JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
23.9.2020 8:00

Teks­ti Kir­si Hy­tö­nen // Ku­vi­tus Ma­ria Vil­ja

Tuntematon asianajaja

Kal­lis, mut­ta vält­tä­mä­tön. Näin voi­si tii­vis­tää suu­ren ylei­sön mie­li­ku­vat asi­a­na­ja­jis­ta. Ky­se­ly­tut­ki­mus pal­jas­ti, et­tä tie­to asi­a­na­ja­jien ja mui­den ju­ris­tien eros­ta on edel­leen vä­häis­tä ja et­tä Asi­a­na­ja­ja­lii­ton teh­tä­viä ei tun­ne­ta. Asi­a­na­ja­jia pi­det­tiin kui­ten­kin tär­kei­nä oi­keus­val­ti­on ja yh­teis­kun­nan toi­min­nal­le.

Milt­ton Oy:n Asi­a­na­ja­ja­lii­tol­le te­ke­mäs­sä ky­se­ly­tut­ki­muk­ses­sa haas­ta­tel­tiin tu­hat täy­si-ikäis­tä suo­ma­lais­ta. Tut­ki­muk­ses­sa sel­vi­tet­tiin muun mu­as­sa mie­li­ku­via asi­a­na­ja­jis­ta, kä­si­tyk­siä asi­a­na­ja­jien ja mui­den la­ki­mies­ten erois­ta, pal­ve­lui­den hin­ta­mie­li­ku­via, Asi­a­na­ja­ja­lii­ton tun­net­tuut­ta ja asi­a­na­ja­jan va­lin­ta­pe­rus­tei­ta.

Mielikuva: Asianajaja on kallis

Vas­taa­jis­ta 45 pro­sent­tia piti asi­a­na­jo­pal­ve­lui­den yleis­tä hin­ta­ta­soa lii­an kal­lii­na ja 43 pro­sent­tia mel­ko kal­lii­na. Asi­a­na­ja­ja­lii­ton pu­heen­joh­ta­jal­le Han­na Räi­hä-­Män­ty­har­jul­le tu­los ei tule yl­lä­tyk­se­nä.

– On­han se tot­ta­kin. Ta­val­li­sel­la ih­mi­sel­lä ei ole ver­tai­lu­koh­taa kor­ke­as­ti kou­lu­te­tun asi­an­tun­ti­jan pal­ve­lu­jen käyt­tä­mi­ses­tä. Asi­a­na­ja­jan roo­lia ei myös­kään miel­le­tä sa­mal­la ta­voin aut­ta­vak­si kuin vaik­ka­pa eri­kois­lää­kä­rin, jon­ka pal­ve­lu­ja yh­teis­kun­ta li­säk­si sub­ven­toi, Räi­hä-Män­ty­har­ju sa­noo.

– Asi­a­na­ja­jat te­ke­vät usein jäl­ki­paik­kaus­ta, kun ih­mi­set ja yri­tyk­set ovat sor­van­neet asi­a­kir­jo­ja ja so­pi­muk­sia omin päin. Jäl­ki­kä­teen rii­te­ly tu­lee kal­liim­mak­si kuin se, et­tä oli­si heti alus­sa käy­tet­ty apua. Suo­mes­sa on ol­lut ai­ko­jen saa­tos­sa ta­pa­na, et­tä ih­mi­set ovat hoi­ta­neet asi­oi­ta it­se tai käyt­tä­neet oi­keu­den­käyn­neis­sä maal­lik­ko­a­vus­ta­jia, mut­ta ny­ky­ään maal­lik­ko­a­vus­ta­jien käyt­tä­mi­nen ei ole mah­dol­lis­ta, vaan avus­ta­jan pi­tää ol­la vä­hin­tään lu­van saa­nut oi­keu­den­käyn­ti­a­vus­ta­ja. Sil­ti eh­kä aja­tel­laan, et­tä mik­si pi­täi­si mak­saa asi­ois­ta, jot­ka kuka ta­han­sa voi hoi­taa.

