Mi­nul­la oli ilo muu­ta­ma viik­ko sit­ten ava­ta Tu­rus­sa Asi­a­na­ja­ja­lii­ton Nuor­ten Päi­vät, joil­la oli sama ot­sik­ko kuin täl­lä pää­kir­joi­tuk­sel­la. Ta­pah­tu­ma oli osa lii­ton 100-vuo­tis­juh­la­vuot­ta. Aloi­tin kat­sauk­sel­la Suo­men Asi­a­na­ja­ja­lii­ton pe­rus­ta­mi­seen Tu­rus­sa 100 vuot­ta sit­ten. No­pe­as­ti siir­ryin kui­ten­kin mi­nul­le an­net­tuun var­si­nai­seen tee­maan: Mil­tä asi­a­na­ja­jan työ näyt­tää tu­le­vai­suu­des­sa. 

Ai­he on sekä ajan­koh­tai­nen et­tä mi­nul­le mie­lui­sa. Juh­la­vuon­na olem­me luon­nol­li­ses­ti pei­lan­neet his­to­ri­aa, mut­ta kat­se on koko ajan ol­lut tu­le­vai­suu­des­sa. Nyt on ai­ka siir­tää koko huo­mio tu­le­viin vuo­siin. 

Asi­a­na­ja­ja­kun­ta on Suo­mes­sa kas­va­nut voi­mak­kaas­ti EU:hun liit­ty­mi­ses­tä al­ka­en. Vaik­ka kas­vu on vii­me vuo­si­na ta­saan­tu­nut, us­kon sen jat­ku­van. Yh­teis­kun­ta mo­ni­mut­kais­tuu ja oi­keu­del­lis­tuu yhä. Sekä yri­tyk­set et­tä per­heet ovat en­tis­tä kan­sain­vä­li­sem­piä. Eu­roop­pa­oi­keu­den mer­ki­tys li­sään­tyy. Ky­syn­tää oi­keu­del­li­sel­le neu­von­nal­le siis on. Suo­mes­sa on asi­a­na­ja­jia suh­tees­sa vä­ki­lu­kuun­kin vä­hem­män kuin lä­hes mis­sään muus­sa ke­hit­ty­nees­sä val­ti­os­sa. 

Asi­a­na­ja­jan am­mat­ti tar­jo­aa vas­te­des­kin par­haat eväät ih­mis­ten ja yri­tys­ten avus­ta­mi­sel­le oi­keu­del­li­sis­sa asi­ois­sa. Pe­ru­sar­vom­me erot­ta­vat mei­dät muis­ta ju­ri­dis­ten pal­ve­lu­jen tar­jo­a­jis­ta. Lo­jaa­li­suus omaa asi­a­kas­ta koh­taan on toi­min­tam­me kul­ma­ki­vi. Vaik­ka eri­lai­sia yh­den luu­kun pe­ri­aat­teel­la rat­sas­ta­via yri­tyk­siä on, nou­se­vat riip­pu­mat­to­muus ja es­teet­tö­myys ar­voon­sa vai­keis­sa pai­kois­sa. 

Sa­moin mei­dän tu­lee huo­leh­tia sii­tä, et­tä asi­ak­kaan ja asi­a­na­ja­jan vä­li­sen yh­tey­den­pi­don luot­ta­muk­sel­li­suut­ta ei lou­ka­ta, jot­ta säi­ly­täm­me erom­me esi­mer­kik­si yri­tys­ten omiin ju­ris­tei­hin. Kun­ni­al­li­suus­vaa­ti­mus on epä­mää­räi­sin, mut­ta sa­mal­la laa­ja-alai­sin ar­vois­tam­me. Yh­te­nä har­vois­ta am­mat­ti­ryh­mis­tä voi­daan am­ma­til­li­sel­la val­von­nal­la puut­tua myös va­paa-ajan te­ke­mi­siim­me, mikä osal­taan ko­ros­taa am­mat­ti­kun­nan nuh­teet­to­muut­ta. Yli­pää­tään näen, et­tä ar­voil­la tu­lee ole­maan koko ajan suu­rem­pi mer­ki­tys ih­mis­ten ja yri­tys­ten va­lin­nois­sa. Tä­hän nä­ky­mään asi­a­na­ja­jien pe­ru­sar­vot so­pi­vat eri­no­mai­ses­ti. 

Am­mat­ti­kun­nan pi­tää sil­ti uu­dis­tua. Nuor­ten Päi­vien pu­heen­vuo­rois­sa kä­si­tel­tiin muun mu­as­sa it­sen­sä brän­dää­mis­tä ja omaa jak­sa­mis­ta. So­me­ai­ka­na jo­kai­sen nuo­ren­kin asi­a­na­ja­jan on mah­dol­lis­ta teh­dä omaa osaa­mis­taan ja per­soo­naan­sa tu­tuk­si. Us­kon, et­tä sitä tar­vi­taan li­sää. Myös asi­a­na­jo­toi­mis­to­jen pi­tää aja­tel­la te­ke­mis­tä eri ta­val­la: par­haat ky­vyt saa­daan töi­hin vain, jos työn ja muun elä­män vä­lil­lä on ta­sa­pai­no ja työ on ai­dos­ti mie­len­kiin­tois­ta. 

Jark­ko Ruo­ho­la

Suo­men Asi­a­na­ja­ja­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja
@Jark­ko­Ruo­ho­la