JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
28.11.2019 10:00

Teks­ti Ter­hi Hau­ta­mä­ki // Ku­vi­tus Kii­ra Si­ro­la

Uhrin omainen kohtaa rikoksen tekijän

Mil­lais­ta on ta­va­ta kas­vo­tus­ten ih­mi­nen, joka on tap­pa­nut oman lä­hei­sen? Va­ka­vien ri­kos­ten jäl­ki­kä­sit­te­lys­tä voi ol­la apua niin hen­ki­ri­kok­sen uh­rin omai­sel­le tai pa­hoin­pi­te­lyn uh­ril­le kuin myös ri­kok­ses­ta tuo­mi­tul­le.

Ke­vääl­lä 2015 Stii­na meni van­ki­laan ta­paa­maan mies­tä, joka is­tui tuo­mi­o­ta hä­nen tyt­tä­ren­sä ta­pos­ta.

– En men­nyt van­ki­laan kat­so­maan tap­pa­jaa vaan ih­mis­tä. Ha­lu­sin näh­dä kas­vot, kun hän pyy­tää an­teek­si, hän ker­too.

Stii­nan ty­tär ta­pet­tiin kah­dek­san vuot­ta sit­ten. Äi­ti tun­si alus­sa vi­haa ja ha­lu­si te­ki­jöil­le mah­dol­li­sim­man ko­vat tuo­mi­ot. Kun kä­rä­jä­oi­keu­den elin­kau­ti­set tuo­mi­ot lie­ve­ni­vät ho­vi­oi­keu­des­sa, hän oli pet­ty­nyt.

Kun va­li­tus­lu­paa ei myön­net­ty, hän oli kui­ten­kin lo­pul­ta hel­pot­tu­nut: se on nyt ohi.

– Aloin aja­tel­la, et­tä eh­kä noin nuo­ret mie­het ovat vie­lä ke­hi­tys­kel­poi­sia, jol­loin on pa­rem­pi­kin, mitä vä­hem­män ai­kaa he ovat van­ki­las­sa. Mie­les­tä­ni pit­kät van­keus­tuo­mi­ot ei­vät pi­dem­män pääl­le au­ta ke­tään.

Stii­na ar­ve­lee ajat­te­le­van­sa eri lail­la kuin moni hen­ki­ri­kok­sen uh­rin omai­nen. Hän poh­tii, et­tä te­ki­jöil­lä­kin on su­ku­lai­sia ja lä­hei­siä, joi­ta asia kos­ket­taa.

– Ei heil­lä­kään ole ol­lut help­poa, vaik­ka ei myös­kään niin vai­ke­aa kuin meil­lä, hän miet­tii.

Reilut puolitoista tuntia puhetta

Stii­na ker­too, et­tä ys­tä­vät pi­ti­vät hän­tä hul­lu­na, kun hän läh­ti ta­paa­maan hen­ki­ri­kok­sen te­ki­jää. Hän it­se ei jän­nit­tä­nyt ta­paa­mis­ta. Hän­tä haas­ta­tel­tiin etu­kä­teen, sel­vi­tet­tiin hä­nen mie­len­ti­laan­sa ja vai­kut­ti­mi­aan.

Pai­kan pääl­lä oli­vat tuo­mit­tu, van­ki­lap­sy­ko­lo­gi, kak­si Kri­mi­naa­li­huol­lon tu­ki­sää­ti­ön asi­an­tun­ti­jaa ja Stii­na tu­ki­hen­ki­lön­sä, kum­mi­poi­kan­sa äi­din, kans­sa. Tu­ki­hen­ki­lö jär­kyt­tyi, kun te­ki­jä is­tui huo­nees­sa jo hei­dän saa­pu­es­saan. Stii­na ei hät­käh­tä­nyt.

Hän sa­noo, et­tä jut­tu läh­ti heti luis­ta­maan ja he pu­hui­vat rei­lut puo­li­tois­ta tun­tia.

