JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Tiukkojen kysymysten edessä

Oi­keus­kas­va­tus­tun­tien pi­tä­mi­nen ylä­kou­luis­sa ja lu­ki­ois­sa on yk­si asi­a­na­ja­jien tapa teh­dä va­paa­eh­tois­työ­tä. Asi­a­na­ja­ja Jan­ne Ny­man as­te­li luo­kan eteen Pork­ka­lan lu­ki­os­sa, jos­sa hän on it­se­kin opis­kel­lut 25 vuot­ta sit­ten.

Pork­ka­lan lu­ki­os­sa on al­ka­mas­sa la­ki­tie­don tun­ti. Asi­a­na­ja­ja Jan­ne Ny­man odot­taa kär­si­väl­li­ses­ti, et­tä jo­kai­nen kurs­sin noin kol­mes­ta­kym­me­nes­tä op­pi­laas­ta löy­tää it­sel­leen is­tu­ma­pai­kan. Ny­ma­nin edel­li­ses­tä kou­lu­vie­rai­lus­ta on eh­ti­nyt vie­räh­tää jo vii­ti­sen vuot­ta, ja nyt on en­sim­mäi­nen ker­ta, kun hän pi­tää tun­nin en­ti­ses­sä opi­nah­jos­saan. 

Kun luok­ka­huo­nees­sa on lo­pul­ta rau­hal­lis­ta, Ny­man al­kaa käy­dä läpi oi­keu­teen ja työ­hön­sä liit­ty­viä pe­rus­tei­ta: mil­loin hen­ki­lö on ri­ko­soi­keu­del­li­ses­sa vas­tuus­sa, mi­ten ri­kos­re­kis­te­ri toi­mii ja mitä oi­keu­sas­tei­ta on ole­mas­sa. Op­pi­laat kuun­te­le­vat kes­kit­ty­nei­nä. Kurs­si on va­paa­va­lin­tai­nen, eli osal­lis­tu­jat ovat it­se ha­lun­neet opis­kel­la li­sää la­ki­tie­toa, ja suu­rin osa kurs­sin osal­lis­tu­jis­ta on tä­nään pai­kal­la.

Joku saa­puu pai­kal­le vie­lä kym­me­nen­kin mi­nuut­tia myö­häs­sä, mikä ei lu­ki­os­sa ole poik­keuk­sel­lis­ta. Ny­ma­nin työs­sä ei ole va­raa myö­häs­tel­lä: hän ker­too nuo­ril­le fa­ta­li­ka­len­te­ris­ta, jos­ta löy­ty­vät kaik­ki oi­keu­den tär­ke­ät mää­rä­päi­vät, kos­ka pa­pe­rei­ta ei voi toi­mit­taa myö­häs­sä.

Kun Ny­man ky­syy, kuin­ka moni tun­nin osal­lis­tu­jis­ta har­kit­see ha­ke­mis­ta oi­keus­tie­teel­li­seen, kol­me op­pi­las­ta nos­taa kä­ten­sä, yk­si hie­man epä­röi­den. Hän on 17-vuo­ti­as Heli Vil­ja­nen, joka kui­ten­kin pun­nit­see vie­lä vaih­to­eh­to­jaan, sil­lä hän ha­lu­ai­si myös tai­de­a­lal­le.

Ny­man it­se kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si vuon­na 1993, jon­ka jäl­keen hän pää­si opis­ke­le­maan oi­keus­tie­teel­li­seen tie­de­kun­taan ja muut­ti Kirk­ko­num­mel­ta Hel­sin­kiin. Nyt hän työs­ken­te­lee Asi­a­na­jo­toi­mis­to Su­si­luo­dos­sa ja toi­mii li­säk­si Hel­sin­gin Asi­a­na­ja­ja­yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja­na.

Etiikka ja uramahdollisuudet kiinnostavat

Kun Ny­man an­taa en­sim­mäi­sen ker­ran ai­kaa op­pi­lai­den ky­sy­myk­sil­le, opis­ke­li­ja toi­ses­ta pul­pet­ti­ri­vis­tä esit­tää kol­me. Täh­tää­kö Ny­man vie­lä ylös­päin, voi­ko Suo­mes­sa pääs­tä ni­mi­o­sak­kaak­si ja ai­koo­ko Ny­man tu­le­vai­suu­des­sa Su­si­luo­don joh­ta­jak­si?

