JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
6.2.2020 8:20

Teks­ti Kir­si Hy­tö­nen // Ku­vi­tus Ma­ria Vil­ja

Lisää joustoa ja avoimuutta työpaikoille

Asi­a­na­ja­ja­liit­to sel­vit­ti ky­se­ly­tut­ki­muk­sel­la nais­ten ja per­heel­lis­ten ase­maa asi­a­na­jo­a­lal­la. Tu­lok­sis­ta käy il­mi, et­tä vie­lä on pal­jon teh­tä­vää, jot­ta työn ja per­heen yh­dis­tä­mi­nen su­jui­si kit­kat­ta. Esiin nou­si myös toi­mi­via rat­kai­su­ja. Ky­sy­mys on asen­teis­ta ja työ­kult­tuu­rin muu­tok­ses­ta.

Tut­ki­mus teh­tiin, kos­ka oi­keus­tie­teen opis­ke­li­jois­ta jo 65 pro­sent­tia on nai­sia ja alal­le ha­keu­tuu nuo­ria nai­sia, mut­ta 30–40 ikä­vuo­den vä­lil­lä ta­pah­tuu pois­tu­ma. Ha­lu­sim­me sel­vit­tää, mik­si per­heen pe­rus­ta­mi­si­äs­sä ole­vat nai­set ha­keu­tu­vat pois alal­ta, ker­too tut­ki­muk­sen teet­tä­neen työ­ryh­män pu­heen­joh­ta­ja Gi­se­la Knuts.

Ky­se­ly­tut­ki­muk­ses­sa kävi il­mi, et­tä nai­set ko­ke­vat ural­la ete­ne­mi­ses­sä ja osak­kaak­si pää­se­mi­ses­sä enem­män es­tei­tä kuin mie­het ja palk­kauk­sen ko­et­tiin suo­si­van mie­hiä. Li­säk­si nai­set ko­ke­vat per­he­va­pai­den hait­taa­van hei­dän ura­ke­hi­tys­tään enem­män kuin mies­ten.

Epä­ta­sa-ar­voa ko­et­tiin sitä enem­män, mitä suu­rem­mis­sa toi­mis­tois­sa vas­taa­jat työs­ken­te­li­vät. Isois­sa toi­mis­tois­sa har­ki­taan myös eni­ten alan vaih­toa työn kuor­mit­ta­vuu­den, työn ja va­paa-ajan yh­dis­tä­mi­sen sekä työn ja per­heen yh­dis­tä­mi­sen vai­keu­den vuok­si. Nai­set har­kit­se­vat alan vaih­toa sel­väs­ti use­am­min kuin mie­het. Nai­sis­ta 26 pro­sent­tia har­kit­see alan vaih­toa usein tai jat­ku­vas­ti, mie­his­tä 10 pro­sent­tia.

– It­se olin kui­ten­kin po­si­tii­vi­ses­ti yl­lät­ty­nyt sii­tä, et­tä tut­ki­muk­ses­sa niin mies­ten kuin nais­ten­kin asen­teet mies­ten per­he­va­pai­ta koh­taan oli­vat myön­tei­siä, Knuts sa­noo.

– Iso­jen toi­mis­to­jen ko­ros­tu­mi­nen tut­ki­muk­ses­sa joh­tuu var­maan­kin sii­tä, et­tä isot lii­ke­ju­ri­dii­kan toi­mis­tot kou­lut­ta­vat erit­täin pal­jon nuo­ria ju­ris­te­ja alal­le. Sik­si moni ison toi­mis­ton nuo­ri työn­te­ki­jä har­kit­see siir­ty­mis­tä yri­tys­puo­lel­le in­hou­se-ju­ris­tik­si tai jul­ki­sel­le sek­to­ril­le hal­lin­toon.