– Ha­lu­sin ker­toa, mil­lais­ta mi­nun ja poi­ka­ni elä­mä on ol­lut sen jäl­keen, kun ty­tär­tä ei ole. Ker­roin, et­tä mi­nul­le oli al­kuun tosi kova paik­ka se, et­tä mi­nus­ta ei tule iki­nä mum­moa. Poi­ka­ni on vai­ke­as­ti ke­hi­tys­vam­mai­nen nuo­ri mies, joka ei tule saa­maan lap­sia.

Stii­na ei ky­sy­nyt tyt­tä­ren koh­ta­los­ta tai ri­kos­ta edel­tä­neis­tä ta­pah­tu­mis­ta. Niis­tä hän ei ole ha­lun­nut tie­tää mi­tään. Hän ei ol­lut edes oi­keu­den­käyn­neis­sä ei­kä kos­kaan kat­so­nut esi­tut­kin­ta­pöy­tä­kir­jo­ja, vaan polt­ti ne jäl­keen­päin avaa­mat­to­mi­na.

– Ha­lu­sin pi­tää tyt­tä­re­ni omas­sa pääs­sä­ni ja sy­dä­mes­sä­ni tum­ma­hiuk­si­se­na nau­ra­va­na koi­ra­tyt­tö­nä.

Stii­na ar­ve­lee, et­tä te­ki­jä oli odot­ta­nut jo­tain pa­hem­paa kuin ys­tä­väl­lis­tä kes­kus­te­lua.

– Otin hä­nen an­teek­si­pyyn­tön­sä vas­taan ja kii­tin sii­tä. Toki hän­kin jär­ke­vä­nä ih­mi­se­nä var­mas­ti tie­tää, et­tä tuom­moi­sia asi­oi­ta ei vält­tä­mät­tä an­teek­si an­ne­ta. Mut­ta oli sil­ti tär­ke­ää, et­tä on pyy­det­ty an­teek­si.

Hän on sit­tem­min käy­nyt van­ki­lois­sa ker­to­mas­sa ryh­mil­le, mil­lais­ta on hen­ki­ri­kok­sen uh­rin lä­hi­o­mai­sen elä­mä. Se on ol­lut hä­nel­le te­ra­pi­aa.

– Suru kul­kee koko ajan mu­ka­na ei­kä se ole pie­nen­ty­nyt. Suru on sa­man ko­koi­nen, mut­ta it­se olen kas­va­nut su­run ym­pä­ril­lä.

Ei suoraan saman pöydän ääreen

Myös mo­nel­la muul­la on hy­viä ko­ke­muk­sia va­ka­vien ri­kos­ten jäl­ki­kä­sit­te­lys­tä.

Ri­kok­set voi­vat trau­ma­ti­soi­da pa­has­ti niin ri­kok­sen uh­rin, hen­ki­ri­kok­sen uh­rin lä­hei­sen kuin te­ki­jän it­sen­sä. Jäl­ki­kä­sit­te­lyn ta­voit­tee­na on vä­hen­tää in­hi­mil­li­siä kär­si­myk­siä hen­ki­ri­kok­sen, tör­ke­än pa­hoin-
pi­te­lyn tai sek­su­aa­li­ri­kok­sen jäl­keen. Krii­si­a­pua se ei ole, vaan se ta­pah­tuu yleen­sä vas­ta vuo­sien jäl­keen.

Ih­mi­siä ei suo­raan lai­te­ta sa­man pöy­dän ää­reen. Jäl­ki­kä­sit­te­ly on nel­jäs­tä kuu­kau­des­ta vuo­teen kes­tä­vä pro­ses­si, jos­sa uh­ri, omai­nen tai ri­kok­sen te­ki­jä voi kä­si­tel­lä ri­kok­sen ai­heut­ta­mia seu­rauk­sia am­mat­ti­lais­ten avul­la.

Tie­tyin edel­ly­tyk­sin he voi­vat ta­va­ta tur­val­li­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä ker­ran tai usei­ta ker­to­ja, tai koh­da­ta vi­de­on vä­li­tyk­sel­lä tai kir­jeit­se.

