ oli vaa­ti­vaa: hän hoi­ti 3–4 kuu­kau­den ajan kah­den kä­rä­jä­no­taa­rin teh­tä­viä, tup­la­työ­mää­rää.

Ko­to­na taas odot­ti­vat puo­li­so ja pa­rin kuu­kau­den ikäi­nen lap­si. Li­säk­si per­he oli juu­ri myy­nyt asun­ton­sa ja odot­ti uu­den ko­din va­pau­tu­mis­ta, min­kä vuok­si he ma­jai­li­vat 3,5 kuu­kaut­ta anop­pi­las­sa. Jot­ta haas­teet ei­vät oli­si lop­pu­neet sii­hen, Kor­ke­a­ki­vi suo­rit­ti sa­maan ai­kaan kaup­pa­kor­ke­a­kou­lun opin­to­ja. Hän kir­joit­ti es­sei­tä ja luki tent­tei­hin ju­na­mat­koil­la. Ko­to­na työt ja opis­ke­lu jat­kui­vat ai­na nii­nä het­ki­nä, kun vau­va nuk­kui.

– Tun­sin ole­va­ni ris­ti­pai­nees­sa, kun yri­tin ol­la esi­mer­kil­li­nen työn­te­ki­jä, per­hee­ni­sä ja avi­o­mies. Tun­nit vuo­ro­kau­des­ta yk­sin­ker­tai­ses­ti lop­pui­vat kes­ken. Vä­sy­mys­tä en kui­ten­kaan tun­te­nut, sil­lä tie­sin ti­lan­teen vä­li­ai­kai­sek­si ja nau­tin työs­tä­ni, Kor­ke­a­ki­vi ker­too.

Täl­lä het­kel­lä pa­let­ti on pa­rem­min ka­sas­sa. Kor­ke­a­ki­vi työs­ken­te­lee Asi­a­na­jo­toi­mis­to Lu­kan­der Ruo­ho­la HTO:n Ou­lun toi­mis­ton ve­tä­jä­nä. Yh­tiö toi­mii vii­del­lä paik­ka­kun­nal­la. Ruuh­kai­saa elä­mä edel­leen on, mut­ta ai­kaa jää myös per­heel­le ja har­ras­tuk­sil­le.

Kor­ke­a­ki­ven per­he on vas­ta hank­ki­nut oma­ko­ti­ta­lon, ja lap­sia on nyt kak­si. Kor­ke­a­ki­vi ha­lu­aa eh­tiä ha­ke­maan lap­set päi­vä­ko­dis­ta ja viet­tää hei­dän kans­saan ai­kaa il­tai­sin, mut­ta myös har­ras­taa it­se.

– Kos­ka en eh­di kaik­kea, olen teh­nyt komp­ro­mis­si­rat­kai­su­ja lä­hin­nä har­ras­tuk­sis­sa. Ra­ken­sin esi­mer­kik­si kun­to­sa­lin au­to­tal­liin, joka mah­dol­lis­taa päi­vit­täi­sen har­joit­te­lun ja sääs­tää mat­kus­tu­sa­jas­sa, Kor­ke­a­ki­vi ker­too.

Paikallisuus on etu

Tämä on Kor­ke­a­ki­ven neu­vo nuo­ril­le kol­le­goil­le: Pidä huol­ta it­ses­tä­si ja lä­hei­sis­tä­si, sil­lä jos huo­len­pi­don lai­min­lyö, se hei­jas­tuu en­nen pit­kää myös työn­te­koon. 
Vaa­ti­va ura on mah­dol­lis­ta yh­dis­tää per­he-elä­mään.

– Elä­män ta­sa­pai­non löy­tä­mi­sel­lä on iso vai­ku­tus tu­le­vai­suu­teen. Yk­sit­täi­set saa­vu­tuk­set ural­la ei­vät tuo sa­man­lais­ta iloa pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä, hän sa­noo.

