Oi­keus­mi­nis­te­ri An­na-Maja Hen­riks­son (rkp) lii­kus­ke­lee mi­nis­te­ri­ön käy­tä­vil­lä kuin ko­to­naan ja py­säh­tyy vä­lil­lä ju­tus­te­le­maan vas­taan­tu­le­vien vie­rai­li­joi­den kans­sa. Hän ker­too­kin tul­leen­sa mie­lel­lään ta­kai­sin tut­tuun ta­loon.

Hen­riks­so­nin edel­li­nen mi­nis­te­ri­kau­si oli Ka­tai­sen ja Stub­bin hal­li­tuk­sis­sa 2011–2015. Vaik­ka pa­luu en­ti­sel­le työ­pai­kal­le tun­tui Hen­riks­so­nis­ta mu­ka­val­ta ja ko­toi­sal­ta, hän huo­ma­si pian, et­tä kaik­ki ei kui­ten­kaan ole sa­moin kuin edel­li­sel­lä mi­nis­te­ri­kau­del­la.

– Var­sin pal­jon on muut­tu­nut nois­ta ajois­ta ja se nä­kyy myös mi­nis­te­ri­ön ar­jes­sa, eten­kin so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Kun olin vii­mek­si mi­nis­te­ri­nä, Yh­dys­val­tain pre­si­dent­ti­nä oli Ba­rack Oba­ma ja nyt teh­tä­väs­sä on Do­nald Trump. Myös Eu­roo­pas­sa on ta­pah­tu­nut val­ta­van pal­jon muu­tok­sia.

– Kun edel­li­sel­lä kau­del­la kä­vin EU:n mi­nis­te­ri­neu­vos­ton ko­kouk­sis­sa, agen­dal­la oli konk­reet­ti­sia ja tie­ten­kin tär­kei­tä asi­oi­ta, mut­ta ei ol­lut tar­peen pu­hua erik­seen oi­keus­val­ti­o­pe­ri­aat­tees­ta, de­mok­ra­ti­as­ta, ih­mi­soi­keuk­sis­ta ja pai­not­taa nii­den mer­ki­tys­tä,
Hen­riks­son sa­noo.

Hä­nen mu­kaan­sa so­si­aa­li­nen me­dia on vai­kut­ta­nut sii­hen, et­tä asen­neil­ma­pii­ri on ko­ven­tu­nut huo­mat­ta­vas­ti.

– Enää em­me voi ot­taa it­ses­tään­sel­vyyk­si­nä edes de­mok­ra­ti­aa ja oi­keus­val­ti­o­ta. Mei­dän pi­tää puo­lus­taa esi­mer­kik­si sitä, et­tä meil­lä on riip­pu­mat­to­mat tuo­mi­ois­tui­met, mikä on ää­rim­mäi­sen tär­ke­ää, yh­teis­kun­nan pe­rus­pi­la­rei­ta suo­ras­taan. Uut­ta on myös vi­ha­pu­he.

Hen­riks­son ei it­se eh­di ei­kä edes ha­lua osal­lis­tua jyrk­kiin Twit­ter-kes­kus­te­lui­hin.

– Jär­ke­vää kes­kus­te­lua ei ole edes mah­dol­lis­ta käy­dä, kos­ka jot­kut ta­hot ym­mär­tä­vät ta­hal­laan vää­rin. So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa py­ri­tään vai­kut­ta­maan mi­nuun hen­ki­lö­ta­sol­la, mut­ta se ei tule on­nis­tu­maan. Kes­ki­tyn olen­nai­seen eli työ­hö­ni ja sii­hen, et­tä saan asi­oi­ta eteen­päin, Hen­riks­son sa­noo pai­nok­kaas­ti.

Mi­nis­te­ri­ös­sä seu­ra­taan hä­nen mu­kaan­sa huo­les­tu­nee­na vi­ha­pu­heen ja maa­lit­ta­mi­sen koh­dis­tu­mis­ta vir­ka­mie­hiin, tuo­ma­rei­hin, syyt­tä­jiin, toi­mit­ta­jiin ja tut­ki­joi­hin.

– Mei­dän täy­tyy nyt va­ka­vas­ti poh­tia, mil­lä kei­noil­la sii­hen voi­daan puut­tua ja ar­vi­oi­da, on­ko asi­as­sa tar­peen teh­dä jo­tain lain­sää­dän­nöl­lis­tä.

