JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
28.11.2019 10:00

Teks­ti Kir­si Hy­tö­nen // Ku­vat An­ni Ko­po­nen

Tuttu talo, uudet haasteet

An­na-Maja Hen­riks­son pa­la­si nel­jän vuo­den jäl­keen oi­keus­mi­nis­te­rik­si. Tu­tul­la työ­pai­kal­la oli moni asia muut­tu­nut.

Oi­keus­mi­nis­te­ri An­na-Maja Hen­riks­son (rkp) lii­kus­ke­lee mi­nis­te­ri­ön käy­tä­vil­lä kuin ko­to­naan ja py­säh­tyy vä­lil­lä ju­tus­te­le­maan vas­taan­tu­le­vien vie­rai­li­joi­den kans­sa. Hän ker­too­kin tul­leen­sa mie­lel­lään ta­kai­sin tut­tuun ta­loon.

Hen­riks­so­nin edel­li­nen mi­nis­te­ri­kau­si oli Ka­tai­sen ja Stub­bin hal­li­tuk­sis­sa 2011–2015. Vaik­ka pa­luu en­ti­sel­le työ­pai­kal­le tun­tui Hen­riks­so­nis­ta mu­ka­val­ta ja ko­toi­sal­ta, hän huo­ma­si pian, et­tä kaik­ki ei kui­ten­kaan ole sa­moin kuin edel­li­sel­lä mi­nis­te­ri­kau­del­la.

– Var­sin pal­jon on muut­tu­nut nois­ta ajois­ta ja se nä­kyy myös mi­nis­te­ri­ön ar­jes­sa, eten­kin so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Kun olin vii­mek­si mi­nis­te­ri­nä, Yh­dys­val­tain pre­si­dent­ti­nä oli Ba­rack Oba­ma ja nyt teh­tä­väs­sä on Do­nald Trump. Myös Eu­roo­pas­sa on ta­pah­tu­nut val­ta­van pal­jon muu­tok­sia.

– Kun edel­li­sel­lä kau­del­la kä­vin EU:n mi­nis­te­ri­neu­vos­ton ko­kouk­sis­sa, agen­dal­la oli konk­reet­ti­sia ja tie­ten­kin tär­kei­tä asi­oi­ta, mut­ta ei ol­lut tar­peen pu­hua erik­seen oi­keus­val­ti­o­pe­ri­aat­tees­ta, de­mok­ra­ti­as­ta, ih­mi­soi­keuk­sis­ta ja pai­not­taa nii­den mer­ki­tys­tä,
Hen­riks­son sa­noo.

Hä­nen mu­kaan­sa so­si­aa­li­nen me­dia on vai­kut­ta­nut sii­hen, et­tä asen­neil­ma­pii­ri on ko­ven­tu­nut huo­mat­ta­vas­ti.

– Enää em­me voi ot­taa it­ses­tään­sel­vyyk­si­nä edes de­mok­ra­ti­aa ja oi­keus­val­ti­o­ta. Mei­dän pi­tää puo­lus­taa esi­mer­kik­si sitä, et­tä meil­lä on riip­pu­mat­to­mat tuo­mi­ois­tui­met, mikä on ää­rim­mäi­sen tär­ke­ää, yh­teis­kun­nan pe­rus­pi­la­rei­ta suo­ras­taan. Uut­ta on myös vi­ha­pu­he.

Hen­riks­son ei it­se eh­di ei­kä edes ha­lua osal­lis­tua jyrk­kiin Twit­ter-kes­kus­te­lui­hin.

– Jär­ke­vää kes­kus­te­lua ei ole edes mah­dol­lis­ta käy­dä, kos­ka jot­kut ta­hot ym­mär­tä­vät ta­hal­laan vää­rin. So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa py­ri­tään vai­kut­ta­maan mi­nuun hen­ki­lö­ta­sol­la, mut­ta se ei tule on­nis­tu­maan. Kes­ki­tyn olen­nai­seen eli työ­hö­ni ja sii­hen, et­tä saan asi­oi­ta eteen­päin, Hen­riks­son sa­noo pai­nok­kaas­ti.