Ant­ti Kor­ke­a­ki­vi kiin­nos­tui ju­ris­tin am­ma­tis­ta jo pe­rus­kou­lui­käi­se­nä. Hän pää­si käy­mään Stras­bour­gis­sa Eu­roo­pan neu­vos­ton ih­mi­soi­keus­pa­lat­sis­sa, jos­sa hän kier­te­li enon­sa, täys­kai­man ja ih­mi­soi­keus­ju­ris­tin, kans­sa.

Vie­rai­lu teki vai­ku­tuk­sen. Hän ha­lu­si työ­hön, jos­sa pys­tyy vai­kut­ta­maan tär­kei­nä pi­tä­miin­sä asi­oi­hin. Ih­mi­soi­keus­ju­ris­tia hä­nes­tä ei tul­lut, vaan hän löy­si oman uran­sa lii­ke­ju­ri­dii­kas­ta. Se­kin oli luon­te­va va­lin­ta. Hä­nen su­vul­laan on Ou­lus­sa yli sa­ta­vuo­ti­nen omis­ta­ja-yrit­tä­jä­taus­ta, ja hän it­se hank­ki myös kaup­pa­tie­teel­li­sen kou­lu­tuk­sen.

Kor­ke­a­ki­vi on eri­kois­tu­nut muun mu­as­sa so­pi­mus- ja yh­tei­sö­oi­keu­teen ja ve­ro­te­hok­kai­siin omis­tus­jär­jes­te­lyi­hin. Hän aloit­ti uu­des­sa työ­pai­kas­saan vii­me vuo­den huh­ti­kuus­sa, kun en­ti­nen työ­nan­ta­ja Asi­a­na­jo­toi­mis­to Kro­ge­rus lo­pet­ti Ou­lun toi­mi­pis­teen­sä.

Kor­ke­a­ki­vi ko­kee ole­van­sa on­ne­kas, kun on saa­nut jää­dä tut­tuun kau­pun­kiin. Hän us­koo, et­tä moni ha­lu­ai­si asua nuo­ruu­den ko­ti­paik­ka­kun­nal­laan, jos siel­lä vain on mie­lek­käi­tä töi­tä tar­jol­la.

– Pai­kal­li­suus on tääl­lä­kin etu. Asi­ak­kaat ar­vos­ta­vat sitä, et­tä hei­dän asi­oi­taan hoi­taa tai­ta­va ou­lu­lai­nen ju­ris­ti. Mi­nul­la on ikää­ni näh­den laa­jat ver­kos­tot, ja mi­nut tun­ne­taan tääl­lä.
Pu­nai­nen lan­ka mu­ka­na

Isoh­kon toi­mis­ton hyö­ty on se, et­tä kaik­kea ei tar­vit­se teh­dä yk­sin: toi­mek­si­an­to­ja voi­daan tar­vit­ta­es­sa siir­tää fir­man si­säl­lä, myös toi­sel­le toi­mi­pis­teel­le.

– On hyvä, kun on li­sä­har­ti­oi­ta taus­tal­la. Ku­kaan ei voi osa­ta kaik­kea, mut­ta asi­a­kas­käyn­neil­lä voin sa­noa, et­tä kaik­ki asi­at hoi­tu­vat mi­nun kaut­ta­ni. Tie­dän löy­tä­vä­ni ai­na ta­lon si­säl­tä jon­kun, joka osaa.

Kor­ke­a­ki­veä kieh­to­vat oman alan muu­tok­set: eten­kin le­gal de­sign, jos­sa muo­toi­lu­a­jat­te­lun kei­noin py­ri­tään te­ke­mään oi­keus­pal­ve­luis­ta, käy­tän­nöis­tä, so­pi­muk­sis­ta ja asi­a­kir­jois­ta asi­ak­kail­le help­po­ja ja sel­kei­tä. Hän tu­tus­tui de­sign-ajat­te­luun jo vuon­na 2010 kaup­pa­kor­ke­an kan­di­daa­tin­tut­kiel­mas­saan, jol­loin ai­heen tut­ki­mus oli vie­lä lap­sen­ken­gis­sä. 