Aloi­te voi tul­la kum­mal­ta osa­puo­lel­ta vain.

– Tou­ko­kuus­ta läh­tien uu­sia aloit­tei­ta on tul­lut jo noin 20, mikä on ai­ka pal­jon. Kes­ki­mää­rin vuo­des­sa on tul­lut noin 30 aloi­tet­ta, ker­too eri­kois­suun­nit­te­li­ja, psy­ko­lo­gi­an toh­to­ri Ar­ja Kont­ti­la Ri­kos­seu­raa­mus­lai­tok­ses­ta (Rise).

Va­ka­vien ri­kos­ten jäl­ki­kä­sit­te­ly al­koi vuon­na 2013 Kri­mi­naa­li­huol­lon tu­ki­sää­ti­ös­sä. Nyt han­ket­ta jat­ka­vat 2019–2020 yh­teis­työs­sä Vuol­le Set­le­ment­ti ry ja Rise, ja toi­min­taa ra­hoit­ta­vat So­si­aa­li- ja ter­veys­jär­jes­tö­jen avus­tus­kes­kus STEA sekä Rise.

Monenlaisia hyviä seurauksia

Kont­ti­lan mu­kaan koh­taa­mi­nen ja asi­oi­den kä­sit­te­ly voi aut­taa omais­ta jat­ka­maan elä­mään­sä, saa­da jopa elä­män­ha­lun pa­laa­maan.

– Muu­ta­ma­kin omai­nen on sa­no­nut, et­tä on pääs­syt kä­sit­te­le­mään su­rua. He ovat omak­su­neet ta­pah­tu­neen omaan elä­män­ko­ke­muk­seen­sa, vaik­ka te­koa ja te­ki­jää ei tar­vit­se hy­väk­syä.

Myös te­ki­jän kun­tou­tu­mis­ta ta­paa­mi­nen hel­pot­taa. Mo­net ha­lu­a­vat osoit­taa ole­van­sa pa­hoil­laan.

It­se ri­kos­ta ei yleen­sä ku­kaan ha­lua pui­da. Mo­nel­le omai­sel­le on kui­ten­kin tär­ke­ää kuul­la, kuin­ka te­ki­jä ot­taa vas­tuun ja pu­huu eh­kä ai­van toi­sin kuin oi­keu­den­käyn­nis­sä.

Ta­paa­mi­nen voi myös lie­vit­tää pel­ko­ja. Pa­hoin­pi­te­lyn uh­ri tai hen­ki­ri­kok­sen uh­rin omai­nen voi­vat pe­lä­tä van­ki­las­ta va­pau­tu­vaa te­ki­jää. Te­ki­jä puo­les­taan voi pe­lä­tä kos­toa.

En­nen ta­paa­mis­ta sel­vi­te­tään, mitä kum­pi­kin kai­paa, ja mitä eten­kin uh­ri tai omai­nen voi hyö­tyä koh­taa­mi­ses­ta. On syy­tä ar­vi­oi­da, et­tei te­ki­jäl­lä ole psy­ko­paat­ti­sia tai nar­sis­ti­sia piir­tei­tä. Jos te­ki­jän pää­mo­tii­vi vai­kut­taa ole­van te­kon­sa se­lit­te­ly tai vas­tuun vie­rit­tä­mi­nen toi­saal­le, ta­paa­mis­ta ei jär­jes­te­tä. Koh­taa­mi­nen ei käy vai­no­a­mis­ta­pauk­siin ei­kä lä­hi­suh­de­vä­ki­val­taan, jois­sa se voi li­sä­tä vet­tä myl­lyyn ja saa­da ti­lan­teen jat­ku­maan.

En­tä ajat­te­lee­ko moni, et­tä va­ka­vien ri­kos­ten jäl­ki­kä­sit­te­ly on te­ko­jen vä­hät­te­lyä?

– Ai­na on ih­mi­siä, jot­ka ajat­te­le­vat niin. Enem­män täl­lais­ta tuli esiin hank­keen alus­sa, Kont­ti­la sa­noo.