Ny­man vas­taa epä­röi­mät­tä, mut­ta hie­man poh­dis­kel­len. Hän ko­kee, et­tä ni­mi­o­sak­kuu­den osal­ta Suo­mes­sa on eri­lai­nen kult­tuu­ri kuin eräis­sä muis­sa mais­sa: toi­mis­ton nimi usein säi­ly­te­tään his­to­ri­al­li­sis­ta syis­tä ja nimi toi­mii myös brän­di­nä. Ny­man on ai­em­min ol­lut Su­si­luo­don hal­li­tuk­ses­sa ja voi­si mah­dol­li­ses­ti toi­mia siel­lä tu­le­vai­suu­des­sa­kin.

Kun Ny­ma­nin ura­suun­ni­tel­mat on sel­vi­tet­ty, siir­ry­tään poh­ti­maan mo­raa­li­sia ky­sy­myk­siä. On­ko hä­nel­lä ol­lut kos­kaan ta­paus­ta, jon­ka hän oli­si ha­lun­nut vie­dä oi­keu­teen, mut­ta asi­a­kas oli­si ha­lun­nut so­vi­tel­la? Ei kuu­lem­ma ole.

– Sel­lai­nen sa­non­ta on, et­tä lai­ha sopu on pa­rem­pi kuin li­ha­va rii­ta, Ny­man aloit­taa. 
Sen jäl­keen hän sel­ven­tää op­pi­lail­le alan käy­tän­tö­jä ja pe­rus­te­lee, mik­si esi­mer­kik­si so­vit­te­lu on usein pa­ras vaih­to­eh­to kai­kil­le osa­puo­lil­le.

Op­pi­lai­ta mie­ti­tyt­tää ura­mah­dol­li­suu­det. Kuin­ka iso osa val­mis­tu­neis­ta ryh­tyy asi­a­na­ja­jik­si? Ovat­ko asi­a­na­ja­jat yrit­tä­jiä vai työs­ken­te­le­vät­kö he ai­na jos­sa­kin fir­mas­sa? Mil­tä näyt­tää asi­a­na­ja­jien työl­li­syys­ti­lan­ne tu­le­vai­suu­des­sa? Mil­lais­ta opis­ke­lu on?

– On­ko EU-oi­keu­den osaa­jil­le tu­le­vai­suu­des­sa suu­rem­pi vai pie­nem­pi tar­ve? ky­syy tun­tia kiin­nos­tu­nee­na kuun­nel­lut Hen­ri Kreu

Hän on 18-vuo­ti­as ja ai­koo ha­kea tänä ke­vää­nä oi­keus­tie­teel­li­seen.
Ny­man ei tei­laa Kreun ura­toi­vei­ta, ja on muu­ten­kin sitä miel­tä, et­tei alal­le kou­lu­te­ta lii­kaa ih­mi­siä.

Tun­nin jäl­keen Kreu ker­too, et­tä on suo­rit­ta­nut kurs­sin jo ker­ran ai­em­min. Nyt hän kui­ten­kin käy kurs­sia tois­ta­mi­seen ker­ra­tak­seen oi­keus­tie­teel­li­sen pää­sy­ko­kei­ta var­ten. Pää­sy­koe ei jän­ni­tä, ja hän yrit­tää aja­tel­la asi­an niin, et­tä oli­si jo pääs­syt si­sään. Kreu on kiin­nos­tu­nut eten­kin EU- ja ri­ko­soi­keu­des­ta. 

– EU-oi­keus voi­si ol­la eri­lais­ta ja kan­sain­vä­lis­tä, hän miet­tii.