Mi­nis­te­ri­ös­sä seu­ra­taan hä­nen mu­kaan­sa huo­les­tu­nee­na vi­ha­pu­heen ja maa­lit­ta­mi­sen koh­dis­tu­mis­ta vir­ka­mie­hiin, tuo­ma­rei­hin, syyt­tä­jiin, toi­mit­ta­jiin ja tut­ki­joi­hin.

– Mei­dän täy­tyy nyt va­ka­vas­ti poh­tia, mil­lä kei­noil­la sii­hen voi­daan puut­tua ja ar­vi­oi­da, on­ko asi­as­sa tar­peen teh­dä jo­tain lain­sää­dän­nöl­lis­tä.

Sinnikkyydellä politiikan huipulle

Hen­riks­so­nin tie po­li­tii­kas­sa on ol­lut yh­tä me­nes­tys­ta­ri­naa, mut­ta hän it­se ei nuo­rem­pa­na oli­si voi­nut ku­vi­tel­la­kaan pää­ty­vän­sä jos­kus oi­keus­mi­nis­te­rik­si.

En­nen val­mis­tu­mis­taan ju­ris­tik­si vuon­na 1987 Hen­riks­son ko­kei­li het­ken asi­a­na­jo­toi­mis­tos­sa työs­ken­te­lyä, mut­ta val­mis­tu­mi­sen jäl­keen hän pa­la­si ko­ti­kau­pun­kiin­sa ja ryh­tyi pank­ki­la­ki­mie­hek­si Pie­tar­saa­ren Seu­dun Osuus­pank­kiin. Siel­lä hän työs­ken­te­li­kin 20 vuot­ta.

Po­li­tiik­kaan hän sai alun al­ka­en kim­mok­keen Nuor­kaup­pa­ka­ma­rin toi­min­nas­sa, jon­ne hän läh­ti, kos­ka näki, et­tä ”yh­teis­kun­nas­sa on vie­lä pal­jon te­ke­mis­tä”.

Kun­nal­lis­po­li­tiik­ka al­koi kiin­nos­taa per­hee­näi­tiä, joka ha­lu­si tie­tää, mi­ten muun mu­as­sa las­ten päi­vä­hoi­toon ja kou­lun­käyn­tiin liit­ty­vis­tä asi­ois­ta pää­te­tään ko­ti­kau­pun­gis­sa.

– Kun lap­se­ni oli­vat 4- ja 1,5-vuo­ti­aat, oli­vat tu­los­sa vuo­den 1996 kun­ta­vaa­lit. Ha­lu­sin vai­kut­taa asi­oi­hin ja läh­din eh­dok­kaak­si. Tu­lin va­li­tuk­si ja kah­den vuo­den pääs­tä olin kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa, Hen­riks­son ker­too.

Seu­raa­vis­sa vaa­leis­sa Hen­riks­son oli­kin jo kau­pun­kin­sa ää­ni­ha­ra­va ja hä­net va­lit­tiin Pie­tar­saa­ren kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­jak­si. Edus­kun­ta­vaa­lei­hin hän läh­ti vuon­na 2007 ja meni en­siy­rit­tä­mäl­lä läpi.

–  En ole kos­kaan ka­tu­nut suos­tu­mi­si­a­ni luot­ta­mus­teh­tä­viin, mut­ta en oli­si us­ko­nut pää­ty­vä­ni tois­ta ker­taa mi­nis­te­rik­si. Olen kyl­lä ai­ka sin­ni­käs, sil­lä tu­len yk­sin­huol­ta­ja­per­hees­tä. Vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta mi­nul­la on ai­na ol­lut sel­lai­nen aja­tus, et­tä on mah­dol­lis­ta myös pär­jä­tä. Iso kään­ne­koh­ta elä­mäs­sä­ni oli, kun pää­sin 18-vuo­ti­aa­na oi­keus­tie­teel­li­seen opis­ke­le­maan. Jol­len oli­si pääs­syt sin­ne, oli­sin men­nyt Han­ke­niin, jon­ne myös olin pääs­syt si­sään.

