JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
20.6.2019 1:00
Oikeus lapsuuteen

Eri­kois­tut­ki­ja Eli­na Pek­ka­ri­ses­ta tuli tou­ko­kuus­sa uu­si lap­si­a­si­a­val­tuu­tet­tu. Hal­lin­to-oi­keus­työs­tä ja las­ten­suo­je­lus­ta am­men­ta­va do­sent­ti on huo­lis­saan las­ten oi­keuk­sien heik­ke­ne­mi­ses­tä. Val­tuu­te­tun teh­tä­vä on­kin lain mu­kaan lap­sen edun ja oi­keuk­sien to­teu­tu­mi­sen edis­tä­mi­nen yh­teis­kun­nal­li­sel­la ta­sol­la yh­des­sä mui­den toi­mi­joi­den kans­sa.

Lap­si­a­si­a­val­tuu­te­tun toi­mis­to si­jait­see Jy­väs­ky­län kes­kus­tas­sa, noin kol­men­sa­dan met­rin pääs­sä rau­ta­tie­a­se­mas­ta. Ve­ro­toi­mis­ton ja TE-toi­mis­ton kans­sa sa­mas­sa ra­ken­nuk­ses­sa si­jait­se­vas­sa kont­to­ris­sa ei ole vas­taa­not­to­ai­kaa, sil­lä lap­si­a­si­a­val­tuu­tet­tu ei lain mu­kaan voi ot­taa kä­si­tel­tä­väk­seen yk­sit­täis­ten kan­sa­lais­ten asi­oi­ta.

Ko­ti­kau­pun­kin­sa Hel­sin­gin li­säk­si Tu­rus­sa tä­män ke­vään vai­kut­ta­nut lap­si­a­si­a­val­tuu­tet­tu Eli­na Pek­ka­ri­nen asuu työn­sä vuok­si nyt Jy­väs­ky­läs­sä. Mat­kus­ta­mi­nen on tut­tua tou­ko­kuus­sa aloit­ta­neel­le Pek­ka­ri­sel­le. 

− Isä­ni on Kin­nu­las­ta ko­toi­sin, ja van­hem­mil­la­ni on mök­ki Kon­gin­kan­kaal­la, jo­ten Kes­ki-Suo­mi on hy­vin tut­tua. Tän­ne oli hel­pom­pi muut­taa kuin Tur­kuun, jon­ka jä­tin nyt taak­se­ni, hän ker­too.

Jy­väs­ky­län li­säk­si Pek­ka­ri­sel­la on kak­si­kin ko­tia Hel­sin­gis­sä. 

− Avo­puo­li­son kans­sa asun vi­ral­li­ses­ti Haa­gas­sa, ja ai­kui­set poi­ka­ni tyt­töys­tä­vi­neen ovat val­lan­neet Mei­lah­des­sa si­jait­se­van en­ti­sen ko­ti­ni, Pek­ka­ri­nen nau­rah­taa.

Lap­si­a­si­a­val­tuu­te­tun teh­tä­vät juon­ta­vat osak­si YK:n lap­sen oi­keuk­sien ko­mi­te­an 2000-lu­vun al­ku­puo­lel­la te­ke­mään huo­mau­tuk­seen, et­tei Suo­mes­sa ole vi­ra­no­mais­ta, joka val­voo ja seu­raa, kuin­ka lap­sen oi­keuk­sien so­pi­mus käy­tän­nön ta­sol­la to­teu­tuu. 

− Lap­si­a­si­a­val­tuu­te­tun tär­kein teh­tä­vä on huo­leh­tia sii­tä, et­tä lap­sen oi­keuk­sien so­pi­mus tun­ne­taan, sitä edis­te­tään ja et­tä tätä ta­pah­tuu mo­ni­a­lai­ses­ti niin, et­tei se kos­ke pel­käs­tään val­ti­on­hal­lin­non toi­mi­joi­ta. Meil­lä ei ai­van ym­mär­re­tä sitä, et­tä so­pi­muk­set ovat jä­sen­val­ti­oi­ta si­to­via kan­sain­vä­li­siä asi­a­kir­jo­ja ei­vät­kä ko­ru­kir­jel­miä. 

