JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
21.9.2021 8:00

Teks­ti Pek­ka Män­ty­lä // Ku­vat Timo Heik­ka­la

Kari Eriksson puolustaa pahantekijöitä mutta “ei yhtäkään konnaa”

Kou­lu­poi­ka­na asi­a­na­ja­ja Kari Eriks­son kat­se­li te­le­vi­si­os­ta la­kid­raa­ma­sar­ja Per­ry Ma­so­nia ja to­te­si seu­raa­van­sa työ­tä, jota ha­lu­ai­si teh­dä it­se­kin. Sit­tem­min unel­ma on to­teu­tu­nut ja osoit­tau­tu­nut fik­ti­o­ta­kin kiin­nos­ta­vam­mak­si.

Kari Eriks­so­nin ää­nes­sä on lem­peyt­tä, ja kiin­nos­ta­vat kes­kus­te­lut sol­ju­vat. Työs­sään hän kui­ten­kin koh­taa mitä kar­meim­pia asi­oi­ta. Ko­ke­neen ou­lu­lai­sen asi­a­na­ja­jan nimi on tul­lut jul­ki­suu­des­sa tu­tuk­si esi­mer­kik­si sar­ja­ku­ris­ta­jak­si kut­su­tun Mic­ha­el Pent­ti­län pit­kä­ai­kai­se­na avus­ta­ja­na.

Joko kyl­läs­tyt­tää vas­ta­ta sii­hen, mil­tä tun­tuu edus­taa tun­net­tu­ja pa­han­te­ki­jöi­tä?

– Ei se kyl­läs­ty­tä. Yk­si tut­tu po­lii­si­mies tuli ker­ran ky­sy­mään, et­tä mil­tä se tun­tuu kon­nia avus­taa. Vas­ta­sin, et­tä en avus­ta yh­tä­kään kon­naa, pel­käs­tään ­asi­ak­kai­ta ja pää­mie­hiä. Jos asi­a­na­ja­ja al­kaa teh­dä ja­koa ih­mi­sen ase­man mu­kaan, sil­loin ei nii­tä jut­tu­ja kan­na­ta hoi­taa, vaan ot­taa sit­ten vaik­ka pe­run­kir­joi­tuk­sia tai muu­ta. Avus­ta­ja ei voi ol­la asi­ak­kaan­sa syyt­tä­jä tai tuo­ma­ri.

– Tie­tyt asi­at kos­ket­ta­vat mui­ta enem­män, mut­ta työ­hön se ei saa vai­kut­taa. Olen nyt­kin pian me­nos­sa ta­paa­maan asi­a­no­mis­ta­jaa, jon­ka lä­hei­nen on sur­mat­tu. Sii­nä pi­tää kuun­nel­la huo­let ja nii­den jäl­keen ot­taa asi­at asi­oi­na. Ru­tii­ni ja ko­ke­mus tie­tys­ti hel­pot­ta­vat, Eriks­son poh­tii.

Ai­na ru­tii­ni­kaan ei au­ta. Kun Eriks­son avus­ti koti­ta­lon mu­ka­na lap­sen­sa polt­ta­nut­ta per­he­sur­maa­jaa, ta­paus ai­heut­ti unet­to­muut­ta ja pai­na­jai­sia myös asi­an­aja­jal­le.

”On vain pieniä tai suuria asianajajia”

Eriks­son kas­voi yk­sin­huol­ta­ja­äi­din per­hees­sä vaa­ti­mat­to­mis­sa olois­sa. Hän us­koo sen aut­ta­neen suh­tau­tu­maan myös asi­ak­kai­siin, joi­den läh­tö­koh­dat elä­mään ei­vät usein­kaan ole ol­leet par­haat mah­dol­li­set.

Köy­hän työ­läis­per­heen ve­sal­le lu­ki­oon ete­ne­mi­nen oli 1970-lu­vun lo­pul­la iso pon­nis­tus. ­Kari ­Eriks­so­nil­ta se on­nis­tui, ja lu­ki­os­sa kir­jo­jen ja tv-sar­jo­jen kaut­ta mie­les­sä roi­hah­ti unel­ma asi­a­na­ja­jan työs­tä.

– Voi­sin sa­noa, et­tä tämä on ol­lut jopa kiin­nos­ta­vam­paa kuin us­kal­sin odot­taa. Työ­tä­hän voi teh­dä ­mo­nel­la ta­val­la, ja pro­ses­si on muut­tu­nut ai­ka pal­jon sii­tä kun aloi­tin. Työs­tä on tul­lut en­tis­tä enem­män etu­kä­teis­val­mis­te­lua, jon­ka kun­nol­la hoi­ta­mal­la ­oi­keu­den­käyn­ti on pro­ses­sis­sa sen jäl­keen vain jää­vuo­ren huip­pu.