Sinnikkyydellä politiikan huipulle

Hen­riks­so­nin tie po­li­tii­kas­sa on ol­lut yh­tä me­nes­tys­ta­ri­naa, mut­ta hän it­se ei nuo­rem­pa­na oli­si voi­nut ku­vi­tel­la­kaan pää­ty­vän­sä jos­kus oi­keus­mi­nis­te­rik­si.

En­nen val­mis­tu­mis­taan ju­ris­tik­si vuon­na 1987 Hen­riks­son ko­kei­li het­ken asi­a­na­jo­toi­mis­tos­sa työs­ken­te­lyä, mut­ta val­mis­tu­mi­sen jäl­keen hän pa­la­si ko­ti­kau­pun­kiin­sa ja ryh­tyi pank­ki­la­ki­mie­hek­si Pie­tar­saa­ren Seu­dun Osuus­pank­kiin. Siel­lä hän työs­ken­te­li­kin 20 vuot­ta.

Po­li­tiik­kaan hän sai alun al­ka­en kim­mok­keen Nuor­kaup­pa­ka­ma­rin toi­min­nas­sa, jon­ne hän läh­ti, kos­ka näki, et­tä ”yh­teis­kun­nas­sa on vie­lä pal­jon te­ke­mis­tä”.

Kun­nal­lis­po­li­tiik­ka al­koi kiin­nos­taa per­hee­näi­tiä, joka ha­lu­si tie­tää, mi­ten muun mu­as­sa las­ten päi­vä­hoi­toon ja kou­lun­käyn­tiin liit­ty­vis­tä asi­ois­ta pää­te­tään ko­ti­kau­pun­gis­sa.

– Kun lap­se­ni oli­vat 4- ja 1,5-vuo­ti­aat, oli­vat tu­los­sa vuo­den 1996 kun­ta­vaa­lit. Ha­lu­sin vai­kut­taa asi­oi­hin ja läh­din eh­dok­kaak­si. Tu­lin va­li­tuk­si ja kah­den vuo­den pääs­tä olin kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa, Hen­riks­son ker­too.

Seu­raa­vis­sa vaa­leis­sa Hen­riks­son oli­kin jo kau­pun­kin­sa ää­ni­ha­ra­va ja hä­net va­lit­tiin Pie­tar­saa­ren kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­jak­si. Edus­kun­ta­vaa­lei­hin hän läh­ti vuon­na 2007 ja meni en­siy­rit­tä­mäl­lä läpi.

–  En ole kos­kaan ka­tu­nut suos­tu­mi­si­a­ni luot­ta­mus­teh­tä­viin, mut­ta en oli­si us­ko­nut pää­ty­vä­ni tois­ta ker­taa mi­nis­te­rik­si. Olen kyl­lä ai­ka sin­ni­käs, sil­lä tu­len yk­sin­huol­ta­ja­per­hees­tä. Vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta mi­nul­la on ai­na ol­lut sel­lai­nen aja­tus, et­tä on mah­dol­lis­ta myös pär­jä­tä. Iso kään­ne­koh­ta elä­mäs­sä­ni oli, kun pää­sin 18-vuo­ti­aa­na oi­keus­tie­teel­li­seen opis­ke­le­maan. Jol­len oli­si pääs­syt sin­ne, oli­sin men­nyt Han­ke­niin, jon­ne myös olin pääs­syt si­sään.

Oikeudenhoitoon lisää resursseja

Tar­mok­kaal­le mi­nis­te­ril­le on­kin nyt ky­syn­tää, sil­lä oi­keus­mi­nis­te­ri­ön hal­lin­no­na­lal­la on te­keil­lä pal­jon iso­ja uu­dis­tuk­sia ja ra­haa­kin niil­le on lu­vas­sa.

– Täl­lä hal­li­tus­kau­del­la pa­nos­te­taan oi­keu­den­hoi­toon ja sii­hen tul­laan koh­dis­ta­maan li­sää re­surs­se­ja, Bud­je­tis­sa esi­tet­ty mää­rä­ra­ha on 14,5 mil­joo­naa eu­roa suu­rem­pi kuin tänä vuon­na ja oi­keu­den­hoi­toon on tu­los­sa 5,2 mil­joo­nan eu­ron ta­so­ko­ro­tus vuo­sit­tain.
Se on suu­ri pa­ran­nus ai­kai­sem­paan.

–  Kun po­lii­sien mää­rää li­sä­tään, tar­vi­taan li­sää re­surs­se­ja myös syyt­tä­jil­le ja tuo­mi­ois­tui­mil­le. Muu­ten vaa­ra­na on, et­tä saa­daan kyl­lä li­sää esi­tut­kin­ta­ma­te­ri­aa­lia, mut­ta ei ole syyt­tä­jiä, joil­la oli­si ai­kaa ot­taa asi­oi­ta riit­tä­vän no­pe­as­ti esil­le.