Oikeudenhoitoon lisää resursseja

Tar­mok­kaal­le mi­nis­te­ril­le on­kin nyt ky­syn­tää, sil­lä oi­keus­mi­nis­te­ri­ön hal­lin­no­na­lal­la on te­keil­lä pal­jon iso­ja uu­dis­tuk­sia ja ra­haa­kin niil­le on lu­vas­sa.

– Täl­lä hal­li­tus­kau­del­la pa­nos­te­taan oi­keu­den­hoi­toon ja sii­hen tul­laan koh­dis­ta­maan li­sää re­surs­se­ja, Bud­je­tis­sa esi­tet­ty mää­rä­ra­ha on 14,5 mil­joo­naa eu­roa suu­rem­pi kuin tänä vuon­na ja oi­keu­den­hoi­toon on tu­los­sa 5,2 mil­joo­nan eu­ron ta­so­ko­ro­tus vuo­sit­tain.
Se on suu­ri pa­ran­nus ai­kai­sem­paan.

–  Kun po­lii­sien mää­rää li­sä­tään, tar­vi­taan li­sää re­surs­se­ja myös syyt­tä­jil­le ja tuo­mi­ois­tui­mil­le. Muu­ten vaa­ra­na on, et­tä saa­daan kyl­lä li­sää esi­tut­kin­ta­ma­te­ri­aa­lia, mut­ta ei ole syyt­tä­jiä, joil­la oli­si ai­kaa ot­taa asi­oi­ta riit­tä­vän no­pe­as­ti esil­le.

Näi­tä ta­voit­tei­ta myös Asi­a­na­ja­ja­liit­to on edis­tä­nyt.

Hen­riks­so­nin mu­kaan pyr­ki­myk­se­nä on ly­hen­tää oi­keu­den­käyn­te­jä. Nii­den ve­ny­mi­nen joh­tuu se­kin koko oi­keu­den­hoi­don ket­jus­ta esi­tut­kin­nas­ta syy­te­har­kin­taan ja tuo­mi­ois­tuin­kä­sit­te­lyyn.

– Jos pys­ty­tään ly­hen­tä­mään kaik­kia ket­jun osa­sia, kä­sit­te­lyn ko­ko­nai­sai­ka ly­he­nee. Täs­sä di­gi­ta­li­soin­ti eli to­dis­te­lun vas­taa­not­ta­mi­sen ja oi­keu­den­käyn­nin tal­ti­oin­ti on ää­rim­mäi­sen tär­ke­äs­sä ase­mas­sa.

Hen­riks­son ker­too, et­tä hal­li­tus­kau­den ai­ka­na näy­tön vas­taa­not­ta­mi­nen kes­ki­te­tään kä­rä­jä­oi­keuk­siin, mis­sä vi­de­oi­tu­ja lau­sun­to­ja voi­daan käyt­tää ho­vi­oi­keu­des­sa. Ruot­sis­sa näin on toi­mit­tu jo pit­kään.

Vi­de­oin­ti sääs­tää jon­kin ver­ran kus­tan­nuk­sia, mut­ta yh­tä tär­ke­ää on, et­tä se vä­hen­tää asi­a­no­mis­ta­jien ja ri­kos­ten uh­rien kär­si­mys­tä, kun hei­dän ei tar­vit­se tois­taa sa­maa ko­ke­mus­ta uu­del­leen. Hen­riks­son muis­tut­taa, et­tä myös oi­keus­jut­tu­jen kä­sit­te­lys­sä en­si­si­jais­ta on laa­tu. Di­gi­ta­li­soin­ti voi mah­dol­li­ses­ti no­peut­taa kä­sit­te­ly­ai­ko­ja ja sa­mal­la pa­ran­taa laa­tua.

