Kolumnit

Asianajajat tekivät vuonna 2022 rahanpesun epäilyilmoituksia seitsemän kappaletta.

Jotta ­asianajajat voivat jatkossakin toimia itsenäisesti ja riippumattomasti, ­tarvitsemme muutoksen perustuslakiin.

Asianajajat vastaavat omalta osaltaan suomalaisen oikeusvaltion tulevaisuudesta yhdessä muiden oikeudenhoidon toimijoiden kanssa.

Melko yleinen kysymys päämiehiltä on ”Mitä oikeuskäytäntö sanoo tästä?” Melko yleinen vastaus on ”ei mitään”. Suomen kokoinen maa ei millään tuota sellaista määrää oikeudenkäyntejä, että ennakkotapauksia riittäisi kaikkeen. Olisin yllättynyt, jos tekoäly kykenisi syrjäyttämään asianajajat opiskelemalla kaikki korkeimmassa oikeudessa ja hovioikeuksissa ratkaistut asiat (hyvä apuri sellainen toki olisi).

Jos jättää puhelimen rauhaan, ehtii ­yhtäkkiä lukea ja olla henkisesti läsnä muiden seurassa.

Pelkkä juridiikka ei tee hyvää asianajajaa, vaan pinnan alla on lukuisia muita ammatillisia vaatimuksia.

Kun lukuvuosi alkoi elokuun viime päivinä, toivotimme uudet opiskelijat tervetulleiksi korkean tason paneelilla oikeudenmukaisuudesta. Dekaanin paneeli johdatti miettimään, millaista opiskelua heillä on edessään, ja yliopisto-opetuksen muutoksia. Omana opiskeluaikanani opetuksen peruskuvio oli luennot, kirjat ja tentti. Jotkut opiskelijat valitsivat näistä kaksi, kirjat ja tentin, mutta minä koin…

Tarvitsemme ammattitaitoisia juristeja, ja heitä kouluttamaan tarvitaan riittävä opettajakunta. Koulutus on väärä paikka säästää.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tulee olla myös riita-asioiden kulusääntelyn perusta, mukaan lukien velvollisuus korvata vastapuolen kulut.