Näi­tä ta­voit­tei­ta myös Asi­a­na­ja­ja­liit­to on edis­tä­nyt.

Hen­riks­so­nin mu­kaan pyr­ki­myk­se­nä on ly­hen­tää oi­keu­den­käyn­te­jä. Nii­den ve­ny­mi­nen joh­tuu se­kin koko oi­keu­den­hoi­don ket­jus­ta esi­tut­kin­nas­ta syy­te­har­kin­taan ja tuo­mi­ois­tuin­kä­sit­te­lyyn.

– Jos pys­ty­tään ly­hen­tä­mään kaik­kia ket­jun osa­sia, kä­sit­te­lyn ko­ko­nai­sai­ka ly­he­nee. Täs­sä di­gi­ta­li­soin­ti eli to­dis­te­lun vas­taa­not­ta­mi­sen ja oi­keu­den­käyn­nin tal­ti­oin­ti on ää­rim­mäi­sen tär­ke­äs­sä ase­mas­sa.

Hen­riks­son ker­too, et­tä hal­li­tus­kau­den ai­ka­na näy­tön vas­taa­not­ta­mi­nen kes­ki­te­tään kä­rä­jä­oi­keuk­siin, mis­sä vi­de­oi­tu­ja lau­sun­to­ja voi­daan käyt­tää ho­vi­oi­keu­des­sa. Ruot­sis­sa näin on toi­mit­tu jo pit­kään.

Vi­de­oin­ti sääs­tää jon­kin ver­ran kus­tan­nuk­sia, mut­ta yh­tä tär­ke­ää on, et­tä se vä­hen­tää asi­a­no­mis­ta­jien ja ri­kos­ten uh­rien kär­si­mys­tä, kun hei­dän ei tar­vit­se tois­taa sa­maa ko­ke­mus­ta uu­del­leen. Hen­riks­son muis­tut­taa, et­tä myös oi­keus­jut­tu­jen kä­sit­te­lys­sä en­si­si­jais­ta on laa­tu. Di­gi­ta­li­soin­ti voi mah­dol­li­ses­ti no­peut­taa kä­sit­te­ly­ai­ko­ja ja sa­mal­la pa­ran­taa laa­tua.

Asi­a­na­ja­ja­liit­to on ai­kai­sem­min esit­tä­nyt esi­tut­kin­nan siir­tä­mis­tä syyt­tä­jä­ve­toi­sek­si. Mitä miel­tä Hen­riks­son on täs­tä?

– Po­lii­si ja syyt­tä­jä te­ke­vät jo nyt pal­jon yh­teis­työ­tä. Tä­hän liit­ty­en käyn­nis­sä on pro­fes­so­ri Mat­ti Tol­va­sen joh­dol­la oi­keus­mi­nis­te­ri­ön ja si­sä­mi­nis­te­ri­ön yh­tei­nen sel­vi­tys po­lii­sin, syyt­tä­jän­vi­ras­ton ja kä­rä­jä­oi­keuk­sien käy­tän­nöis­tä ja yh­teis­työn toi­mi­vuu­des­ta. Sel­vi­tyk­sen mää­rä­ai­ka on vuo­den lop­puun as­ti. Sit­ten kat­so­taan asi­aa sel­vi­tyk­sen poh­jal­ta.

Oikeudenkäyntien kulut puhuttavat

Kor­keim­man oi­keu­den pre­si­dent­ti Tatu Lep­pä­nen on esit­tä­nyt jul­ki­suu­des­sa huo­len­sa sii­tä, et­tä oi­keu­den­käyn­ti­ku­lut ovat kas­va­neet sii­nä mää­rin, et­tä oi­keus­tur­va on jo uhat­tu­na. Hen­riks­son on sa­moil­la lin­joil­la.

– Ym­mär­rän huo­len. To­si­a­sia on, et­tä ku­lut ovat nous­seet jo pit­kään. Vuo­sien 1995 ja 2008 vä­lil­lä rii­ta-asi­ois­sa ku­lu­vaa­ti­muk­set ja tuo­mi­tut ku­lut yli kak­sin­ker­tais­tui­vat. Mei­dän tu­lee suo­jel­la kan­sa­lais­ten oi­keus­tur­vaa. Ei sai­si ol­la niin, et­tä ai­heel­li­si­a­kin jut­tu­ja jä­te­tään vie­mät­tä oi­keu­teen ku­lu­jen pe­los­sa.

