JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
14.4.2021 0:00

Tea Hagstedt lukee rakkaudesta ja seikkailuista faaraoiden Egyptissä

Tu­tus­tuin Mika Wal­ta­rin Si­nu­he egyp­ti­läi­seen (1945) mur­ro­si­käi­se­nä, ja teos jät­ti mi­nuun jo sil­loin läh­te­mät­tö­män vai­ku­tuk­sen, Tea Hags­tedt ker­too suo­sik­ki­kir­jas­taan.

Kir­ja ker­too Si­nu­he-ni­mi­ses­tä lää­kä­ris­tä, joka kir­joit­taa it­se omas­ta elä­mäs­tään ja it­sel­leen, ei muil­le tai ju­ma­lil­le, ku­ten hän kir­jan alus­sa to­te­aa. Si­nu­he on hy­vä­us­koi­nen ja vil­pi­tön ih­mi­nen, jon­ka kump­pa­ni­na seik­kai­luis­sa toi­mii hä­nen or­jan­sa ja pa­ras ys­tä­vän­sä Kap­tah.

Si­nu­he saa­vut­taa kor­ke­an ase­man faa­ra­on ai­vo­ki­rur­gi­na, mut­ta huo­maa myö­hem­min, kuin­ka vaa­ral­lis­ta on ol­la hei­dän suo­si­os­saan. Mika Wal­ta­ri on it­se muo­toil­lut, et­tä Si­nu­hen pe­ru­sa­ja­tuk­se­na on va­roit­taa ide­o­lo­gi­oi­den vaa­ral­li­suu­des­ta.

Kir­jan mer­ki­tys on vaih­del­lut riip­pu­en sii­tä, min­kä ikäi­se­nä olen sen lu­ke­nut. Nuo­re­na luin kir­jaa lä­hin­nä his­to­ri­al­li­se­na seik­kai­lu­ta­ri­na­na. Opis­ke­lu­ai­ka­na Si­nu­he ren­tout­ti ri­kos­tent­tien vä­lis­sä, kun oli lu­ke­nut viik­ko­ja put­keen Hon­ka­sa­lo­ja. Sil­loin luin Si­nu­hen hui­ke­a­na rak­kaus­ta­ri­na­na. Si­nu­hen suu­ri rak­kaus on kree­ta­lai­nen Mi­nea, mut­ta kor­ke­an ta­son kur­ti­saa­ni Ne­fer­ne­fer­ne­fer lu­mo­aa ja viet­te­lee nuo­ren ja ko­ke­mat­to­man Si­nu­hen.

Mi­nua vie­hät­tää Mika Wal­ta­rin ri­kas kie­len­käyt­tö, joka vie lu­ki­jan suo­raan Egyp­tin faa­ra­oi­den ai­ka­kau­del­le. Lau­sei­den ryt­mi­tys ja en­ti­sa­jan sa­non­nat, ku­ten ”Pu­hee­si on kuin kär­pä­sen su­ri­naa kor­vis­sa­ni”, ”Niin on ol­lut ja niin on ai­na ole­va” tai ”Ilah­du­tim­me sy­dä­mi­äm­me vii­nil­lä”, ovat jää­neet elä­mään.

Si­nu­heen on hen­ki­lö­nä help­po sa­mais­tua. Hän on oi­keu­den­mu­kai­nen, re­hel­li­nen ja tun­nol­li­nen – ai­van ku­ten me asi­a­na­ja­jat­kin sään­tö­jem­me mu­kai­ses­ti toi­mies­sam­me.

Wal­ta­rin on sa­not­tu kir­joit­ta­neen kir­jan il­man asi­a­vir­hei­tä, vaik­kei hän ol­lut kos­kaan vie­rail­lut­kaan Egyp­tis­sä en­nen kir­jan il­mes­ty­mis­tä. Si­nu­hes­sa on liki 800 si­vua, jo­ten ihan yh­del­tä is­tu­mal­ta sitä ei lue tai kuun­te­le, mut­ta ajan uh­raa­mi­nen sil­le kan­nat­taa. Kir­jan voi lu­kea ai­na uu­del­leen ja uu­del­leen ja sil­ti löy­tää sii­tä uu­sia yk­si­tyis­koh­tia. Pal­jon on mui­ta­kin hy­viä lu­ke­mi­a­ni kir­jo­ja, mut­ta ai­na vain Si­nu­he me­nee edel­le.

Pals­tal­la asi­a­na­ja­jat ker­to­vat it­sel­leen tär­keis­tä elo­ku­vis­ta ja kir­jois­ta.

Minä vas­ta­sin

Tea Hags­tedt, Lah­ti

Tea on lii­ton Päi­jät-Hä­meen osas­ton pu­heen­joh­ta­ja.