– Mo­net ajat­te­le­vat, et­tä vaik­ka­pa kah­den vuo­den työs­ken­te­ly isos­sa toi­mis­tos­sa on hyvä lisä CV:hen ei­vät­kä ole aja­tel­leet­kaan jää­vän­sä alal­le. Nai­set miet­ti­vät tätä enem­män kuin mie­het, kos­ka läh­tö­koh­ta­na on eh­kä ole­tus, et­tä asi­a­na­ja­jan työn ja per­heen yh­dis­tä­mien on vai­ke­aa. Taus­tal­la voi ol­la vää­riä luu­lo­ja tai ole­tuk­sia, Knuts poh­tii.

Tut­ki­muk­ses­sa ky­syt­tiin kei­nois­ta, joil­la työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mis­ta voi­daan edis­tää. Tär­keim­pi­nä kei­noi­na pi­det­tiin mah­dol­li­suut­ta etä­työ­hön, jous­ta­viin työ­ai­koi­hin sekä pal­kal­li­seen va­paa­seen lap­sen sai­ras­ta­es­sa.

Rosc­hier, jos­sa Knuts toi­mii osak­kaa­na, on pa­nos­ta­nut eten­kin sii­hen, et­tä työn­te­ki­jät – niin mie­het kuin nai­set­kin – oli­si­vat tie­toi­sia eri­tyi­ses­ti per­he­va­pai­siin liit­ty­vis­tä mah­dol­li­suuk­sis­ta, ku­ten oi­keu­des­ta kuu­den kuu­kau­den pal­kal­li­seen per­he­va­paa­seen.

– Pi­däm­me myös per­he­va­pai­den ai­ka­na yh­teyt­tä työn­te­ki­jöi­hin, jos he näin toi­vo­vat, sil­lä se ma­dal­taa kyn­nys­tä pa­la­ta toi­mis­tol­le per­he­va­paan jäl­keen, Knuts ko­ros­taa.

PERHEVAPAAT MAHDOLLISIA MYÖS ISILLE

Ad­vo­kaat­ti ky­syi työn ja per­heen yh­dis­tä­mi­ses­tä var­si­nai­sel­ta ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­jal­ta, Dit­t­mar &
Ind­re­niuk­sen part­ne­ril­ta Juk­ka Lån­gil­ta. Lån­gin kah­den asi­a­na­ja­jan per­hees­sä on 9-, 5-, 3- ja 1-vuo­ti­aat lap­set. Lång ker­too pi­tä­neen­sä ly­hy­eh­kö­jä isyys­va­pai­ta sa­mas­sa työ­pai­kas­sa sekä työn­te­ki­jä­nä et­tä osak­kaa­na. Hän kan­nus­taa mui­ta­kin isiä tart­tu­maan mah­dol­li­suu­teen. 

– Isä­nä olen it­se saa­nut val­ta­van pal­jon per­he­va­pail­ta ja myös kol­le­gat ovat kan­nus­ta­neet pi­tä­mään tä­män seu­raa­van­kin. Olen jää­mäs­sä nyt myös nuo­rim­man kans­sa kah­des­taan ko­tiin. Ar­jes­sa per­hees­säm­me on sel­lai­nen jär­jes­te­ly, et­tä minä vien ja haen kak­si kes­kim­mäis­tä las­tam­me päi­vä­ko­dis­ta. Il­tai­sin on avat­ta­va läp­pä­ri ja jat­ket­ta­va töi­den pa­ris­sa, mut­ta se on juu­ri sitä jous­toa, jota ar­vos­tan.

Lån­gin mu­kaan asi­a­na­jo­a­lal­la on ta­pah­tu­mas­sa iso kult­tuu­rin­muu­tos alan nai­sis­tu­es­sa.

– Tämä on väis­tä­mä­tön ke­hi­tys, kun kat­soo val­mis­tu­nei­den nais­ju­ris­tien mää­rää. Meil­lä ei yk­sin­ker­tai­ses­ti ole va­raa hu­ka­ta par­hai­ta ky­ky­jä sen vuok­si, et­tä van­ha­kan­tai­nen ajat­te­lu ja työ­ta­vat ei­vät sovi yh­teen per­heen pe­rus­ta­mi­sen kans­sa.