Toi­nen Kor­ke­a­ki­veä kiin­nos­ta­va ai­he on asi­an­tun­ti­jan roo­li tu­le­vai­suu­des­sa, kun tek­no­lo­gia vä­hen­tää tar­vet­ta mo­nil­le ru­tii­ni­töil­le.

– Ha­lu­an ol­la pa­ras sii­nä, mitä teen − ai­van ku­ten moni muu­kin. Juu­ri nyt olen in­nos­tu­nut myös kou­lut­ta­mi­ses­ta: olen kou­lut­ta­nut Ou­lun kaup­pa­ka­ma­rin ja Poh­jois-Poh­jan­maan yrit­tä­jien ti­lai­suuk­sis­sa, ja tu­le­va­na syk­sy­nä ryh­dyn opet­ta­maan Ou­lun kaup­pa­kor­ke­a­kou­lus­sa so­pi­mus- ja yh­tei­sö­oi­keu­den opin­to­ko­ko­nai­suut­ta, hän ker­too.

Ny­ky­ään nuo­ril­le ju­ris­teil­le pu­hu­taan pal­jon eri­kois­tu­mi­ses­ta ja sen tar­pees­ta. Kor­ke­a­ki­vi on kui­ten­kin sitä miel­tä, et­tä on hyö­dyl­lis­tä hank­kia en­sin mo­ni­puo­lis­ta ko­ke­mus­ta ja vas­ta sit­ten eri­kois­tua.

– Mo­ni­puo­li­nen ko­ke­mus aut­taa ko­ko­nai­suuk­sien hah­mot­ta­mi­ses­sa, mitä myös asi­ak­kaat usein luo­tet­ta­val­ta asi­an­tun­ti­jal­taan edel­lyt­tä­vät. Ko­ko­nai­suu­den hah­mot­ta­mi­nen aut­taa tun­nis­ta­maan ne sei­kat, mitä oli­si syy­tä tut­kia tar­kem­min.

Mo­ni­puo­li­nen ko­ke­mus aut­taa myös tun­nis­ta­maan sen, mitä tu­le­vai­suu­des­sa to­si­a­si­as­sa ha­lu­aa teh­dä. Kaik­ki ura­haa­veet ei­vät ai­na to­teu­du heti, mut­ta Kor­ke­a­ki­vi kan­nus­taa miet­ti­mään, mikä on oman uran pu­nai­nen lan­ka ja säi­lyt­tä­mään sen.

– Vaik­ka ei heti pää­si­si te­ke­mään juu­ri nii­tä töi­tä, joi­ta eni­ten ha­lu­aa, kan­nat­taa teh­dä sel­lai­sia asi­oi­ta, jot­ka aut­ta­vat ta­voit­teen saa­vut­ta­mi­ses­sa. Olen it­se­kin ra­ken­ta­nut osaa­mi­se­ni mat­kan var­rel­ta ke­rää­mis­tä­ni pa­la­sis­ta ja muo­dos­ta­nut niis­tä ko­ko­nai­suu­den, hän sa­noo.

Satu Miinala, Rovaniemi: ”Etäyhteydet auttavat pohjoisen välimatkoissa”

Ro­va­nie­me­läi­sel­lä asi­a­na­ja­jal­la Satu Mii­na­lal­la, 42, on asi­ak­kai­ta Ou­lus­ta Uts­jo­el­le as­ti: siis puo­len Suo­men pi­tuu­del­ta.

Työs­ken­te­ly­a­lu­een laa­juus poh­joi­ses­sa on ym­mär­ret­tä­vää. Ro­va­nie­mel­tä ylös­päin on mo­nia paik­ka­kun­tia, joil­la ei ole tar­jol­la asi­a­na­jo­pal­ve­lui­ta lain­kaan. Ro­va­nie­mel­lä asi­a­na­ja­jia on pal­jon, ja töi­tä näyt­tää Mii­na­lan mu­kaan riit­tä­vän hy­vin kai­kil­le.