Lukioissa mietitään verkkokauppadiilejä

Ny­man pu­huu tun­nil­la myös so­pi­mus­ten te­ke­mi­ses­tä, sil­lä se kuu­luu lu­ki­oil­le rää­tä­löi­tyyn oi­keus­kas­va­tus­tun­tiin. Nuo­ret saa­vat poh­dit­ta­vak­seen kol­me eri­lais­ta so­pi­mus­ta­paus­ta. Ne ei­vät ole täl­le ryh­mäl­le vai­kei­ta, ja Ny­ma­nil­la on nuor­ten vas­tauk­siin hy­vin vä­hän li­sät­tä­vää.

Nuo­ret tie­tä­vät, et­tä hal­van, ul­ko­mail­ta ti­lat­ta­van pu­he­li­men kans­sa kan­nat­taa ol­la tark­ka­na ja var­mis­taa, on­ko so­pi­mu­seh­dois­sa jo­tain vi­kaa. Sel­vää on myös, et­tä vää­rän vä­ri­sen vaat­teen saa pa­laut­taa kaup­paan, jos kuit­ti on tal­les­sa ja pa­lau­tu­seh­dois­sa niin lu­kee, ja vaik­ka ke­sä­työ­nan­ta­ja väit­täi­si, et­tä työ­so­pi­muk­sen kir­joit­ta­mi­nen on ka­ma­lan han­ka­laa, kan­nat­taa se sil­ti ai­na pyy­tää kir­jal­li­se­na.

Lo­puk­si op­pi­lail­la on ti­lai­suus esit­tää eri­tyi­ses­ti ri­ko­soi­keu­teen liit­ty­viä ky­sy­myk­siä, joi­ta uu­ti­sia lu­kies­sa ja te­le­vi­si­o­sar­jo­ja kat­so­es­sa on he­rän­nyt. Kä­siä al­kaa nous­ta: Mil­lai­nen tuo­mio tu­lee yleen­sä pa­hoin­pi­te­lys­tä? Mitä jos jou­tuu puo­lus­ta­maan mur­haa­jaa, joka on sel­väs­ti syyl­li­nen? Mi­ten asi­a­na­ja­ja mää­räy­tyy ri­kol­li­sil­le, ku­ten Tu­run to­ril­la ih­mi­siä puu­kot­ta­neel­le? On­ko työ hen­ki­ses­ti rank­kaa? On­ko jos­tain ta­pauk­ses­ta jää­nyt huo­no oma­tun­to? On­ko la­ki­mie­hiä, jot­ka huo­let­ta­vat vas­tus­ta­ji­na? 

Li­säk­si nuo­ria kiin­nos­taa, ovat­ko ju­ris­tit eri­kois­tu­nei­ta ku­ten lää­kä­rit, mikä työs­sä on pa­ras­ta, on­ko Ny­man hoi­ta­nut to­del­la pit­kiä ta­pauk­sia ja mil­lai­nen on huo­no asi­a­na­ja­ja. 

Ny­man ker­too, et­tä jo­kai­sel­le on taat­ta­va rei­lu oi­keu­den­käyn­ti, oli hen­ki­lö syyl­li­nen tai ei. Työ pi­tää erot­taa työ­nä, ei­kä tär­kei­tä ta­pauk­sia voi­tai­si kä­si­tel­lä, jos niil­le ei oli­si puo­lus­tu­sa­si­a­na­ja­jaa. Hän vas­tai­lee ky­sy­myk­siin rau­hal­li­ses­ti ja sen kum­mem­pia miet­ti­mät­tä. 
Luo­kas­sa val­lit­see ren­to tun­nel­ma. Ute­li­aat ky­sy­myk­set ovat sal­lit­tu­ja, ja Ny­man vas­taa kaik­kiin yh­tä kiin­nos­tu­nee­na. Nuo­ret käyt­tä­vät ti­lai­suu­ten­sa kuul­la asi­a­na­ja­jan työs­tä koko op­pi­tun­nin edes­tä.

Tunti syvensi tietämystä

Tun­nin pää­tyt­tyä ryh­mä ha­jo­aa ri­pe­äs­ti, ja op­pi­laat jat­ka­vat mat­kaan­sa ruo­ka­tun­nil­le. Heli Vil­ja­nen ja Hen­ri Kreu jää­vät kui­ten­kin ker­to­maan aja­tuk­si­aan. Vil­ja­nen on vie­rai­lun an­si­os­ta en­tis­tä­kin in­nos­tu­neem­pi oi­keus­tie­teel­li­seen ha­ke­mi­ses­ta. Hän ker­too ol­leen­sa mel­ko pit­kään kiin­nos­tu­nut la­ki­tie­dos­ta ja eten­kin ri­ko­soi­keu­des­ta.