– Jos or­ga­ni­saa­ti­os­sa on tasa-ar­voi­nen kult­tuu­ri, hyvä hen­ki ja luot­ta­mus, ei ole mer­ki­tys­tä, mis­sä tii­min jä­se­net fyy­si­ses­ti työs­ken­te­le­vät. Työ­nan­ta­jan pi­tää tar­jo­ta jous­toa eri elä­män­vai­hei­siin, Lång pai­not­taa.

– Eri­tyi­sen tär­ke­ää on se vai­he, kun työn­te­ki­jä pa­laa per­he­va­paal­ta ja aloit­taa uu­del­leen työ­ar­jes­sa elä­mi­sen. Mei­dän täy­tyy ol­la tu­ke­na, jot­ta hän saa kaik­ki edel­ly­tyk­set uu­teen ti­lan­tee­seen ja yh­tä vaa­ti­via teh­tä­viä kuin ai­em­min.

”Dit­tik­sel­lä” työ­nan­ta­ja tar­jo­aa täy­den pal­kan per­he­va­paan kol­mel­ta en­sim­mäi­sel­tä kuu­kau­del­ta sekä mie­hil­le et­tä nai­sil­le. Al­le 10-vuo­ti­as­ta sai­ras­tu­nut­ta las­ta voi jää­dä hoi­ta­maan ko­tiin, mut­ta voi myös soit­taa ko­ti­pal­ve­lus­ta hoi­ta­jan 20 sai­ras­päi­vään saak­ka työ­nan­ta­jan las­kuun.

– Toki oma äi­ti tai isä on sai­ras­tu­neel­le lap­sel­le yleen­sä pa­ras hoi­ta­ja, mut­ta tämä mah­dol­li­suus on käy­tet­tä­vis­sä.

Lång muis­tut­taa, et­tä asi­a­na­jo­a­lan kult­tuu­rin­muu­tok­ses­sa ei ole ky­sy­mys pel­käs­tään mies­ten ja nais­ten tasa-ar­vos­ta, vaan laa­jem­min­kin di­ver­si­tee­tis­tä, jo­hon asi­a­na­jo­a­lan kan­nat­taa so­peu­tua.

– Asi­ak­kaat ovat en­tis­tä kan­sain­vä­li­sem­piä ja maa­il­­ma muut­tuu. Jos asi­ak­kai­den pul­mia poh­tii tääl­lä jouk­ko kes­ki-ikäi­siä mie­hiä, jot­ka ovat kes­ke­nään kuin sa­mas­ta puus­ta veis­tet­ty­jä, on­han se sel­vää, et­tä joku as­pek­ti jää sil­loin var­mas­ti ot­ta­mat­ta huo­mi­oon.

ASENTEIDEN ON MUUTUTTAVA

Asi­a­na­ja­ja­lii­ton va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Han­na Räi­hä-Män­ty­har­ju ker­too, et­tä tut­ki­muk­sen tu­lok­set ei­vät yl­lät­tä­neet hän­tä.

– Po­si­tii­vis­ta oli se, et­tä ar­jel­le mer­ki­tyk­sel­li­siä
työ­ka­lu­ja, ku­ten etä­työ, on asi­a­na­jo­a­lal­la­kin otet­tu käyt­töön.

Räi­hä-Män­ty­har­ju ker­too, et­tä hä­nen oma ar­ken­sa on su­ju­nut pal­jol­ti sen va­ras­sa, et­tä puo­li­so on ot­ta­nut isom­man vas­tuun per­heen 7-vuo­ti­aan lap­sen hoi­ta­mi­ses­sa.

– Jos per­hees­sä mo­lem­mat van­hem­mat ovat työ­e­lä­mäs­sä ja toi­nen asi­a­na­jo­a­lal­la, se vaa­tii, et­tä mo­lem­mat osal­lis­tu­vat las­ten­hoi­toon. Ei­hän se ole yk­sin nais­ten asia. Kyse ei ole myös­kään ai­no­as­taan nais­ten, vaan myös mies­ten, työ­nan­ta­jien suh­tau­tu­mi­ses­ta.