Asi­a­na­ja­ja­liit­to on ai­kai­sem­min esit­tä­nyt esi­tut­kin­nan siir­tä­mis­tä syyt­tä­jä­ve­toi­sek­si. Mitä miel­tä Hen­riks­son on täs­tä?

– Po­lii­si ja syyt­tä­jä te­ke­vät jo nyt pal­jon yh­teis­työ­tä. Tä­hän liit­ty­en käyn­nis­sä on pro­fes­so­ri Mat­ti Tol­va­sen joh­dol­la oi­keus­mi­nis­te­ri­ön ja si­sä­mi­nis­te­ri­ön yh­tei­nen sel­vi­tys po­lii­sin, syyt­tä­jän­vi­ras­ton ja kä­rä­jä­oi­keuk­sien käy­tän­nöis­tä ja yh­teis­työn toi­mi­vuu­des­ta. Sel­vi­tyk­sen mää­rä­ai­ka on vuo­den lop­puun as­ti. Sit­ten kat­so­taan asi­aa sel­vi­tyk­sen poh­jal­ta.

Oikeudenkäyntien kulut puhuttavat

Kor­keim­man oi­keu­den pre­si­dent­ti Tatu Lep­pä­nen on esit­tä­nyt jul­ki­suu­des­sa huo­len­sa sii­tä, et­tä oi­keu­den­käyn­ti­ku­lut ovat kas­va­neet sii­nä mää­rin, et­tä oi­keus­tur­va on jo uhat­tu­na. Hen­riks­son on sa­moil­la lin­joil­la.

– Ym­mär­rän huo­len. To­si­a­sia on, et­tä ku­lut ovat nous­seet jo pit­kään. Vuo­sien 1995 ja 2008 vä­lil­lä rii­ta-asi­ois­sa ku­lu­vaa­ti­muk­set ja tuo­mi­tut ku­lut yli kak­sin­ker­tais­tui­vat. Mei­dän tu­lee suo­jel­la kan­sa­lais­ten oi­keus­tur­vaa. Ei sai­si ol­la niin, et­tä ai­heel­li­si­a­kin jut­tu­ja jä­te­tään vie­mät­tä oi­keu­teen ku­lu­jen pe­los­sa.

– Hal­li­tus­neu­vot­te­lus­sa so­vit­tiin, et­tä oi­keu­den­käyn­tien ku­lun­muo­dos­tus­ta sel­vi­te­tään sa­moin kuin oi­keu­sa­vun tu­lo­ra­jo­jen nos­ta­mis­ta. Mi­nis­te­riö on myös ti­lan­nut sel­vi­tyk­sen kor­vaus­vaa­ti­mus­ten ja tuo­mit­tu­jen kor­vaus­ten ke­hi­tyk­ses­tä. Asi­aan tul­laan var­mas­ti pa­laa­maan, Hen­riks­son ker­too.

Asi­a­na­ja­ja­liit­to on omas­sa oi­keus­tur­va­oh­jel­mas­saan esit­tä­nyt lau­ta­mies­jär­jes­tel­mäs­tä luo­pu­mis­ta.
Täs­tä Hen­riks­son ei in­nos­tu.

– Lau­ta­mies­jär­jes­tel­mä tu­lee py­sy­mään, mut­ta sii­hen, mi­ten lau­ta­mie­het va­li­taan, var­maan puu­tu­taan, hän lu­paa.

Vaa­lien yh­tey­des­sä pu­hut­tiin pal­jon vaa­li­ra­hoi­tuk­ses­ta ja sen jul­ki­suu­des­sa il­men­neis­tä puut­teis­ta. Pi­täi­si­kö vaa­li­ra­hoi­tus­lail­le teh­dä jo­tain?