Kuin­ka tuo­re lap­si­a­si­a­val­tuu­tet­tu nä­kee las­ten oi­keuk­sien to­teu­tu­mi­sen ny­ky­päi­vän Suo­mes­sa?

− Koko 2000-luku on men­ty mur­ros­kau­des­sa, ja mur­ros­kau­det voi­vat ol­la vaa­ral­li­sim­pia ih­mis­ten oi­keuk­sil­le. Nii­hin liit­tyy eri­lai­sia int­res­si­ris­ti­rii­to­ja, re­for­me­ja ja po­ten­ti­aa­lia myös hei­ken­nyk­sil­le. Voi käy­dä niin, et­tei ti­lan­ne py­sy­kään yh­tä hy­vä­nä, vaan huo­no­nee. Sel­lais­ta on ol­lut näh­tä­vis­sä myös las­ten oi­keuk­sis­sa, Pek­ka­ri­nen maa­lai­lee.

Pek­ka­ri­nen nos­taa esi­mer­keik­si vii­me­ai­kai­sen lap­si­per­hei­den os­to­voi­man hei­ken­ty­mi­sen, päi­vä­hoi­to-oi­keu­den ra­joit­ta­mi­sen, lap­si­li­sien leik­kaa­mi­sen ja ryh­mä­ko­ko­jen kas­vat­ta­mi­sen.

− Muut­tu­va huol­to­suh­de ai­heut­taa myös ris­ke­jä. Las­ten mää­rän vä­hen­ty­mi­sen luu­li­si vai­kut­ta­van si­ten, et­tä se va­paut­tai­si re­surs­se­ja las­ten hy­vin­voin­tiin. Sii­tä tu­le­vat sääs­töt kui­ten­kin siir­ty­vät mui­den vä­es­tö­ryh­mien käyt­töön, hän huo­maut­taa.

Riistaeläintiede vaihtui sosiaalityöhön

Vas­ti­kään do­sen­tik­si val­mis­tu­nees­ta Pek­ka­ri­ses­ta piti alun pe­rin tul­la riis­ta­e­läin­tie­tei­li­jä, mut­ta hän vaih­toi alan opin­not val­ti­o­tie­teel­li­seen tie­de­kun­taan. Siel­tä hän val­mis­tui lo­pul­ta so­si­aa­li­työn toh­to­rik­si; ras­kaa­na ol­les­saan hän poh­ti, et­tei ku­kaan palk­kai­si riis­ta­e­läin­tie­tei­li­jäk­si nuor­ta hel­sin­ki­läis­tä äi­tiä. 

Pek­ka­ri­sel­la on kol­me ai­kuis­ta las­ta, jot­ka hän sai nuo­re­na. Nuo­re­na äi­ti­nä hä­nel­lä oli omien sa­no­jen­sa mu­kaan “kau­hea kii­re val­mis­tua ja läh­teä te­ke­mään uraa”.

− Olen usein poh­ti­nut, et­tä moni asia oli­si toi­sin, jos oli­sin teh­nyt lap­set van­hem­mal­la iäl­lä. En tar­koi­ta, et­tä asi­at oli­si­vat vält­tä­mät­tä pa­rem­min tai huo­nom­min. Ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne oli­si kui­ten­kin eri­lai­nen, ja mi­nul­la oli­si var­mas­ti ky­kyä py­säh­tyä het­kek­si.

Hel­sin­gin hal­lin­to-oi­keu­den asi­an­tun­ti­ja­jä­se­nen teh­tä­väs­tä Pek­ka­ri­nen jät­täy­tyi pois ke­vääl­lä mah­dol­lis­ten int­res­si­ris­ti­rii­to­jen vuok­si. Eri­kois­tut­ki­jan va­ki­tui­ses­ta työs­tään Nuo­ri­so­tut­ki­mus­ver­kos­tos­ta tuo­re lap­si­a­si­a­val­tuu­tet­tu on puo­les­taan toi­mi­va­paal­la. 

Li­säk­si Pek­ka­ri­sen työ­his­to­ri­aan kuu­lu­vat osa-ai­kai­set keik­ka­työt hoi­to- ja kas­va­tus­ko­deis­sa sekä so­si­aa­li­työn­te­ki­jä­nä. Hän on toi­mi­nut myös so­si­aa­li­päi­vys­tä­jä­nä. 