– Pie­nes­sä yleis­toi­mis­tos­sa jut­tu­kan­ta on laa­ja, ja saan ol­la hy­vin eri­lais­ten ih­mis­ten kans­sa te­ke­mi­sis­sä. Tyk­kään sii­tä hir­ve­äs­ti, Mii­na­la ker­too.

Hän on pyö­rit­tä­nyt kah­den asi­a­na­ja­jan toi­mis­toa kol­le­gan­sa Nii­na Kai­san­lah­den kans­sa vuo­des­ta 2013.

Kos­ka etäi­syy­det työs­ken­te­ly­a­lu­eel­la ovat pit­kiä, hy­vin mo­nia asi­oi­ta hoi­de­taan säh­kö­pos­til­la ja vi­de­o­neu­vot­te­luil­la.

– Kun ai­koi­naan aloi­tin ai­em­mas­sa työs­sä asi­a­na­jo­toi­mis­tos­sa, työ oli sel­lais­ta, et­tä asi­ak­kai­ta tuli koko ajan oves­ta si­sään. Ero ny­kyi­seen on ai­van val­ta­va. Toki asi­ak­kai­ta ta­va­taan sil­loin täl­löin, mut­ta enim­mäk­seen asi­oi­ta hoi­de­taan pu­he­li­mit­se, säh­kö­pos­til­la tai vi­de­on vä­li­tyk­sel­lä, Mii­na­la ker­too.

Mii­na­la hoi­taa enim­mäk­seen per­he- ja pe­rin­tö­oi­keu­den asi­oi­ta ja ri­ko­sa­si­oi­ta. Hän us­koo jää­vän­sä poh­joi­seen, jos töi­tä vain riit­tää. Ete­län kas­vu­kes­kuk­set ei­vät ole hän­tä kos­kaan kieh­to­neet.

Ystävysten haasteesta alalle

Ke­mis­tä ko­toi­sin ole­va Satu Mii­na­la ei vie­lä lu­ki­on päät­ty­es­sä tien­nyt lain­kaan, mitä ryh­tyi­si opis­ke­le­maan. Hän kävi vä­li­vuo­den töis­sä, mut­ta suun­ni­tel­mat ei­vät sel­kiy­ty­neet. 

– Sit­ten yk­si ys­tä­vä­ni ker­toi, et­tä hän ai­koo ryh­tyä lu­ke­maan oi­kik­sen pää­sy­ko­kei­siin. Sa­noin, et­tä no voi­sin al­kaa lu­kea si­nun kans­sa­si. Kos­ka oi­kik­seen oli ai­ka vai­kea pääs­tä, se tun­tui haas­teel­ta, Mii­na­la ker­too.

Lo­pul­ta ys­tä­vä teki oha­rit ja jät­ti ha­ke­mat­ta, mut­ta Mii­na­la it­se päät­ti jat­kaa, kun ker­ran oli jo kal­liit pää­sy­ko­e­kir­jat hank­ki­nut. Jo pää­sy­ko­kei­siin lu­kies­sa ala al­koi kiin­nos­taa yhä enem­män, ja hän pää­si­kin La­pin yli­o­pis­toon opis­ke­le­maan oi­keus­tie­tei­tä.

Myös asi­a­na­ja­jak­si hän pää­tyi sat­tu­mien kaut­ta. Val­mis­tu­mi­sen jäl­keen hä­nel­lä oli rei­lu puo­li vuot­ta ai­kaa en­nen aus­kul­toin­nin al­kua Kemi-Tor­ni­on kä­rä­jä­oi­keu­des­sa. Hän kuu­li per­he­tu­tun kaut­ta työ­pai­kas­ta asi­a­na­jo­toi­mis­tos­sa, ja sai pai­kan.

