Teksti Kirsi Hytönen // Kuvat Anni Koponen
Anna-Maja Henriksson palasi neljän vuoden jälkeen oikeusministeriksi. Tutulla työpaikalla oli moni asia muuttunut.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) liikuskelee ministeriön käytävillä kuin kotonaan ja pysähtyy välillä jutustelemaan vastaantulevien vierailijoiden kanssa. Hän kertookin tulleensa mielellään takaisin tuttuun taloon.
Henrikssonin edellinen ministerikausi oli Kataisen ja Stubbin hallituksissa 2011–2015. Vaikka paluu entiselle työpaikalle tuntui Henrikssonista mukavalta ja kotoisalta, hän huomasi pian, että kaikki ei kuitenkaan ole samoin kuin edellisellä ministerikaudella.
– Varsin paljon on muuttunut noista ajoista ja se näkyy myös ministeriön arjessa, etenkin sosiaalisessa mediassa. Kun olin viimeksi ministerinä, Yhdysvaltain presidenttinä oli Barack Obama ja nyt tehtävässä on Donald Trump. Myös Euroopassa on tapahtunut valtavan paljon muutoksia.
– Kun edellisellä kaudella kävin EU:n ministerineuvoston kokouksissa, agendalla oli konkreettisia ja tietenkin tärkeitä asioita, mutta ei ollut tarpeen puhua erikseen oikeusvaltioperiaatteesta, demokratiasta, ihmisoikeuksista ja painottaa niiden merkitystä,
Henriksson sanoo.
Hänen mukaansa sosiaalinen media on vaikuttanut siihen, että asenneilmapiiri on koventunut huomattavasti.
– Enää emme voi ottaa itsestäänselvyyksinä edes demokratiaa ja oikeusvaltiota. Meidän pitää puolustaa esimerkiksi sitä, että meillä on riippumattomat tuomioistuimet, mikä on äärimmäisen tärkeää, yhteiskunnan peruspilareita suorastaan. Uutta on myös vihapuhe.
Henriksson ei itse ehdi eikä edes halua osallistua jyrkkiin Twitter-keskusteluihin.
– Järkevää keskustelua ei ole edes mahdollista käydä, koska jotkut tahot ymmärtävät tahallaan väärin. Sosiaalisessa mediassa pyritään vaikuttamaan minuun henkilötasolla, mutta se ei tule onnistumaan. Keskityn olennaiseen eli työhöni ja siihen, että saan asioita eteenpäin, Henriksson sanoo painokkaasti.
Ministeriössä seurataan hänen mukaansa huolestuneena vihapuheen ja maalittamisen kohdistumista virkamiehiin, tuomareihin, syyttäjiin, toimittajiin ja tutkijoihin.
– Meidän täytyy nyt vakavasti pohtia, millä keinoilla siihen voidaan puuttua ja arvioida, onko asiassa tarpeen tehdä jotain lainsäädännöllistä.
Henrikssonin tie politiikassa on ollut yhtä menestystarinaa, mutta hän itse ei nuorempana olisi voinut kuvitellakaan päätyvänsä joskus oikeusministeriksi.
Ennen valmistumistaan juristiksi vuonna 1987 Henriksson kokeili hetken asianajotoimistossa työskentelyä, mutta valmistumisen jälkeen hän palasi kotikaupunkiinsa ja ryhtyi pankkilakimieheksi Pietarsaaren Seudun Osuuspankkiin. Siellä hän työskentelikin 20 vuotta.
Politiikkaan hän sai alun alkaen kimmokkeen Nuorkauppakamarin toiminnassa, jonne hän lähti, koska näki, että ”yhteiskunnassa on vielä paljon tekemistä”.
Kunnallispolitiikka alkoi kiinnostaa perheenäitiä, joka halusi tietää, miten muun muassa lasten päivähoitoon ja koulunkäyntiin liittyvistä asioista päätetään kotikaupungissa.