Asi­a­na­ja­ja­lii­ton pää­sih­tee­ri Min­na Me­len­der muis­tut­taa, et­tä yh­teis­kun­ta on mo­ni­mut­kais­tu­nut. Il­man asi­an­tun­te­vaa apua mo­nis­sa oi­keu­del­li­sis­sa asi­ois­sa ei enää sel­viy­dy­tä.

– Edes tuo­ma­rit ei­vät ai­na tie­dä, mi­ten pal­jon työ­tä asi­oi­den val­mis­te­lu vaa­tii. Hin­taa ar­vi­oi­des­sa voi­si myös ky­syä, mitä ju­tun hoi­ta­mi­nen oli­si mak­sa­nut, jos asi­a­na­ja­jaa ei oli­si ol­lut.

Me­len­der miet­tii, et­tä suu­ren ylei­sön van­ha­nai­kai­set mie­li­ku­vat asi­a­na­ja­jis­ta ovat eh­kä pe­räi­sin ame­rik­ka­lai­sis­ta tv-sar­jois­ta. Mie­li­ku­via syn­tyy myös me­di­an ot­si­kois­ta, jois­sa nos­te­taan esiin iso­jen jut­tu­jen suu­ria oi­keu­den­käyn­ti­ku­lu­ja.

– To­del­li­suu­des­sa ol­laan me­nos­sa yhä enem­män so­vit­te­luun ja rat­kai­su­kes­kei­siin me­net­te­lyi­hin. Toi­sin kuin vaik­ka­pa sar­jois­sa, asi­a­na­ja­jien työ­nä ei ole räy­hä­tä oi­keus­sa­lis­sa ja yrit­tää pu­hua mus­taa val­koi­sek­si.

Mielikuva: Juristi = asianajaja

Kai­kis­ta vas­taa­jis­ta vain kah­dek­san pro­sent­tia osa­si ku­va­ta oi­kein asi­a­na­ja­jan ja muun ju­ris­tin eron.

Ter­mis­tön se­ka­mels­ka on tut­tua kou­vo­la­lai­sel­le asi­a­na­ja­jal­le Juk­ka Sa­lol­le. Salo on Asi­a­na­ja­ja­lii­ton Ky­men osas­ton pu­heen­joh­ta­ja ja hä­nen toi­mis­ton­sa te­kee mo­ni­puo­lis­ta asi­a­na­jo­työ­tä, ku­ten useim­mat muut­kin Hel­sin­gin ul­ko­puo­li­sis­ta asi­a­na­jo­toi­mis­tois­ta.

– Mo­net sa­no­vat kaik­kia la­ki­mie­hiä asi­a­na­ja­jik­si, van­hem­mat ih­mi­set taas pu­hu­vat usein asi­a­na­ja­jis­ta ”tuo­ma­rei­na”, Salo ker­too.

Sa­lon mie­les­tä jo­kai­sen asi­ak­kaan kans­sa kan­nat­taa­kin käy­dä läpi asi­a­na­ja­ja-ter­min mer­ki­tys. Hä­nen mu­kaan­sa asi­a­na­ja­jan työn tun­ne­tuk­si te­ke­mi­ses­sä on vie­lä iso urak­ka edes­sä, mut­ta par­hai­ten sitä teh­dään koh­taa­mi­sis­sa päi­vit­täi­ses­sä työs­sä.

Asi­a­na­ja­ja­lii­ton teh­tä­viä ku­va­si ai­na­kin osit­tain oi­kein 19 pro­sent­tia vas­taa­jis­ta ja 11 pro­sent­tia ku­va­si sitä vir­heel­li­ses­ti pe­rin­tei­sek­si am­ma­til­li­sek­si edun­val­von­nak­si.

Mielikuva: Hyvä asianajaja on helposti lähestyttävä

Vas­taa­jis­ta 27 pro­sent­tia oli käyt­tä­nyt asi­a­na­ja­jan ja 17 pro­sent­tia muun ju­ris­tin pal­ve­lu­ja. Tut­ki­muk­ses­sa kävi il­mi, et­tä tär­keä asi­a­na­ja­jan va­lin­ta­pe­rus­te on help­po lä­hes­tyt­tä­vyys ja sel­ko­kie­li­syys. Myös tut­ta­vien suo­si­tuk­sia kuun­nel­laan.

