Kolumnit

Asianajajat vastaavat omalta osaltaan suomalaisen oikeusvaltion tulevaisuudesta yhdessä muiden oikeudenhoidon toimijoiden kanssa.

Vireillä olevalla esityksellä pyritään purkamaan valvontalautakunnan jutturuuhkaa ja tehostamaan asioiden käsittelyä. 

Riippumatta siitä, kuinka monimutkainen tai hankala tilanne on, asianajosalaisuus turvaa jokaisen mahdollisuuden luottamukselliseen oikeudelliseen apuun.

Pelkkä juridiikka ei tee hyvää asianajajaa, vaan pinnan alla on lukuisia muita ammatillisia vaatimuksia.

On ymmärrettävää ja tarpeellistakin, että ammatti asettaa vaatimuksia mielipiteenilmaisulle. Uskon kuitenkin, että asianajajilla olisi nykyistä enemmän liikkumavaraa.

Sekä laatu että laatumielikuva ovat tärkeitä, mutta paras laatu edellyttää usein nimenomaan uskallusta tarkastella omaa tekemistään avoimesti.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tulee olla myös riita-asioiden kulusääntelyn perusta, mukaan lukien velvollisuus korvata vastapuolen kulut.

Työelämän vaatimukset ovat muuttuneet. Jos juristin rooli on aikaisemmin painottunut jo tapahtuneiden asioiden ja riitojen selvittelyyn, tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän eteenpäin katsovaa asennetta.

Viime viikkojen aikana Suomessa on käyty keskusteluja sananvapauden ja oikeuslaitoksen suhteesta. Taustalla on kolmen Helsingin Sanomien toimittajan saamat turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja toimittaja Johanna Vehkoon omakohtainen tietokirja Oikeusjuttu. Koska molempien tapausten oikeuskäsittelyt ovat kesken, pohdin tässä tekstissä sananvapauden ja oikeuslaitoksen suhdetta yleisesti.