– Kun lapseni olivat 4- ja 1,5-vuotiaat, olivat tulossa vuoden 1996 kuntavaalit. Halusin vaikuttaa asioihin ja lähdin ehdokkaaksi. Tulin valituksi ja kahden vuoden päästä olin kaupunginhallituksessa, Henriksson kertoo.
Seuraavissa vaaleissa Henriksson olikin jo kaupunkinsa ääniharava ja hänet valittiin Pietarsaaren kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Eduskuntavaaleihin hän lähti vuonna 2007 ja meni ensiyrittämällä läpi.
– En ole koskaan katunut suostumisiani luottamustehtäviin, mutta en olisi uskonut päätyväni toista kertaa ministeriksi. Olen kyllä aika sinnikäs, sillä tulen yksinhuoltajaperheestä. Vaikeuksista huolimatta minulla on aina ollut sellainen ajatus, että on mahdollista myös pärjätä. Iso käännekohta elämässäni oli, kun pääsin 18-vuotiaana oikeustieteelliseen opiskelemaan. Jollen olisi päässyt sinne, olisin mennyt Hankeniin, jonne myös olin päässyt sisään.
Tarmokkaalle ministerille onkin nyt kysyntää, sillä oikeusministeriön hallinnonalalla on tekeillä paljon isoja uudistuksia ja rahaakin niille on luvassa.
– Tällä hallituskaudella panostetaan oikeudenhoitoon ja siihen tullaan kohdistamaan lisää resursseja, Budjetissa esitetty määräraha on 14,5 miljoonaa euroa suurempi kuin tänä vuonna ja oikeudenhoitoon on tulossa 5,2 miljoonan euron tasokorotus vuosittain.
Se on suuri parannus aikaisempaan.
– Kun poliisien määrää lisätään, tarvitaan lisää resursseja myös syyttäjille ja tuomioistuimille. Muuten vaarana on, että saadaan kyllä lisää esitutkintamateriaalia, mutta ei ole syyttäjiä, joilla olisi aikaa ottaa asioita riittävän nopeasti esille.
Näitä tavoitteita myös Asianajajaliitto on edistänyt.
Henrikssonin mukaan pyrkimyksenä on lyhentää oikeudenkäyntejä. Niiden venyminen johtuu sekin koko oikeudenhoidon ketjusta esitutkinnasta syyteharkintaan ja tuomioistuinkäsittelyyn.
– Jos pystytään lyhentämään kaikkia ketjun osasia, käsittelyn kokonaisaika lyhenee. Tässä digitalisointi eli todistelun vastaanottamisen ja oikeudenkäynnin taltiointi on äärimmäisen tärkeässä asemassa.
Henriksson kertoo, että hallituskauden aikana näytön vastaanottaminen keskitetään käräjäoikeuksiin, missä videoituja lausuntoja voidaan käyttää hovioikeudessa. Ruotsissa näin on toimittu jo pitkään.
Videointi säästää jonkin verran kustannuksia, mutta yhtä tärkeää on, että se vähentää asianomistajien ja rikosten uhrien kärsimystä, kun heidän ei tarvitse toistaa samaa kokemusta uudelleen. Henriksson muistuttaa, että myös oikeusjuttujen käsittelyssä ensisijaista on laatu. Digitalisointi voi mahdollisesti nopeuttaa käsittelyaikoja ja samalla parantaa laatua.
Asianajajaliitto on aikaisemmin esittänyt esitutkinnan siirtämistä syyttäjävetoiseksi. Mitä mieltä Henriksson on tästä?
– Poliisi ja syyttäjä tekevät jo nyt paljon yhteistyötä. Tähän liittyen käynnissä on professori Matti Tolvasen johdolla oikeusministeriön ja sisäministeriön yhteinen selvitys poliisin, syyttäjänviraston ja käräjäoikeuksien käytännöistä ja yhteistyön toimivuudesta. Selvityksen määräaika on vuoden loppuun asti. Sitten katsotaan asiaa selvityksen pohjalta.