– Tyk­kä­sin ko­vas­ti jo en­sim­mäi­ses­tä työ­pai­kas­ta­ni. Myös aus­kul­toin­ti­vuo­si sen jäl­keen oli tosi mie­len­kiin­toi­nen. Oli mu­ka­va näh­dä toi­sel­ta puo­lel­ta pöy­tää, mi­ten avus­ta­jat hoi­ta­vat jut­tu­ja. 

Sa­maa hän suo­sit­te­lee nuo­ril­le vas­ta­val­mis­tu­neil­le. Kan­nat­taa ko­keil­la työ- ja har­joit­te­lu­jak­so­jen avul­la eri paik­ko­ja. Täl­löin nä­kee ju­ris­tin työ­tä eri nä­kö­kul­mis­ta ja omat kiin­nos­tuk­sen koh­teet hah­mot­tu­vat.

Yrit­tä­jyys ei ol­lut Mii­na­lal­le mi­ten­kään it­ses­tään sel­vä rat­kai­su. Su­vus­sa­kaan ei ol­lut min­kään­lais­ta yrit­tä­jä­taus­taa.

Aja­tus omas­ta toi­mis­tos­ta al­koi kui­ten­kin vä­hi­tel­len kyp­syä nii­den vuo­sien ai­ka­na, jol­loin hän työs­ken­te­li ro­va­nie­me­läi­ses­sä asi­a­na­jo­toi­mis­tos­sa.

– Ajat­te­lin, et­tä sai­sin ra­ken­taa työ­ai­ka­tau­lut ai­ka va­paas­ti ja vai­kut­taa enem­män sii­hen, min­kä tyyp­pi­siä asi­oi­ta hoi­dan”, Mii­na­la sa­noo.

Kaksin oli helpompaa

Sa­man­hen­ki­nen kol­le­ga on kul­la­nar­voi­nen. Satu Mii­na­la ja Nii­na Kai­san­lah­ti tu­tus­tui­vat ol­les­saan töis­sä sa­mas­sa toi­mis­tos­sa. He kes­kus­te­li­vat lou­nai­den ää­res­sä ja huo­ma­si­vat ole­van­sa hy­vin sa­man­hen­ki­siä.

Yrit­tä­jäk­si ryh­ty­mi­nen kiin­nos­ti mo­lem­pia, ja se tun­tui mie­lek­käim­mäl­tä yh­des­sä jon­kun toi­sen kans­sa.

– Aja­tuk­set me­ni­vät yh­teen niin sii­nä, mi­ten yh­ti­ön toi­min­taa hoi­de­taan, kuin ar­vois­sa, esi­mer­kik­si sii­nä, et­tä on tär­ke­ää va­ra­ta ai­kaa myös per­heel­le ja har­ras­tuk­sil­le. Alus­sa vä­hän hir­vit­ti ja jän­nit­ti, mi­ten yrit­tä­jä­nä pär­jää, jo­ten tun­tui tur­val­li­sem­mal­ta hy­pä­tä sii­hen yh­des­sä, Mii­na­la sa­noo.

En­ti­nen työ­nan­ta­ja oli rei­lu: hän an­toi läh­ti­jöil­le tu­ken­sa ja hei­dän omia vi­reil­lä ole­via jut­tu­jaan mu­kaan. Näin hei­dän ei tar­vin­nut aloit­taa omaa toi­mis­toa ihan tyh­jäl­tä pöy­däl­tä.

Uu­sia töi­tä al­koi tul­la myös kol­le­goi­den suo­si­tus­ten kaut­ta.

– Oli jän­nit­tä­vää odot­taa, al­kaa­ko pu­he­lin soi­da. Var­maan en­sim­mäi­nen vuo­si oli sel­lais­ta vai­het­ta, kun em­me ol­leet ihan täys­työl­lis­tet­ty­jä, mut­ta seu­raa­va­na vuon­na töi­tä oli jo enem­män. Olem­me ol­leet tosi tyy­ty­väi­siä töi­den mää­rään.