− Pel­käs­tään tut­ki­jan taus­tal­la ny­kyis­tä työ­tä oli­si vai­kea teh­dä, kos­ka sil­loin ei tun­ti­si vält­tä­mät­tä ar­jen re­a­li­teet­te­ja riit­tä­väs­ti. Sekä hal­lin­to-oi­keus- et­tä las­ten­suo­je­lu­työ ovat avan­neet sil­mä­ni pal­ve­lu­jär­jes­tel­mäl­le sen kaik­ki­ne vah­vuuk­si­neen ja heik­kouk­si­neen sekä mo­ni­a­lai­sen yh­teis­työn mer­ki­tyk­sel­le, hän poh­tii.

Lapset ja nuoret mukaan päätöksentekoon

Hal­lin­to-oi­keu­des­sa toi­mies­saan Pek­ka­ri­nen on näh­nyt pal­ve­lu­jär­jes­tel­mäm­me ki­pu­koh­tia, joi­ta ovat esi­mer­kik­si las­ten­suo­je­lun ja so­si­aa­li­työn riit­tä­mät­tö­mät re­surs­sit.  

− Suul­li­ses­sa is­tun­nos­sa voi ol­la so­si­aa­li­työn­te­ki­jöi­tä, jot­ka ei­vät ole kos­kaan ta­van­neet asi­a­no­mais­ta per­het­tä. Hal­lin­to-oi­keus on vää­rä paik­ka pai­ka­ta jon­kin sek­to­rin työ­voi­ma­pu­laa, hän na­paut­taa.

Lap­si­a­si­a­val­tuu­tet­tu ha­lu­aa ke­hit­tää myös las­ten oi­keus­tur­van to­teu­tu­mis­ta.

− Oi­keus hy­vin­voin­tiin ja kou­lu­tuk­seen riip­pu­vat so­si­oe­ko­no­mi­ses­ta taus­tas­ta ja asuin­pai­kas­ta. Tämä sä­tei­lee en­nen kaik­kea lap­siin, jot­ka ei­vät it­se voi ajaa oi­keuk­si­aan. 

Osal­lis­tu­mis­ta sen si­jaan ke­hi­te­tään Suo­mes­sa ak­tii­vi­ses­ti useil­la eri aloil­la. Las­ten ja nuor­ten osal­lis­tu­mi­ses­ta on­kin hie­no­ja esi­merk­ke­jä, ku­ten Las­ten Par­la­men­tit ja kun­tien nuo­ri­so­val­tuus­tot. 

− Las­ten ja nuor­ten edus­tuk­sel­li­sel­la de­mok­ra­ti­al­la on Suo­mes­sa pit­kät pe­rin­teet op­pi­las­kun­nis­ta al­ka­en, mikä on hie­no asia. Lap­sen oi­keuk­sien so­pi­muk­ses­sa osal­lis­tu­mi­sel­la ja osal­li­suu­del­la ei kui­ten­kaan ai­van tar­koi­te­ta sitä.

Pii­lou­du­taan­ko Suo­mes­sa sit­ten edus­tuk­sel­li­sen de­mok­ra­ti­an taak­se ajat­te­le­mal­la, et­tä meil­lä­hän on jo asi­at hoi­dos­sa? 

− Sitä meil­lä teh­dään koko ajan. Nuo­ri­so­ba­ro­met­rin mu­kaan 15−29-vuo­ti­aat nuo­ret ko­ke­vat op­pi­van­sa vä­hi­ten sekä vai­kut­ta­mi­sen kei­no­ja et­tä ta­lous­tie­to­ja ja -tai­to­ja. Niil­lä mo­lem­mil­la tai­doil­la haa­li­taan val­taa, Pek­ka­ri­nen huo­maut­taa.

− Me ai­kui­set otam­me lap­set mu­kaan pää­tök­sen­te­koon niin kau­an kun se on ki­vaa, mut­ta kun ky­sees­sä on jo­kin va­ka­vam­pi tai ikä­väm­pi asia, me sul­jem­me lap­set las­ten­suo­je­lun ni­mis­sä pro­ses­sin ul­ko­puo­lel­le. Ai­kui­sil­la on toki vii­mei­nen vas­tuu, mut­ta se ei saa tar­koit­taa sitä, et­tä lap­si ko­kee it­sen­sä ul­ko­puo­li­sek­si. 