– Tar­koi­tus on pe­rus­taa par­la­men­taa­ri­nen työ­ryh­mä sel­vit­tä­mään puo­lu­e­lain ja vaa­li­ra­hoi­tus­lain ke­hit­tä­mis­tar­pei­ta. Vaa­li­ra­hoi­tuk­sen tu­lee ol­la lä­pi­nä­ky­vää, mut­ta on myös tär­ke­ää säi­lyt­tää mah­dol­li­suus an­taa pie­niä tu­kia ano­nyy­mi­nä. Ei sai­si ol­la mah­dol­lis­ta kier­tää lain hen­keä ja­ka­mal­la sa­mal­ta ta­hol­ta tu­le­via avus­tuk­sia pie­nem­piin eriin. En­nak­koil­moi­tus­me­net­te­lyä pi­täi­si myös ke­hit­tää.

Asianajajien näkemystä kaivataan

Hen­riks­so­nin mu­kaan asi­a­na­ja­jat ovat tär­ke­äs­sä roo­lis­sa oi­keus­val­ti­os­sa ja heil­lä on tär­keä teh­tä­vä toi­mia yri­tys­ten ja kan­sa­lais­ten asi­al­la.

– Kan­sa­lais­ten luot­ta­mus­ta riip­pu­mat­to­maan asi­a­na­ja­­ja­kun­taan täy­tyy pi­tää yl­lä. On myös hyvä, et­tä asi­a­na­ja­jat ot­ta­vat osaa kes­kus­te­luun oi­keus­val­ti­on ke­hit­tä­mi­ses­tä, kos­ka heil­lä on työn­sä kaut­ta sii­hen liit­ty­viä nä­ke­myk­siä.

Hän us­koo, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa tar­vi­taan li­sää asi­an­aja­jia, sil­lä lain­sää­dän­tö muut­tuu koko ajan ja asi­an­aja­jat, ku­ten myös tuo­ma­rit, jou­tu­vat eri­kois­tu­maan en­tis­tä enem­män.

– Myös asi­a­na­ja­jil­le on tär­ke­ää, et­tä yh­teis­kun­nas­sa on vah­vat ins­ti­tuu­ti­ot ja riip­pu­mat­to­mat tuo­mi­ois­tui­met ei­kä meil­lä ole kor­rup­ti­o­ta. Täy­tyy pi­tää huol­ta sii­tä, et­tä tämä py­syy.

Hen­riks­son on yl­peä sii­tä, et­tä Suo­mi on EU:n pu­heen­joh­ta­ja­kau­del­laan nos­ta­nut oi­keus­val­ti­on mer­ki­tys­tä esiin. Esi­mer­kik­si EU:n oi­keus­mi­nis­te­rien ko­kouk­ses­sa kes­kus­tel­tiin en­sim­mäis­tä ker­taa oi­keus­val­ti­o­pe­ri­aat­tees­ta Suo­men aloit­tees­ta.

Len­tä­vä aja­tus

Mot­to­ni elä­mäs­sä on ”koh­te­le mui­ta ih­mi­siä si­ten kuin toi­voi­sit it­se­ä­si koh­del­ta­van”. Olen op­pi­nut työs­sä­ni, et­tä ei pidä an­taa pe­rik­si, vaan ai­na on yri­tet­tä­vä löy­tää rat­kai­su.

Sil­ti täy­tyy pi­tää myös it­ses­tä huol­ta. Elä­mäs­tä tu­lee lii­an ras­kas­ta, jos muis­taa lii­ak­si vai­kei­ta het­kiä. Kun eh­din ja muis­tan syö­dä, nuk­kua ja käy­dä kä­ve­lyl­lä, jak­san pa­rem­min. Ker­ran vii­kos­sa yri­tän eh­tiä kun­to­sa­lil­le.

Va­paa-ajal­la­ni seu­raan ur­hei­lua, hiih­dän ja ke­säi­sin vie­täm­me per­heen kans­sa ai­kaa saa­res­sa mö­kil­lä. Vii­mek­si luin Mic­hel­le Oba­man elä­mä­ker­ran, jota voin suo­si­tel­la muil­le­kin.