– Kun kaik­ki tie­tä­vät omat teh­tä­vän­sä, hyvä oi­keu­den­käyn­ti on par­haim­mil­laan kuin tans­sia. Se elä­vöit­tää ja pi­ris­tää!

Kari Eriks­son kiit­te­lee, et­tä Suo­mes­sa ri­kok­ses­ta epäil­ty saa oi­keu­den­mu­kai­sen oi­keus­kä­sit­te­lyn yh­teis­kun­nal­li­ses­ta ase­mas­ta tai va­ral­li­suu­des­ta riip­pu­mat­ta.

– Nyt jo edes­men­nyt asi­a­na­ja­ja Jou­ko Pent­ti­lä to­te­si ai­koi­naan, et­tä ei ole ole­mas­sa pie­niä tai suu­ria ­jut­tu­ja, on vain pie­niä tai suu­ria asi­a­na­ja­jia. Mi­nus­ta se on ­hy­vin sa­not­tu. Jos asi­a­na­ja­ja luu­lee it­ses­tään lii­ko­ja ja nes­te on nous­sut hat­tuun, sil­loin on men­ty asi­ak­kaan kan­nal­ta vi­ka­suun­taan.

– Avus­ta­jan täy­tyy ai­na ol­la nöy­rä, kos­ka pie­nel­tä­kin tun­tu­va syy­te voi ol­la asi­ak­kaal­le ää­rim­mäi­sen rat­kai­se­va asia. Jos po­lii­sia syy­te­tään nä­pis­tyk­ses­tä tai v­aik­ka ra­ja­var­ti­jaa met­säs­tys­ri­kok­ses­ta, heil­lä on ­pe­lis­sä ­am­mat­ti ja koko sii­he­nas­ti­nen elä­mä, Eriks­son huo­maut­taa.

Todellinen perheyritys

Eriks­so­nil­la on ol­lut oma toi­mis­to vuo­des­ta 1993, ja fir­ma on kir­jai­mel­li­ses­ti per­hey­ri­tys: kah­den ”ul­ko­puo­li­sen” li­säk­si sa­mas­sa työ­pai­kas­sa ovat nyt niin ­vai­mo kuin kak­si per­heen kol­mes­ta lap­ses­ta­kin.

– Olen ai­na teh­nyt pal­jon töi­tä, ja kyl­lä­hän se pe­lot­ti, mi­ten lap­set sii­hen suh­tau­tu­vat. Mut­ta il­mei­sen ­hy­vin se meni, kun ovat it­se­kin in­nos­tu­neet alal­le, Eriks­son my­häi­lee.

Työ­päi­vät ve­ny­vät pit­kik­si edel­leen, mut­ta Kari Eriks­so­nia se ei hait­taa, päin­vas­toin.

– Voin ol­la on­nel­li­nen, et­tä olen saa­vut­ta­nut töis­sä kaik­ki asi­at, jois­ta nuo­re­na haa­vei­lin. Olen am­ma­tis­sa, jos­sa ha­lu­an ol­la ja hoi­dan sel­lai­sia asi­oi­ta, jot­ka osaan hy­vin ja jois­ta tyk­kään.

Yli sata henkirikosta

Kari Eriks­son on teh­nyt töi­tä yli sa­das­sa sur­ma­ta­pauk­ses­sa, mut­ta nii­tä ei Suo­mes­sa on­nek­si rii­tä ko­ko­päi­vä­työk­si as­ti. Muu­toin­kin Eriks­so­nin toi­mis­to on kes­kit­ty­nyt ri­ko­soi­keu­teen, ja esi­mer­kik­si lap­si- ja per­he­oi­keu­del­li­sia asi­oi­ta riit­tää.

Vaa­di­taan­ko ri­kos­ju­tuis­sa toi­mi­val­ta asi­a­na­ja­jal­ta eri­tyi­so­mi­nai­suuk­sia vaik­ka­pa lii­ke­ju­ri­dii­kan kans­sa toi­mi­viin kol­le­goi­hin ver­rat­tu­na?