Väkivaltaa ja päihdeongelmia

Vii­den­nes suo­ma­lai­sis­ta vas­taa edel­leen hy­väk­sy­vän­sä ku­ri­tus­vä­ki­val­lan. Lap­si­per­heis­sä ta­pah­tu­neet vä­ki­val­lan­te­ot ovat usein yh­tey­des­sä ma­ta­lam­paan kou­lu­tuk­seen ja heik­koon ta­lou­del­li­seen ti­lan­tee­seen. Useil­la on myös ko­ke­mus sii­tä, et­tä on ha­ke­nut apua, jota ei ole lo­pul­ta saa­nut. Vä­ki­val­lan eh­käi­se­mi­seen Pek­ka­ri­sel­la on tar­jol­la lääk­kei­tä, joi­ta tu­li­si ol­la hy­vin saa­ta­vil­la: tu­kea ja työ­ka­lu­ja vä­ki­val­tais­ten aja­tus­ten hil­lit­se­mi­sek­si. 

Pek­ka­ri­sel­la on oma­koh­tai­sia ko­ke­muk­sia neu­vo­las­ta saa­ta­vas­ta tu­es­ta. Hän on edel­leen tyy­ty­väi­nen neu­vo­lan hen­ki­lös­töön, mut­ta muis­te­lee pan­neen­sa mer­kil­le, et­tei vai­ke­am­mis­ta asi­ois­ta, ku­ten per­he­vä­ki­val­las­ta ja päih­tei­den käy­tös­tä, kes­kus­tel­tu ja ky­sel­ty. 

− Oli­si tär­ke­ää, et­tä niin äi­deil­lä kuin isil­lä oli­si mah­dol­li­suus saa­da tu­kea, jos he pel­kää­vät va­hin­goit­ta­van­sa las­taan. Osa toki le­gi­ti­moi vä­ki­val­lan, kos­ka he ovat it­se ko­ke­neet ku­ri­tus­ta lap­se­na, Pek­ka­ri­nen to­te­aa ja jat­kaa:

− 1980-lu­vul­la kir­joi­te­tuis­sa so­si­aa­li­hal­li­tuk­sen muis­ti­ois­sa lu­kee, et­tä jos kiel­läm­me fyy­si­sen ku­rit­ta­mi­sen, mei­dän täy­tyy an­taa van­hem­mil­le mui­ta työ­ka­lu­ja vai­keis­ta kas­va­tus­ti­lan­teis­ta sel­vi­ä­mi­seen. Jos oma kult­tuu­ri­taus­ta sal­lii ku­rit­ta­mi­sen tai jos ei ole ko­ke­nut ku­rit­ta­mi­ses­ta huo­li­mat­ta tul­leek­si kal­toin­koh­del­luk­si, on van­hem­man vai­kea ym­mär­tää ku­rit­ta­mi­sen kiel­toa, jos ei an­ne­ta mui­ta vaih­to­eh­to­ja ti­lal­le. 

− Ja kas­va­tus­ti­lan­teet­han voi­vat ol­la ka­ma­lia! Tah­toi­käi­sen kans­sa van­hem­pi voi jou­tua pri­mi­tii­vi­sen rai­von val­taan, hän li­sää.

Lisää lapsiys­tä­väl­li­syyttä oikeudenkäynteihin

Pek­ka­ri­nen ker­too ar­vos­ta­van­sa suu­res­ti asi­a­na­ja­jia ja tuo­ma­rei­ta. Asi­a­na­ja­jien roo­li on hä­nen mu­kaan­sa en­si­ar­voi­sen kes­kei­nen, kun py­ri­tään oi­keu­den­mu­kai­seen ja luot­ta­mus­ta he­rät­tä­vään yh­teis­kun­taan. 