Räi­hä-Män­ty­har­jun mie­les­tä mies­ten kan­nus­ta­mi­nen per­he­va­pai­den pi­tä­mi­seen oli­si pa­ras­ta, mitä alal­la voi­tai­siin teh­dä tasa-ar­von edis­tä­mi­sek­si.

– Tämä on ol­lut mie­hi­nen ala ja erään­lais­ta elä­män­ta­pa­työ­tä. Asi­a­na­ja­jat ovat pe­rin­tei­ses­ti teh­neet ko­vas­ti töi­tä ja pit­kiä päi­viä. Nuo­ril­le voi tul­la sel­lai­nen kuva, et­tä pit­kät työ­päi­vät ovat te­hok­kai­ta. To­si­a­si­as­­sa pien­ten las­ten van­hem­mat vas­ta te­hok­kai­ta ovat­kin, sil­lä heil­le ei jää ai­kaa tur­haan va­tu­loin­tiin. Per­heen ja työn pyö­rit­tä­mi­nen vaa­tii or­ga­ni­soin­ti­ky­kyä ja pri­o­ri­soin­tia.

– Asen­net­ta pi­täi­si muut­taa niin, et­tä ei kil­pail­tai­si työ­päi­vien pi­tuu­del­la. Nuor­ten suh­tau­tu­mi­nen työ­hön on­kin on­nek­si muut­tu­nut. Työ ei ole enää koko elä­mä.

Räi­hä-Män­ty­har­ju ot­taa esiin myös toi­sen nä­kö­kul­man: asi­a­na­ja­jan työ on it­se­näis­tä ja vaa­ti­vaa, mut­ta mo­neen muu­hun am­mat­tiin ver­rat­tu­na jous­ta­vaa. Työ on mah­dol­lis­ta so­vit­taa muu­hun elä­mään.

– Jos vaik­ka pyö­rit­tää omaa toi­mis­to­aan, niin kyl­lä voi hy­vin it­se­näi­ses­ti teh­dä työ­tä ja päät­tää pit­käl­ti työ­a­jois­taan sekä sii­tä, mis­sä työ­tä te­kee.

– Pe­rään­kuu­lut­tai­sin alal­le asen­ne­muu­tos­ta ja po­si­tii­vi­sia roo­li­mal­le­ja. Pi­täi­si myös kan­nus­taa sii­hen, et­tä kaik­kia koh­del­laan ta­sa­puo­li­ses­ti per­he­va­paal­ta pa­luun jäl­keen. Nuo­ren ju­ris­tin kans­sa pi­täi­si kes­kus­tel­la ura­po­lus­ta jo en­nen kuin hän jää per­he­va­paal­le.

Räi­hä-Män­ty­har­jun mu­kaan oli­si tär­ke­ää, et­tä per­heel­li­syy­teen ja ura­ke­hi­tyk­seen liit­ty­vis­tä asi­ois­ta kes­kus­tel­tai­siin työ­pai­koil­la avoi­mes­ti, ei­kä vain niin, et­tä kes­ki-ikäi­set poh­ti­vat nii­tä hal­li­tuk­sis­sa kes­ke­nään.

Hä­nen huo­mi­o­taan kiin­nit­ti, et­tä nai­set ko­ki­vat tut­ki­muk­sen mu­kaan enem­män es­tei­tä osak­kaak­si pää­se­mi­ses­sä kuin mie­het.

– Nai­sia ei var­maan­kaan osa­ta riit­tä­väs­ti tu­kea ja kan­nus­taa. Muu­tos asen­teis­sa on ol­lut tosi hi­das ja voi joh­taa sii­hen, et­tä nai­set läh­te­vät alal­ta en­nen kuin he ovat ural­laan val­mii­ta osak­kuu­teen. Aut­tai­si, et­tä työ­pai­koil­la pu­hut­tai­siin avoi­mes­ti esi­mer­kik­si osak­kaak­si ot­ta­mi­sen kri­tee­reis­tä.