Res­to­ra­tii­vi­nen oi­keus ja so­vit­te­lu laa­jem­min ovat he­rät­tä­neet yhä enem­män kiin­nos­tus­ta, ja hyö­ty­jä pun­ni­taan pait­si yk­si­löi­den, myös yh­teis­kun­nan nä­kö­kul­mas­ta.

Bri­tan­ni­as­sa on ar­vi­oi­tu, et­tä yk­si jäl­ki­kä­sit­te­lyyn käy­tet­ty pun­ta sääs­tää yh­teis­kun­nal­ta kah­dek­san pun­taa uu­sin­ta­ri­kol­li­suu­den vä­he­ne­mi­sen ja omai­sen tai te­ki­jän kun­tou­tu­mi­sen myö­tä.

Jäl­ki­kä­sit­te­lyn on ul­ko­mai­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa las­ket­tu vä­hen­tä­vän uu­sin­ta­ri­kol­li­suut­ta kes­ki­mää­rin 14 pro­sent­tia.

Aina ei päädytä tapaamiseen

Vain noin joka kol­mas aloi­te joh­taa koh­taa­mi­seen, mut­ta jäl­ki­kä­sit­te­lys­tä voi ol­la hyö­tyä il­man ta­paa­mis­ta­kin.

Timo (nimi muu­tet­tu) suo­rit­taa tuo­mi­o­ta tör­ke­äs­tä pa­hoin­pi­te­lys­tä ja kuo­le­man­tuot­ta­muk­ses­ta. Hel­mi­kuus­sa hän pää­see ko­e­va­pau­teen.

Hän kuu­li jäl­ki­kä­sit­te­lys­tä ja hy­vis­tä ko­ke­muk­sis­ta ja al­koi miet­tiä, voi­si­ko it­se­kin jol­lain ta­voin hel­pot­taa uh­rin omai­sen oloa.

Timo oli jo ko­ke­nut so­vit­te­lun hyö­ty­jä van­ki­las­sa. Hä­nel­lä oli kau­naa sa­mas­sa ri­kok­ses­sa mu­ka­na ol­leen hen­ki­lön kans­sa, ja kat­ke­ruus oli sii­nä pis­tees­sä, et­tei hei­tä voi­nut lait­taa van­ki­las­sa sa­mal­le osas­tol­le. So­vit­te­lun avul­la kat­ke­ruus häl­ve­ni, ja Ti­mol­le tuli tun­ne, et­tä us­kal­tai­si ta­va­ta myös uh­rin tyt­tä­ren.

– Oli­sin ol­lut val­mis sii­hen, mikä omai­sen oloa hel­pot­tai­si: ha­lu­si hän sit­ten ky­syä jo­tain tai hauk­kua pys­tyyn. Oli­sin tot­ta kai pyy­tä­nyt an­teek­si, mut­ta en oli­si odot­ta­nut, et­tä oli­sin saa­nut an­teek­si.

Hän ei pääs­syt ta­paa­maan omais­ta, kos­ka tämä ei vas­tan­nut yh­tey­de­not­to­pyyn­töön.

Timo oli osit­tain hel­pot­tu­nut, osit­tain pet­ty­nyt.

– En niin­kään omas­ta puo­les­ta­ni pet­ty­nyt, vaan uh­rin tyt­tä­ren puo­les­ta. Mie­tin, oli­si­ko hän voi­nut saa­da ta­paa­mi­ses­ta jo­tain.

Hän it­se ta­pa­si Ar­ja Kont­ti­laa ja pi­tää te­ko­jen­sa kä­sit­te­lyä tär­ke­ä­nä.

– Jo­ten­kin pys­tyin hy­väk­sy­mään, jos sitä iki­nä ko­ko­naan pys­tyy, et­tä olen ol­lut mu­ka­na ti­lan­tees­sa, jos­sa ih­mi­sel­tä läh­ti hen­ki. Hy­väk­syin sen, et­tä se joh­tui omis­ta va­lin­nois­ta­ni, ol­koon­kin et­tä mi­nul­la oli pa­ho­ja päih­de­on­gel­mia ja riip­pu­mat­ta sii­tä, mis­sä po­ru­kois­sa tuol­loin lii­kuin.