Juk­ka Sa­lon mie­les­tä help­po lä­hes­tyt­tä­vyys on tär­ke­ää eten­kin pie­nem­mil­lä paik­ka­kun­nil­la. Hoi­det­ta­vak­si tu­lee enim­mäk­seen ta­val­lis­ten ih­mis­ten asi­oi­ta, jo­ten tär­ke­ää on koh­da­ta ih­mi­nen ai­dos­ti.

Myös las­ku­tuk­sen suh­teen tu­lee ol­la sel­keä: Asi­ak­kai­den jou­kos­sa on kah­ta ää­ri­pää­tä: nii­tä, jot­ka pel­kää­vät, et­tä asi­a­na­ja­jan jo­kai­nen sana mak­saa ja ovat huo­lis­saan sii­tä, mil­loin las­ku­ri ki­lah­taa pääl­le ja nii­tä, jot­ka ka­las­te­le­vat il­mai­sia neu­vo­ja. Mo­lem­mil­le pi­tää il­moit­taa sel­ke­äs­ti, mil­loin työ muut­tuu las­ku­tet­ta­vak­si.

– Ei pidä säi­käyt­tää la­ki­ter­meil­lä, mut­ta pi­tää ol­la myös jä­mäk­kä. Maa­kun­nis­sa mei­dän on pu­hut­ta­va asi­ak­kai­den kans­sa sa­maa kiel­tä, jot­ta asi­at tu­le­vat ym­mär­re­tyik­si. Kan­nat­taa käyt­tää sa­no­ja, jot­ka ovat tut­tu­ja kai­kil­le, Salo neu­voo.

Lä­hes­tyt­tä­vyys tär­ke­ä­nä va­lin­ta­pe­rus­tee­na an­taa toi­voa myös pien­ten paik­ka­kun­tien asi­a­na­ja­jil­le, Min­na Me­len­der sa­noo.

– Tämä on tär­keä vies­ti jä­se­nis­töl­le. Etäyh­tey­det li­sään­ty­vät, mut­ta edel­leen­kin ko­ti­kau­pun­gin lä­hel­lä ole­va asi­a­na­ja­ja ko­et­tiin hy­väk­si vaih­to­eh­dok­si.

Räi­hä-Män­ty­har­ju puo­les­taan kiit­te­lee eten­kin nuo­ria kol­le­go­ja sii­tä, et­tä mo­net ovat luo­neet so­si­aa­li­seen me­di­aan asi­an­tun­ti­jap­ro­fii­le­ja ja osal­lis­tu­vat yh­teis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun. Lä­hes­tyt­tä­vä voi ol­la myös etä­nä.

– Tut­ki­mus­kin tu­kee sitä, et­tä verk­koon kan­nat­taa pa­nos­taa. Ver­kos­to­jen ja suo­sit­te­lu­jen mer­ki­tys on edel­leen suu­ri, sil­lä ei ku­kaan pii­pah­da asi­a­na­jo­toi­mis­toon ka­dul­ta. Val­ta­o­sa asi­ak­kais­ta tu­lee, kos­ka joku on suo­si­tel­lut. Suo­si­tuk­se­na voi toi­mia se­kin, et­tä nä­kee ver­kos­sa ni­men li­säk­si haas­tat­te­lu­ja ja kes­kus­te­lu­ja.

Räi­hä-Män­ty­har­jun mu­kaan so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa käy­tet­ty ai­ka on te­ho­kas­ta, kos­ka sitä voi teh­dä pie­nis­sä­kin vä­leis­sä ja ajas­ta ja pai­kas­ta riip­pu­mat­ta. Ly­hyil­lä­kin kom­men­teil­la voi tuo­da osaa­mis­taan esiin. Jos esi­mer­kik­si ha­lu­aa muut­taa työn si­säl­töä tai asi­a­kas­kun­taa, so­mes­sa voi pro­fi­loi­tua ha­lu­a­maan­sa suun­taan. So­si­aa­li­seen me­di­aan voi­si suh­tau­tua kuin kou­lu­tuk­seen – se on osa työ­tä.

Me­len­der ja Räi­hä-Män­ty­har­ju muis­tut­ta­vat, et­tä pa­ras­ta brän­dää­mis­tä on kui­ten­kin se, et­tä asi­a­na­ja­jat jal­kau­tu­vat ih­mis­ten pa­riin.