– Kan­nus­tai­sin sekä mie­hiä et­tä nai­sia ot­ta­maan nämä asi­at esiin työ­pai­koil­la tai esi­mie­hen kans­sa kes­kus­tel­les­sa.

”Meil­lä ei ole va­raa hu­ka­ta ky­ky­jä

van­ha­kan­tai­sen ajat­te­lun vuok­si.”

Tut­ki­mus päh­ki­nän­kuo­res­sa

Asi­a­na­ja­lii­ton tut­ki­mus teh­tiin säh­köi­se­nä Web­ro­pol-ky­se­ly­nä tou­ko–ke­sä­kuus­sa 2019 asi­a­na­ja­jil­le sekä asi­a­na­jo­toi­mis­to­jen muil­le ju­ris­teil­le. Tut­ki­muk­sen to­teut­ti tut­ki­ja Kat­ja Lan­ti­ai­nen. Tut­ki­muk­ses­sa oli 554 vas­taa­jaa, jois­ta 65 pro­sent­tia oli nai­sia ja suu­rin osa työs­ken­te­li Uu­del­la­maal­la. Suu­rin ikä­luok­ka vas­taa­jis­sa oli­vat 30–39-vuo­ti­aat.

Vas­taa­jien mie­les­tä tasa-ar­vo to­teu­tui par­hai­ten kou­lu­tus­mah­dol­li­suuk­sis­sa ja työ­vä­li­nei­den ja -ti­lo­jen ja­os­sa, huo­noi­ten taas osak­kai­den va­lit­se­mi­ses­sa sekä ural­la ete­ne­mi­ses­sä. Nai­sis­ta joka nel­jäs oli ko­ke­nut huo­nom­paa koh­te­lua su­ku­puo­len pe­rus­teel­la, mie­his­tä vain kuu­si pro­sent­tia. Eri­ar­voi­nen koh­te­lu li­sään­tyi toi­mis­ton koon kas­va­es­sa.

Vas­taa­jien mie­les­tä tasa-ar­voa voi­tai­siin par­hai­ten edis­tää eri­tyi­ses­ti mies­ten per­he­va­pai­den, työ­ai­ka­jous­to­jen sekä nais­ten osak­kuu­den ja yh­den­mu­kai­sen palk­kauk­sen avul­la. Vas­taus­ten pe­rus­teel­la työ­nan­ta­jat suh­tau­tui­vat nais­ten per­he­va­pai­siin hiu­kan myön­tei­sem­min kuin mies­ten. Val­ta­o­sas­sa työ­pai­kois­ta oli etä­työ­mah­dol­li­suus sekä jous­ta­va työ­ai­ka.

Hie­man yli puo­les­sa työ­pai­kois­ta oli mah­dol­lis­ta jää­dä ti­la­päi­ses­ti hoi­ta­maan sai­ras­ta las­ta pal­kal­li­ses­ti tai pi­tää va­paa­päi­vä ly­hy­el­lä­kin va­roi­tu­sa­jal­la. Puut­tei­ta ko­et­tiin mah­dol­li­suu­des­sa vä­hen­tää työ­mää­rää per­he­syis­tä. Osa työ­nan­ta­jis­ta, lä­hes vii­den­nes, suh­tau­tui kiel­tei­ses­ti etä­työ­hön.

Nai­sis­ta alan vaih­toa har­kit­si sil­loin täl­löin 31 pro­sent­tia ja mel­ko usein 27 pro­sent­tia. Mie­his­tä näin teki joka kym­me­nes. Alan vaih­toa har­kit­tiin sitä use­am­min, mitä suu­rem­mas­sa toi­mis­tos­sa vas­taa­jat työs­ken­te­li­vät. Suu­rin syy har­kin­taan oli työn kuor­mit­ta­vuus.