Timo on nyt pääs­syt eteen­päin elä­mäs­sään. Hän opis­ke­lee te­o­lo­gi­aa tois­ta vuot­ta.

– Asi­oi­den kä­sit­te­ly ei ole mu­ka­vaa, mut­ta ne on vain myön­net­tä­vä it­sel­leen ja muil­le ja kan­net­ta­va vas­tuu. Vas­ta sit­ten voi ra­ken­taa pääl­le jo­tain kes­tä­vää.

Asi­a­na­ja­jien kaut­ta tie­toa

Asi­a­na­ja­jat saa­vat jos­kus asi­ak­kail­taan pyyn­tö­jä: oli­si­ko mah­dol­lis­ta saa­da ri­kok­sen te­ki­jän yh­teys­tie­dot? Ri­kok­sen uh­ri tai uh­rin omai­nen saat­taa tun­tea tar­vet­ta ky­syä joi­ta­kin ky­sy­myk­siä, kuul­la vas­tauk­sia suo­raan te­ki­jäl­tä it­sel­tään.

Ri­kok­ses­ta syy­tet­ty taas saat­taa ky­syä, voi­si­ko uh­rin omai­sel­le vä­lit­tää vies­tiä asi­a­na­ja­jan kaut­ta.

Ri­kos­seu­raa­mus­lai­tok­sen eri­kois­suun­nit­te­li­ja Ar­ja Kont­ti­la on kuul­lut asi­a­na­ja­jil­ta, et­tä jot­kut asi­ak­kaat poh­ti­vat ta­paa­mis­ta myös kas­vo­tus­ten.

Kont­ti­lan mu­kaan oli­si hyvä, et­tä asi­a­na­ja­jat oli­si­vat va­ka­vien ri­kos­ten jäl­ki­kä­sit­te­lyn mah­dol­li­suu­des­ta tie­toi­sia ja pys­tyi­si­vät tar­vit­ta­es­sa ker­to­maan täs­tä asi­ak­kaal­leen.

– Täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa asi­a­na­ja­ja voi­si sa­noa, et­tä on täm­möi­nen mah­dol­li­suus koh­da­ta, ja se on tur­val­li­sem­paa, kun se ta­pah­tuu vi­ra­no­mais­ten kaut­ta ei­kä kak­sis­taan, Kont­ti­la sa­noo.

Kont­ti­lan mu­kaan myös asi­a­na­ja­ja voi­si pe­ri­aat­tees­sa ol­la koh­taa­mi­ses­sa tu­ki­hen­ki­lö­nä mu­ka­na, jos osal­lis­tu­ja sitä toi­voo, mut­ta tois­tai­sek­si ke­nel­lä­kään ei ole ol­lut.

Va­ka­vien ri­kos­ten jäl­ki­kä­sit­te­ly ei kui­ten­kaan ole ajan­koh­tai­nen asia vie­lä sil­loin, kun asi­an kä­sit­te­ly on oi­keu­des­sa kes­ken. Uh­rin tai omai­sen ja ri­kok­sen te­ki­jän ta­paa­mi­nen ei vai­ku­ta ei­kä saa vai­kut­taa tuo­mi­oon. Jäl­ki­kä­sit­te­lyp­ro­ses­siin läh­de­tään yleen­sä vas­ta sit­ten, kun ri­kok­ses­ta on ku­lu­nut jo usei­ta vuo­sia.

Tois­tai­sek­si jäl­ki­kä­sit­te­ly tun­ne­taan vie­lä mel­ko huo­nos­ti. Kont­ti­lan mu­kaan suun­ni­tel­mis­sa on­kin tar­jo­ta li­sää in­for­maa­ti­o­ta myös asi­a­na­ja­jil­le.