Seppä tarvitsee ahjon, alasimen, vasaroita ja meistejä. Autotehtaassa tuotanto on rakennettu robottien varaan. Asianajajat pärjäävät tietokoneella.
Sepistä taitavimmilla on tieto oikeasta taontalämpötilasta sekä taonnan vaiheille sopivimmaksi kehitetyt työkalut. Autotehtaissa insinöörit trimmaavat robotteja jatkuvasti tehokkaammiksi.
Entä asianajajat? Kehitämme osaamistamme ja taitojamme, mutta emme juuri työvälineitämme. Samoilla outlookeilla ja wordeilla on pärjätty 30 vuotta ja pärjätään vastakin. Me tyydymme aika vähään. Emme vaadi käyttämiltämme ohjelmistoilta oikeastaan mitään. Kunhan Wordilla voi kirjoittaa ja Outlookilla meilata, se riittää.
Meidän kannattaisi kiinnostua käyttämistämme ohjelmistoista, sillä kukaan muu ei niitä kehitä puolestamme meille sopiviksi. Toimialamme on niin pieni ohjelmistoteollisuuden näkökulmasta, ettei esimerkiksi yksityishenkilöille asianajopalveluja tarjoaville toimistoille kannata alkaa räätälöidä kovin eksoottisia tuotteita. Potentiaalinen asiakaskunta on paitsi harvalukuista, niin myös hieman penseää ottamaan vastaan uusia keksintöjä. Ettei vaan menisi systeemit sekaisin.
Kannustan asianajajia miettimään, mitä ohjelmistoilla voisi saada aikaan. Kun on mietitty, ruvetaan vaatimaan toteutusta. Yksi askel voisi olla se, ettei kerran koneeseen kirjoitettua tietoa tarvitsisi kirjoittaa enää toista kertaa. Toisena askeleena ohjelmistomme voisi tehdä automaattisesti esimerkiksi tiettyyn juttutyyppiin aina liittyvät tehtävät ihan itsekseen.
Otetaan esimerkiksi rikosjutun asianomistaja-asiakas. Asiakas ottaa puhelimitse yhteyttä asianajajaan. Puhelun jälkeen järjestelmämme lähettää asiakkaalle ohjeet tunnistautumiseen. Asiakas rastittaa samalla antavansa valtakirjan oikeusturva-asian hoitamiseksi vakuutusyhtiössään. Toimiston järjestelmä ottaa tiedot vastaan ja tarttuu toimeen: tilaa käräjäoikeudesta haastehakemuksen, poimii haastehakemuksesta poliisin diaarinumeron ja tilaa esitutkinta-aineiston. Sitä odotellessa järjestelmä laatii jo kerääntyneillä tiedoilla varustetun vaatimuskirjelmän rungon odottamaan asianajajan työpanosta. Samalla järjestelmä lähettää oikeusturvailmoituksen vakuutusyhtiöön ja esittääkin jo asiakkaalle videoneuvotteluaikaa sähköpostilla etsittyään asianajajan kalenterista sopivan ajan. Tämä kaikki ja paljon muuta on kätemme ulottuvilla, kunhan vain haluamme napata kiinni.
Toinen paikka, jonne tietoja ei pitäisi joutua syöttämään kahteen kertaan: AIPA. Olen kuullut, ettei AIPAn avustajaportaali ole aivan valmis. Joku voisi sanoa, että olisi melkeinpä parasta, jos se ei koskaan valmistuisikaan.
Kyllä portaaliakin tarvitaan, mutta oikeasti tarvitsemme rajapintaa. Ohjelmistot keskustelevat keskenään rajapintojen välityksellä. Asianajotoimistojen järjestelmät tarvitsevat rajapinnan, josta tieto voidaan siirtää AIPAan ilman, että asianajajan on kirjoitettava erikseen mitään. Lähtökohtaisesti kaikki tiedot, joita asianajajilla on AIPAan annettavanaan, ovat joko nyt tai tulevaisuudessa asianajajien järjestelmissä.
AIPAssa on rajapinnat viranomaisia varten (Vitja, Patja jne.), mutta asiakkaat eli esimerkiksi asianajajat eivät ole saamassa rajapintaa ainakaan vielä. Syötämme siis tietojamme erillisessä portaalissa, vaikka kaiken piti olla ne bis in idem.
Marinin hallitusohjelman mukaan ”hallitus säätää lailla velvoitteen edellyttää avoimia rajapintoja julkisia tietojärjestelmiä hankittaessa”. Kun lupaus lunastetaan ja hallinnon järjestelmät ovat valmiit keskusteluun, on myös asianajajien järjestelmien oltava valmiina. Töitä on siis meilläkin.
Matti Pulkamo
asianajaja