He nos­ta­vat esiin lii­ton näy­tö­soi­keu­den­käyn­nin ja osal­lis­tu­mi­sen pa­nee­li­kes­kus­te­lui­hin Suo­mi Aree­nas­sa, asi­a­na­ja­ja­päi­vys­tyk­sen sekä asi­a­na­ja­jien ja toi­mis­to­jen kou­lu­tus- ja tie­do­tus­ti­lai­suu­det asi­ak­kail­leen. Tuo­mal­la työ­tä konk­reet­ti­ses­ti ja kan­san­ta­jui­ses­ti esiin mie­li­ku­vaa voi­daan muut­taa.

Faktaa kehittämistyön tueksi

Min­na Me­len­de­rin mu­kaan oli ter­veel­lis­tä us­kal­taa ky­syä ja aset­tua ar­vi­oi­ta­vik­si. Edel­li­nen vas­taa­va tut­ki­mus on teh­ty 1987, jo­ten tie­to­ja oli ai­ka päi­vit­tää.

– Lii­tos­sa on me­neil­lään pal­jon ke­hit­tä­mis­hank­kei­ta, ku­ten sään­te­ly­työ­ryh­mä, joka miet­tii asi­a­na­jo­a­lan sään­te­lyä tu­le­vai­suut­ta var­ten. Näi­den tu­ek­si ha­lut­tiin ajan­ta­sais­ta tie­toa.

Han­na Räi­hä-Män­ty­har­ju ker­too, et­tä tut­ki­mus teh­tiin myös sik­si, et­tä lii­tos­sa osat­tai­siin suun­na­ta vies­tiä ja vies­tin­nän re­surs­se­ja oi­kein. On hyvä, et­tä ne, jot­ka käyt­tä­vät asi­a­na­ja­jien pal­ve­lui­ta ovat tyy­ty­väi­siä ja ym­mär­tä­vät, mitä ra­hal­la saa.

Räi­hä-Män­ty­har­jun mu­kaan ky­se­lyn lop­pu­tu­le­ma jäi plus­san puo­lel­le, sil­lä se osoit­ti, et­tä pal­jon on teh­tä­vis­sä ja mie­li­ku­van pa­ran­ta­mi­nen on mah­dol­lis­ta.

– Po­si­tii­vi­nen yl­lä­tys oli, et­tä asi­a­na­ja­jan roo­li oi­keus­val­ti­os­sa ym­mär­re­tään ja sitä pi­de­tään tär­ke­ä­nä. Pe­rä­ti 73 pro­sent­tia vas­taa­jis­ta pi­tää asi­a­na­ja­jia vält­tä­mät­tö­mi­nä oi­keus­val­ti­ol­le ja 63 pro­sent­tia yh­teis­kun­nan toi­mi­vuu­del­le.

Ei sän­täil­len so­meen

Mi­ten asi­a­na­ja­jat voi­si­vat ny­kyis­tä pa­rem­min esiin­tyä so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa ja käyt­tää sen mah­dol­li­suuk­sia hy­väk­seen? Sii­hen vas­taa LM So­me­con vies­tin­nän ja si­säl­tö­mark­ki­noin­nin asi­an­tun­ti­ja Maa­rit Nie­me­lä. LM So­me­co on so­si­aa­li­seen me­di­aan eri­kois­tu­nut kon­sult­tiy­ri­tys, joka on teh­nyt yh­teis­työ­tä myös Asi­a­na­ja­ja­lii­ton kans­sa.

Nie­me­lä läh­tee poh­din­nois­saan liik­keel­le isos­ta ku­vas­ta. Asi­a­na­jo­a­la näyt­täy­tyy sii­nä hy­vin kon­ser­va­tii­vi­se­na. Ku­lut­ta­jat elä­vät mo­der­nin mark­ki­noin­nin maa­il­mas­sa, jos­sa muut yri­tyk­set käyt­tä­vät so­si­aa­lis­ta me­di­aa ja nii­den tuot­teet ja pal­ve­lut ta­voit­taa säh­köi­ses­ti. Voi tun­tua ou­dol­ta, et­tä on yk­si toi­mi­a­la, jon­ka pal­ve­lut ei­vät vält­tä­mät­tä ole saa­ta­vis­sa säh­köi­siä ka­na­via pit­kin, joi­hin ih­mi­set ovat tot­tu­neet. Myös so­mes­sa on ak­ti­voi­tu­nut vas­ta har­va­lu­kui­nen jouk­ko asi­a­na­ja­jia.