Yh­ti­ö­kump­pa­ni on hyvä ol­la ole­mas­sa sil­loin­kin, kun tu­lee kii­rei­siä ajan­jak­so­ja. Töi­tä voi­daan tar­vit­ta­es­sa jon­kin ver­ran ja­kaa.

– Mi­nul­la ei ole eri­tyi­siä kas­vu­haa­vei­ta: ha­lu­ai­sin jat­kaa työ­tä­ni täl­lä ta­voin kuin nyt, ja pi­tää edel­leen ta­sa­pai­non työn­te­on ja va­paa-ajan vä­lil­lä, Mii­na­la sa­noo.

Mii­na­la on mu­ka­na Asi­a­na­ja­ja­lii­ton La­pin osas­ton hal­li­tuk­ses­sa ja on poh­ti­nut pal­jon sitä, mi­ten nuo­ria ih­mi­siä saa­tai­siin asi­a­na­ja­jik­si pie­nem­mil­le paik­ka­kun­nil­le. Hän it­se suo­sit­te­lee pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la työs­ken­te­le­mis­tä läm­pi­mäs­ti, mut­ta to­te­aa, et­tä nuor­ten si­joit­tu­mis­ta sa­ne­lee pal­jon työl­li­syys­ti­lan­ne.

Har­va läh­tee yrit­tä­jäk­si kyl­mil­tään vas­ta­val­mis­tu­nee­na, ja työ­paik­ko­jen vä­hyys kas­vu­kes­kus­ten ul­ko­puo­lel­la ajaa ih­mi­set ete­lään isoil­le paik­ka­kun­nil­le.

– Jos­sain vai­hees­sa oli­si kiva suo­da jol­le­kul­le vas­ta­val­mis­tu­neel­le mah­dol­li­suus ol­la meil­lä opis­sa. Eh­kä hän us­kal­tai­si sit­ten pe­rus­taa oman toi­mis­ton­kin, Mii­na­la poh­tii. 

Teks­ti Ter­hi Hau­ta­mä­ki // Ku­vat Jaa­na Ko­mu­lai­nen, Samu Röt­kö­nen ja Mik­ko Tör­mä­nen

Päi­vi Mo­la­ri, Sa­von­lin­na: "Roh­ke­as­ti unel­mia koh­ti jo nuo­re­na"

Nuo­ria kai­va­taan maa­kun­tiin

* Asi­a­na­jo­a­la kes­kit­tyy voi­mak­kaas­ti pää­kau­pun­ki­seu­dul­le. Asi­a­na­ja­jis­ta jo 60 pro­sent­tia toi­mii Uu­den­maan alu­eel­la. Vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa Uu­del­la­maal­la työs­ken­te­li vie­lä al­le puo­let.

* Suo­men noin 2 100 asi­a­na­ja­jas­ta 23 pro­sent­tia on yli 60-vuo­ti­ai­ta. Pää­kau­pun­ki­seu­dul­la hei­dän osuu­ten­sa on vain 16 pro­sent­tia. Sen si­jaan esi­mer­kik­si Ky­mes­sä, Päi­jät-Hä­mees­sä ja Mik­ke­lis­sä asi­a­na­ja­jis­ta yli 60-vuo­ti­ai­ta on 38–48 pro­sent­tia.

* Asi­a­na­jo­toi­mis­to­ja on Suo­mes­sa noin 800. Vain rei­lut pa­ri­kym­men­tä suu­rin­ta toi­mis­toa työl­lis­tä­vät yli 10 ju­ris­tia, mut­ta näis­sä toi­mis­tois­sa työs­ken­te­lee liki 40 pro­sent­tia kai­kis­ta asi­a­na­ja­jis­ta.

* Lä­hes 80 pro­sent­tia asi­a­na­jo­toi­mis­tois­ta työl­lis­tää vain yh­den tai kak­si ju­ris­tia.