− Toi­voi­sin, et­tä ih­mi­sil­lä oli­si en­tis­tä ma­ta­lam­pi kyn­nys ha­keu­tua asi­a­na­jo­pal­ve­lui­den pii­riin. Hyvä asi­a­na­ja­ja osaa kiin­nit­tää asi­a­kir­jois­sa huo­mi­o­ta oi­kei­siin koh­tiin. Hal­lin­to-oi­keus­työs­sä nä­kee, et­tä hen­ki­löt joil­la ei oi­keu­sa­pu­pää­tös­tä, tu­le­vat pai­kal­le il­man asi­a­na­ja­jaa. 

Lap­si­a­si­a­val­tuu­te­tun mie­les­tä on va­li­tet­ta­vaa, et­tei tuo­mi­ois­tuin­jär­jes­tel­mäm­me ole puit­teil­taan ja toi­min­ta­ta­voil­taan ko­vin lap­siys­tä­väl­li­nen. 

− Asi­oi­den kä­sit­te­ly­a­jat ovat ai­van lii­an pit­kiä. Lap­suus on ly­hyt ja ih­mi­set voi­vat jou­tua elä­mään koh­tuut­to­mis­sa ti­lan­teis­sa lii­an pit­kään. Lap­siin koh­dis­tu­vis­sa vä­ki­val­taan ja sek­su­aa­li­seen hy­väk­si­käyt­töön liit­ty­vis­sä ta­pauk­sis­sa lap­sen te­ra­pi­aan pää­sy­kin usein vii­väs­tyy. 

Suo­meen on kui­ten­kin tuo­tu kan­sain­vä­li­siä mal­le­ja lap­siys­tä­väl­li­seen oi­keu­den­käyn­tiin. Hal­lin­to-oi­keu­den jä­se­niä on muun mu­as­sa EU-ra­hoi­tuk­sel­la kou­lu­tet­tu lap­siys­tä­väl­li­seen oi­keu­den­käyn­tiin ja lap­sen koh­taa­mi­seen. 

− Tuo­mi­ois­tuin­jär­jes­tel­mäs­säm­me oli­si hyvä huo­mi­oi­da lo­ja­li­teet­ti­ris­ti­rii­dat pien­ten las­ten koh­dal­la. Usein nä­kee, et­tei lap­si ha­lua tie­ten­kään aset­tua van­hem­pi­aan vas­taan tai il­mais­ta, et­tä oli­si mie­luum­min muu­al­la kuin van­hem­pien­sa kans­sa.

Pek­ka­ri­sen mie­les­tä meil­lä myös mo­nes­ti aja­tel­laan, et­tä van­hem­pien ja las­ten edut ovat yh­tä­läi­set. 

− Näin­hän se ei ai­na ole. Meil­lä on on­gel­mia erot­taa lap­si­oi­keus ja per­he­oi­keus toi­sis­taan, hän to­te­aa.

Teks­ti Esa Lin­na // Ku­vat Han­na-Kai­sa Hä­mä­läi­nen

Len­tä­vä aja­tus

“Olen hy­vin työ­o­rien­toi­tu­nut ih­mi­nen, mut­ta mi­nul­la on myös kyky viet­tää haus­kaa va­paa-ai­kaa. Tyk­kään jär­jes­tää juh­lia. Mi­nul­la on laa­ja per­he ja suku sekä pal­jon ys­tä­viä. Ja kak­si isoa lin­tu­koi­raa, jot­ka pi­tä­vät liik­kees­sä. Koi­rat ovat pa­ko­te­tus­ti­kin tä­män het­ken tär­kein va­paa-ajan jut­tu, kos­ka olen Jy­väs­ky­läs­sä niis­tä yk­sin vas­tuus­sa. Mi­nul­la on myös hau­lik­ko ja met­säs­tys­kort­ti, mut­ta ei mi­nus­ta ole lin­tu­ja am­pu­maan! Olen met­säs­tys­seu­ran jä­sen ja mi­nul­la on use­am­man hir­vi­seu­ran kort­ti, jo­ten voin kou­lut­taa koi­ria hei­dän alu­eil­laan. 
Ai­em­min olen soit­ta­nut bän­deis­sä. Soi­tan nok­ka­hui­lua, alt­to­hui­lua ja sak­so­fo­nia. Sak­so­fo­nia to­sin vä­hem­män, kos­ka bän­dim­me ha­jo­si ja ker­ros­ta­los­sa sitä ei oi­kein voi soit­taa.”​