– So­si­aa­li­sen me­di­an omi­nais­piir­re on, et­tä se ei ole yk­si­suun­tai­nen. Ole­tus on, et­tä jos asi­a­na­ja­ja on so­mes­sa, hän osal­lis­tuu siel­lä kes­kus­te­luun. Ei se si­ten vält­tä­mät­tä ole kai­kil­le oi­kea paik­ka. Jos so­si­aa­li­nen me­dia ei ole ol­len­kaan tut­tu en­tuu­des­taan, en ke­ho­ta läh­te­mään sin­ne heti lip­pu kor­ke­al­la, vaan tar­kas­te­le­maan ka­na­van toi­min­taa ja ko­kei­le­maan pik­ku­hil­jaa.

Am­ma­til­lis­ta pro­fii­lia ei kan­na­ta luo­da ihan um­pi­mäh­kään. Ku­ten kai­kes­sa vies­tin­näs­sä, koh­de­ryh­mä ja ta­voit­teet pi­tää en­sin ol­la sel­vil­lä, sen jäl­keen mie­ti­tään so­pi­vat me­di­at.

– Fa­ce­boo­kis­sa ja Ins­tag­ra­mis­sa nä­ky­vyy­den ja seu­raa­jien saa­mi­nen vaa­tii pal­jon työ­tä. Jos koh­de­ryh­mä ovat ku­lut­ta­ja-­asi­ak­kaat, ne ovat toki mah­dol­li­sia. Niis­sä on kui­ten­kin mel­kein pak­ko hyö­dyn­tää mak­set­tua mai­non­taa nä­ky­äk­seen, Nie­me­lä sa­noo.

B2B-mark­ki­noin­tiin so­pi­vat puo­les­taan Twit­ter ja Lin­ke­dIn, jot­ka ovat mo­lem­mat asi­a­suun­tau­tu­nei­ta kes­kus­te­lu­ka­na­via. Näis­sä voi vi­rit­tää kes­kus­te­lua vaik­ka­pa omiin eri­kois­tu­mi­sa­lu­ei­siin­sa liit­ty­vis­tä ai­heis­ta. On­nis­tu­mi­nen vaa­tii, et­tä myös osal­lis­tuu kes­kus­te­lui­hin.

– Twit­te­ris­sä me­nes­ty­vät par­hai­ten ne, jot­ka pu­hu­vat muus­ta­kin kuin työs­tä. Työn ja pri­vaat­tie­lä­män raja hä­mär­tyy ja se voi ol­la mo­nel­le vai­ke­aa. Hyvä puo­li taas on se, et­tä asi­a­na­ja­jia ei ole Twit­te­ris­sä vie­lä ko­vin pal­jon, eli siel­lä on ti­laa erot­tua. Twit­te­ris­sä oli­si hyvä jo pro­fii­li­teks­tis­sä ker­toa, mis­tä tee­mois­ta ai­koo pu­hua. Twit­te­ris­sä twii­tin nä­kee kuka ta­han­sa, Lin­ke­dIn taas ra­ken­tuu omien ver­kos­to­jen va­raan.

Nie­me­lä kan­nus­taa asi­a­na­ja­jia pu­hu­maan so­mes­sa ih­mi­sel­tä ih­mi­sel­le sen si­jaan, et­tä pii­lou­tui­si la­ki­jar­go­nin taak­se.

– Täy­tyy hy­väk­syä, et­tä jo­kai­nen twiit­ti tai jul­kai­su ei voi ol­la ihan lai­no­pil­li­ses­ti täy­del­li­nen, kos­ka so­men luon­ne on no­pea ja siel­lä käy­dään di­a­lo­gia ly­hyil­lä rep­lii­keil­lä, hän muis­tut­taa.