– Tun­tu­ma­ni on, et­tä lii­ke­ju­ri­dii­kan puo­lel­la on enem­män sel­lais­ta ajat­te­lua, et­tä kaik­ki asi­at ovat neu­vo­tel­ta­vis­sa ja so­vit­ta­vis­sa. Ri­ko­soi­keu­des­sa asi­at ovat toi­sin. Kun ri­kos on ta­pah­tu­nut, käy­dään koko pro­ses­si läpi eli esi­tut­kin­ta, syy­te­har­kin­ta ja oi­keu­den­käyn­ti. To­sin täl­tä­kin puo­lel­ta löy­tyy koh­tuu­pe­rus­tei­ta, ­mut­ta ne kos­ke­vat vain tie­tyn­lai­sia ri­kok­sia tai te­koi­hin liit­ty­viä seik­ko­ja. Osa­puol­ten mah­dol­li­suus päät­tää so­pi­mal­la asi­ois­ta on hy­vin ra­joi­tet­tu. Minä pi­dän tätä sel­ke­ä­nä sys­tee­mi­nä. Ei neu­vo­tel­la, käy­dään rei­lu oi­keu­den­käyn­ti ja oi­keus an­taa asi­as­sa rat­kai­sun­sa.

– Käyn it­se oi­keu­des­sa käy­tän­nös­sä päi­vit­täin. Lii­ke­ju­ri­dii­kan osaa­jien työ­kent­tä on jos­sa­kin ­muu­al­la.

Tu­han­sien jut­tu­jen jou­kos­ta luu­li­si ole­van vai­kea va­li­ta kai­kis­ta mie­len­kiin­toi­sin­ta – mut­ta ei Kari Eriks­so­nil­le.

– Ai­na uu­si, seu­raa­va jut­tu, Eriks­son vir­nis­tää.

”Suo­men­he­vo­nen on kan­sal­li­saar­re!”

Asi­a­na­ja­jan töi­den ohel­la Kari Eriks­so­nin toi­se­na in­to­hi­mo­na ovat he­vo­set. Sy­dän on ol­lut he­vos­ten puo­lel­la sii­tä as­ti, kun hän pik­ku­poi­ka­na pää­si kol­men ka­ve­rin­sa kans­sa suo­men­he­vo­sen re­ki­kyy­tiin.

– Muis­tan sen het­ken edel­leen tar­kas­ti, oli kuu­laan au­rin­koi­nen hel­mi­kuun päi­vä. Ei meil­lä ko­to­na ol­lut he­vo­siin va­raa, mut­ta aloin sa­man tien käy­dä tal­leil­la, ja opis­ke­lu­ai­ka­na ti­la­sin He­vo­sur­hei­lu-leh­teä ja kä­vin ra­veis­sa.

En­sim­mäi­sen oman he­vo­sen­sa hän hank­ki pian oman toi­mis­ton pe­rus­ta­mi­sen jäl­keen 1993. Jär­jes­tö­toi­min­ta kut­sui seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nel­lä, ja lo­pul­ta Eriks­son toi­mi vuo­si­kym­me­nen ajan hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja­na Ou­lun ra­vi­ra­taa pyö­rit­tä­väs­sä Poh­jo­lan He­vo­sys­tä­vis­sä.

Eriks­son on toi­mi­nut vuo­sia myös val­ta­kun­nal­li­ses­sa he­vo­sur­hei­lu­jär­jes­tös­sä Suo­men Hip­pok­ses­sa, jon­ka pu­heen­joh­ta­jak­si hä­net va­lit­tiin vii­me vuo­den lo­pul­la.

Ää­ni heh­kuu läm­pöä, kun Eriks­son pu­huu suo­men­he­vo­sis­ta.

– Suo­men­he­vo­nen on meil­le lah­ja, suo­ra­nai­nen kan­sal­li­saar­re! Lah­ja! Il­man sitä meil­lä oli­si ol­lut so­dan jäl­keen 1990-lu­vun al­kuun as­ti eri­lai­nen val­ti­on­joh­to. En­nen so­tia 1800-lu­vul­la kaik­ki inf­ra liik­kui he­vo­sen va­ras­sa, ja so­dan jäl­keen jäl­leen­ra­ken­nus teh­tiin suo­men­he­vo­sen avul­la. He­vo­nen on ai­na ol­lut osa suo­ma­lais­ta yh­teis­kun­taa.

– Hip­pok­ses­sa on ai­ka pal­jon teh­tä­vää, mut­ta se on ää­rim­mäi­sen mie­len­kiin­tois­ta. Pu­heen­joh­ta­ja­na py­rin sii­hen, et­tä he­vo­sen ar­vos­tus nou­see sil­le kuu­lu­vaan ase­maan.