Kari Erikssonin äänessä on lempeyttä, ja kiinnostavat keskustelut soljuvat. Työssään hän kuitenkin kohtaa mitä karmeimpia asioita. Kokeneen oululaisen asianajajan nimi on tullut julkisuudessa tutuksi esimerkiksi sarjakuristajaksi kutsutun Michael Penttilän pitkäaikaisena avustajana.
Joko kyllästyttää vastata siihen, miltä tuntuu edustaa tunnettuja pahantekijöitä?
– Ei se kyllästytä. Yksi tuttu poliisimies tuli kerran kysymään, että miltä se tuntuu konnia avustaa. Vastasin, että en avusta yhtäkään konnaa, pelkästään asiakkaita ja päämiehiä. Jos asianajaja alkaa tehdä jakoa ihmisen aseman mukaan, silloin ei niitä juttuja kannata hoitaa, vaan ottaa sitten vaikka perunkirjoituksia tai muuta. Avustaja ei voi olla asiakkaansa syyttäjä tai tuomari.
– Tietyt asiat koskettavat muita enemmän, mutta työhön se ei saa vaikuttaa. Olen nytkin pian menossa tapaamaan asianomistajaa, jonka läheinen on surmattu. Siinä pitää kuunnella huolet ja niiden jälkeen ottaa asiat asioina. Rutiini ja kokemus tietysti helpottavat, Eriksson pohtii.
Aina rutiinikaan ei auta. Kun Eriksson avusti kotitalon mukana lapsensa polttanutta perhesurmaajaa, tapaus aiheutti unettomuutta ja painajaisia myös asianajajalle.
“On vain pieniä tai suuria asianajajia”
Eriksson kasvoi yksinhuoltajaäidin perheessä vaatimattomissa oloissa. Hän uskoo sen auttaneen suhtautumaan myös asiakkaisiin, joiden lähtökohdat elämään eivät useinkaan ole olleet parhaat mahdolliset.
Köyhän työläisperheen vesalle lukioon eteneminen oli 1970-luvun lopulla iso ponnistus. Kari Erikssonilta se onnistui, ja lukiossa kirjojen ja tv-sarjojen kautta mielessä roihahti unelma asianajajan työstä.
– Voisin sanoa, että tämä on ollut jopa kiinnostavampaa kuin uskalsin odottaa. Työtähän voi tehdä monella tavalla, ja prosessi on muuttunut aika paljon siitä kun aloitin. Työstä on tullut entistä enemmän etukäteisvalmistelua, jonka kunnolla hoitamalla oikeudenkäynti on prosessissa sen jälkeen vain jäävuoren huippu.
– Kun kaikki tietävät omat tehtävänsä, hyvä oikeudenkäynti on parhaimmillaan kuin tanssia. Se elävöittää ja piristää!
Kari Eriksson kiittelee, että Suomessa rikoksesta epäilty saa oikeudenmukaisen oikeuskäsittelyn yhteiskunnallisesta asemasta tai varallisuudesta riippumatta.
– Nyt jo edesmennyt asianajaja Jouko Penttilä totesi aikoinaan, että ei ole olemassa pieniä tai suuria juttuja, on vain pieniä tai suuria asianajajia. Minusta se on hyvin sanottu. Jos asianajaja luulee itsestään liikoja ja neste on noussut hattuun, silloin on menty asiakkaan kannalta vikasuuntaan.
– Avustajan täytyy aina olla nöyrä, koska pieneltäkin tuntuva syyte voi olla asiakkaalle äärimmäisen ratkaiseva asia. Jos poliisia syytetään näpistyksestä tai vaikka rajavartijaa metsästysrikoksesta, heillä on pelissä ammatti ja koko siihenastinen elämä, Eriksson huomauttaa.
”Ei ole olemassa pieniä tai suuria juttuja, on vain pieniä tai suuria asianajajia.”
Todellinen perheyritys
Erikssonilla on ollut oma toimisto vuodesta 1993, ja firma on kirjaimellisesti perheyritys: kahden “ulkopuolisen” lisäksi samassa työpaikassa ovat nyt niin vaimo kuin kaksi perheen kolmesta lapsestakin.
– Olen aina tehnyt paljon töitä, ja kyllähän se pelotti, miten lapset siihen suhtautuvat. Mutta ilmeisen hyvin se meni, kun ovat itsekin innostuneet alalle, Eriksson myhäilee.
Työpäivät venyvät pitkiksi edelleen, mutta Kari Erikssonia se ei haittaa, päinvastoin.
– Voin olla onnellinen, että olen saavuttanut töissä kaikki asiat, joista nuorena haaveilin. Olen ammatissa, jossa haluan olla ja hoidan sellaisia asioita, jotka osaan hyvin ja joista tykkään.
Yli sata henkirikosta
Kari Eriksson on tehnyt töitä yli sadassa surmatapauksessa, mutta niitä ei Suomessa onneksi riitä kokopäivätyöksi asti. Muutoinkin Erikssonin toimisto on keskittynyt rikosoikeuteen, ja esimerkiksi lapsi- ja perheoikeudellisia asioita riittää.
Vaaditaanko rikosjutuissa toimivalta asianajajalta erityisominaisuuksia vaikkapa liikejuridiikan kanssa toimiviin kollegoihin verrattuna?
– Tuntumani on, että liikejuridiikan puolella on enemmän sellaista ajattelua, että kaikki asiat ovat neuvoteltavissa ja sovittavissa. Rikosoikeudessa asiat ovat toisin. Kun rikos on tapahtunut, käydään koko prosessi läpi eli esitutkinta, syyteharkinta ja oikeudenkäynti. Tosin tältäkin puolelta löytyy kohtuuperusteita, mutta ne koskevat vain tietynlaisia rikoksia tai tekoihin liittyviä seikkoja. Osapuolten mahdollisuus päättää sopimalla asioista on hyvin rajoitettu. Minä pidän tätä selkeänä systeeminä. Ei neuvotella, käydään reilu oikeudenkäynti ja oikeus antaa asiassa ratkaisunsa.
– Käyn itse oikeudessa käytännössä päivittäin. Liikejuridiikan osaajien työkenttä on jossakin muualla.
Tuhansien juttujen joukosta luulisi olevan vaikea valita kaikista mielenkiintoisinta – mutta ei Kari Erikssonille.
– Aina uusi, seuraava juttu, Eriksson virnistää.