Korkeimman oikeuden presidentti Tatu Leppänen on esittänyt julkisuudessa huolensa siitä, että oikeudenkäyntikulut ovat kasvaneet siinä määrin, että oikeusturva on jo uhattuna. Henriksson on samoilla linjoilla.
– Ymmärrän huolen. Tosiasia on, että kulut ovat nousseet jo pitkään. Vuosien 1995 ja 2008 välillä riita-asioissa kuluvaatimukset ja tuomitut kulut yli kaksinkertaistuivat. Meidän tulee suojella kansalaisten oikeusturvaa. Ei saisi olla niin, että aiheellisiakin juttuja jätetään viemättä oikeuteen kulujen pelossa.
– Hallitusneuvottelussa sovittiin, että oikeudenkäyntien kulunmuodostusta selvitetään samoin kuin oikeusavun tulorajojen nostamista. Ministeriö on myös tilannut selvityksen korvausvaatimusten ja tuomittujen korvausten kehityksestä. Asiaan tullaan varmasti palaamaan, Henriksson kertoo.
Asianajajaliitto on omassa oikeusturvaohjelmassaan esittänyt lautamiesjärjestelmästä luopumista.
Tästä Henriksson ei innostu.
– Lautamiesjärjestelmä tulee pysymään, mutta siihen, miten lautamiehet valitaan, varmaan puututaan, hän lupaa.
Vaalien yhteydessä puhuttiin paljon vaalirahoituksesta ja sen julkisuudessa ilmenneistä puutteista. Pitäisikö vaalirahoituslaille tehdä jotain?
– Tarkoitus on perustaa parlamentaarinen työryhmä selvittämään puoluelain ja vaalirahoituslain kehittämistarpeita. Vaalirahoituksen tulee olla läpinäkyvää, mutta on myös tärkeää säilyttää mahdollisuus antaa pieniä tukia anonyyminä. Ei saisi olla mahdollista kiertää lain henkeä jakamalla samalta taholta tulevia avustuksia pienempiin eriin. Ennakkoilmoitusmenettelyä pitäisi myös kehittää.
Henrikssonin mukaan asianajajat ovat tärkeässä roolissa oikeusvaltiossa ja heillä on tärkeä tehtävä toimia yritysten ja kansalaisten asialla.
– Kansalaisten luottamusta riippumattomaan asianajajakuntaan täytyy pitää yllä. On myös hyvä, että asianajajat ottavat osaa keskusteluun oikeusvaltion kehittämisestä, koska heillä on työnsä kautta siihen liittyviä näkemyksiä.
Hän uskoo, että tulevaisuudessa tarvitaan lisää asianajajia, sillä lainsäädäntö muuttuu koko ajan ja asianajajat, kuten myös tuomarit, joutuvat erikoistumaan entistä enemmän.
– Myös asianajajille on tärkeää, että yhteiskunnassa on vahvat instituutiot ja riippumattomat tuomioistuimet eikä meillä ole korruptiota. Täytyy pitää huolta siitä, että tämä pysyy.
Henriksson on ylpeä siitä, että Suomi on EU:n puheenjohtajakaudellaan nostanut oikeusvaltion merkitystä esiin. Esimerkiksi EU:n oikeusministerien kokouksessa keskusteltiin ensimmäistä kertaa oikeusvaltioperiaatteesta Suomen aloitteesta.
Lentävä ajatus
Mottoni elämässä on ”kohtele muita ihmisiä siten kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan”. Olen oppinut työssäni, että ei pidä antaa periksi, vaan aina on yritettävä löytää ratkaisu.
Silti täytyy pitää myös itsestä huolta. Elämästä tulee liian raskasta, jos muistaa liiaksi vaikeita hetkiä. Kun ehdin ja muistan syödä, nukkua ja käydä kävelyllä, jaksan paremmin. Kerran viikossa yritän ehtiä kuntosalille.
Vapaa-ajallani seuraan urheilua, hiihdän ja kesäisin vietämme perheen kanssa aikaa saaressa mökillä. Viimeksi luin Michelle Obaman elämäkerran, jota voin suositella muillekin.