– Hal­li­tus­neu­vot­te­lus­sa so­vit­tiin, et­tä oi­keu­den­käyn­tien ku­lun­muo­dos­tus­ta sel­vi­te­tään sa­moin kuin oi­keu­sa­vun tu­lo­ra­jo­jen nos­ta­mis­ta. Mi­nis­te­riö on myös ti­lan­nut sel­vi­tyk­sen kor­vaus­vaa­ti­mus­ten ja tuo­mit­tu­jen kor­vaus­ten ke­hi­tyk­ses­tä. Asi­aan tul­laan var­mas­ti pa­laa­maan, Hen­riks­son ker­too.

Asi­a­na­ja­ja­liit­to on omas­sa oi­keus­tur­va­oh­jel­mas­saan esit­tä­nyt lau­ta­mies­jär­jes­tel­mäs­tä luo­pu­mis­ta.
Täs­tä Hen­riks­son ei in­nos­tu.

– Lau­ta­mies­jär­jes­tel­mä tu­lee py­sy­mään, mut­ta sii­hen, mi­ten lau­ta­mie­het va­li­taan, var­maan puu­tu­taan, hän lu­paa.

Vaa­lien yh­tey­des­sä pu­hut­tiin pal­jon vaa­li­ra­hoi­tuk­ses­ta ja sen jul­ki­suu­des­sa il­men­neis­tä puut­teis­ta. Pi­täi­si­kö vaa­li­ra­hoi­tus­lail­le teh­dä jo­tain?

– Tar­koi­tus on pe­rus­taa par­la­men­taa­ri­nen työ­ryh­mä sel­vit­tä­mään puo­lu­e­lain ja vaa­li­ra­hoi­tus­lain ke­hit­tä­mis­tar­pei­ta. Vaa­li­ra­hoi­tuk­sen tu­lee ol­la lä­pi­nä­ky­vää, mut­ta on myös tär­ke­ää säi­lyt­tää mah­dol­li­suus an­taa pie­niä tu­kia ano­nyy­mi­nä. Ei sai­si ol­la mah­dol­lis­ta kier­tää lain hen­keä ja­ka­mal­la sa­mal­ta ta­hol­ta tu­le­via avus­tuk­sia pie­nem­piin eriin. En­nak­koil­moi­tus­me­net­te­lyä pi­täi­si myös ke­hit­tää.

Asianajajien näkemystä kaivataan

Hen­riks­so­nin mu­kaan asi­a­na­ja­jat ovat tär­ke­äs­sä roo­lis­sa oi­keus­val­ti­os­sa ja heil­lä on tär­keä teh­tä­vä toi­mia yri­tys­ten ja kan­sa­lais­ten asi­al­la.

– Kan­sa­lais­ten luot­ta­mus­ta riip­pu­mat­to­maan asi­a­na­ja­­ja­kun­taan täy­tyy pi­tää yl­lä. On myös hyvä, et­tä asi­a­na­ja­jat ot­ta­vat osaa kes­kus­te­luun oi­keus­val­ti­on ke­hit­tä­mi­ses­tä, kos­ka heil­lä on työn­sä kaut­ta sii­hen liit­ty­viä nä­ke­myk­siä.

Hän us­koo, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa tar­vi­taan li­sää asi­an­aja­jia, sil­lä lain­sää­dän­tö muut­tuu koko ajan ja asi­an­aja­jat, ku­ten myös tuo­ma­rit, jou­tu­vat eri­kois­tu­maan en­tis­tä enem­män.

– Myös asi­a­na­ja­jil­le on tär­ke­ää, et­tä yh­teis­kun­nas­sa on vah­vat ins­ti­tuu­ti­ot ja riip­pu­mat­to­mat tuo­mi­ois­tui­met ei­kä meil­lä ole kor­rup­ti­o­ta. Täy­tyy pi­tää huol­ta sii­tä, et­tä tämä py­syy.

Hen­riks­son on yl­peä sii­tä, et­tä Suo­mi on EU:n pu­heen­joh­ta­ja­kau­del­laan nos­ta­nut oi­keus­val­ti­on mer­ki­tys­tä esiin. Esi­mer­kik­si EU:n oi­keus­mi­nis­te­rien ko­kouk­ses­sa kes­kus­tel­tiin en­sim­mäis­tä ker­taa oi­keus­val­ti­o­pe­ri­aat­tees­ta Suo­men aloit­tees­ta.