– Täl­lä tun­nil­la sai li­sä­tie­toa, mikä ava­si sil­miä, Vil­ja­nen sa­noo.

Ny­ma­nin ker­to­mat asi­at ei­vät ol­leet Vil­ja­sel­le ai­van uu­sia, mut­ta ne vah­vis­ti­vat hä­nen omia kä­si­tyk­si­ään. Vil­ja­sen mie­les­tä kiin­nos­ta­vin­ta asi­a­na­ja­jan työs­sä on se, et­tä pää­see puo­lus­ta­maan ih­mi­siä. Kreu taas on päät­tä­nyt opis­kel­la la­kia ja kou­lut­tau­tua sit­ten asi­a­na­ja­jak­si, sil­lä hä­nel­le on luon­tais­ta työs­ken­nel­lä täs­mäl­li­sen tie­don kans­sa. 

Jos Suo­men ti­lan­tees­sa pi­täi­si jo­tain muut­taa, Vil­ja­nen muut­tai­si ve­ro­tus­ta. Sen tar­kem­min hän ei us­kal­la sa­noa, kos­ka ei mie­les­tään tun­ne Suo­men la­kia vie­lä tar­peek­si hy­vin. Kreu taas poh­tii, et­tä Suo­men oi­keus­jär­jes­tel­mä voi­si kai­va­ta yh­te­näis­tä­mis­tä, sil­lä jul­ki­sia va­ro­ja tun­tuu ku­lu­van pal­jon pro­ses­sien mo­ni­mut­kai­suu­teen.

Jan­ne Ny­man on it­se­kin viih­ty­nyt tun­nil­la, sil­lä op­pi­laat oli­vat kiin­nos­tu­nei­ta ai­hees­ta ja kes­kus­te­li­vat ak­tii­vi­ses­ti. 

– Alaa on mu­ka­vaa teh­dä tu­tuk­si va­paa­eh­tois­työn kaut­ta, hän sa­noo ja vai­kut­taa vil­pit­tö­mäs­ti iloi­sel­ta.

Ny­man on hil­jat­tain muut­ta­nut per­hei­neen ta­kai­sin Kirk­ko­num­mel­le, Sunds­ber­giin. Hä­nen opis­ke­lu­ai­ka­naan tätä lu­ki­on li­sä­ra­ken­nus­ta, jos­sa yh­teis­kun­nal­li­set ai­neet ja ku­va­tai­de­tun­nit pi­de­tään, ei vie­lä ol­lut. Ny­man toi­voi­si, et­tä hä­nen­kin lap­sen­sa me­ni­si­vät ai­ka­naan lu­ki­oon, mut­ta he saa­vat teh­dä omat pää­tök­sen­sä.

Myös kurs­sin opet­ta­ja Os­si Kok­ko­nen on tyy­ty­väi­nen tun­tiin. 

– Opis­ke­li­jat tun­tui­vat in­nos­tu­neil­ta, ja kurs­sil­le on hyvä saa­da konk­reet­tis­ta si­säl­töä.
Jos­kus la­ki­tie­don opis­ke­li­jat vie­rai­le­vat myös kä­rä­jä­oi­keu­des­sa, mut­ta kol­men­kym­me­nen hen­gen op­pi­las­ryh­mät ja lu­ki­on ai­ka­tau­lut ei­vät ai­na koh­taa kä­rä­jä­oi­keu­den to­del­li­suu­den kans­sa. Sik­si asi­a­na­ja­ja on­kin eri­tyi­sen ter­ve­tul­lut vie­ras luok­ka­huo­nee­seen.

Teks­ti Mir­ja Kolt­to­la // Ku­vat Em­mi Kor­ho­nen

Ri­ko­soi­keu­del­li­set ky­sy­myk­set kiin­nos­ta­vat nuo­ria.