Toimit ennen dekkarikirjailijan uraa asianajajana. Miten siirtymä ammatista toiseen sujui?

Jäin kaipaamaan asianajajan työstä oikeuden istuntoja, kollegoita ja asiakkaiden tapaamista. Asianajajana sain myös nauttia poikkeuksellisen vahvasta tunteesta, että työni on hyvin merkityksellistä toisen ihmisen elämän kannalta. Voisi ajatella, että dekkaristille poliisityön ja rikollisen maailman tuntemuksesta on vain hyötyä, mutta toisinaan siitä on vähän haittaakin. Haluaisin olla aina mahdollisimman uskottava ja realistinen, mutta välillä täytyy laittaa tarina ja draama etusijalle.

Kuvaat kirjoissasi rikollista elämää ja rikollisten ajattelua. Mikä sinua siinä kiehtoo?

Minua kiinnostavat ihmiset ja rakenteet rikosten taustalla. Monissa tyypillisissä rikostarinoissa syylliset kärsivät vakavista mielenterveys­ongelmista, mutta se ei useinkaan ole totta. Minusta on kiinnostavaa yrittää ymmärtää, miksi rikoksia tehdään, varsinkin Ruotsin viimeaikaisten tapahtumien valossa.

Miltä ruotsalaisen oikeusvaltion tulevaisuus sinusta näyttää?

Ruotsin oikeusjärjestelmä on epäilemättä yksi maailman parhaista ja oikeusvaltioperiaate on vahva. Siitä huolimatta haasteita riittää. Edellinen ja nykyinen hallitus ovat uudistaneet rikos- ja vankeuslakia. Poliisille on myönnetty lisää pakkokeinoja ja rangaistuksia on kiristetty. Yksittäiset muutokset eivät ole ongelma, mutta kun koko järjestelmää viedään repressiivisempään suuntaan, on syytä olla tarkkana. Minusta Ruotsissa tulisi käynnistää selvitys oikeusvaltion ja ­kansalaisoikeuksien tilasta.