Olin 25.11.2011 ensi kerran tilaisuudessa, jossa OM:n edustaja kertoi Aipasta. Sitten hankittiin tekstintunnistavia skannereita, opeteltiin luomaan pdf-tiedostoja ja harjoiteltiin yhteydenpitoa muutoinkin kuin puhelimella.
Vaikka Aipa ei ole vielä aivan tullutkaan, niin muut meistä riippumattomat tekijät panivat ottamaan aivan uuden harppauksen. Aloitimme etäilyn. Se on etääntymisen ensioire.
Miten tässä kävi? Parin viikon jälkeen aluksi hauska etäily alkoi muuttua etääntymiseksi. Kollegat, asiakkaat ja tuomarit ovat kaikki vain kuvakkeita Meeteissä ja Teamseissä.
Iso osa videopalavereista on tosiasiassa atk-laittein käytäviä puheluita, joissa ei kuulu muuta kuin ääni ja sekin niin, että kaikkien, joiden ei ole lupa puhua juuri sillä hetkellä, on mykistettävä mikrofonit. Edes spontaanit hämmästelyt tai naurahdukset eivät pääse kuulumaan toisin kuin ennen vanhaan puheluissa. Videopuheluista on tullut eleettömämpiä kuin puheluista. Pannaan siis kamerat päälle ja katsellaan edes toisemme ilmeitä silläkin uhalla, että siitä kaista loppuu!
Milloin niitä kollegoita sitten ennen nähtiin? No käräjillä tietenkin. Joko kotipaikkakunnalla tai mikä parasta, jollain toisella paikkakunnalla. Ennen vanhaan, siis vielä iloisen 20-luvun alkaessa, oli melkein suurinta huvia matkustaa tiistaina Turussa järjestettäville käräjille varmuuden vuoksi viimeistään maanantaina ja tavata sikäläisiä kollegoita käräjiin valmistautumisen lomassa lounaan, päiväkahvin ja illallisen merkeissä. Nyt tämäkin on ratkaistu sekä tähän poikkeusaikaan että ilmeisesti myös tulevaisuuteen saakka siten, että Varsinais-Suomen käräjäoikeuden istuntoon on soveliainta osallistua enintään täältä kotipaikkakunnan käräjäoikeuden videokammarista. Ettei vaan näkisi vahingossakaan ketään.
Jos ne käräjät sitten kuitenkin järjestetään vaikka sitten kotipaikkakunnallakin, niin sinnekin – ainakin jos kysymys on valmisteluistunnosta – on jokseenkin toivottavaa osallistua omalta toimistolta. Ja jos kysymys on rikoskäräjistä ja olet itse hankkiutunut käräjäpaikalle läsnäolevana, niin vähintään syyttäjä hoitaa tehtävänsä todennäköisesti kuitenkin joko omalta virkapaikaltaan tai vaikka asuntovaunusta. Toisinaan on niinkin, että tuomari on istuntosalissa sen varalta, että joku sattuisi yleisöksi paikalle. Käräjäsihteeri puolestaan osallistuu lähinnä omaa kotipaikkaansa olevalta istuntopaikalta, esimerkiksi Utsjoelta, ja avustaja istuu toimistollaan päämiehen istuessa vankilassa. Tällä järjestelyllä varmistutaan, ettei kukaan tapaa oikeasti ketään. Ellei siis kaikkia etäkäräjiä päädytä kieltämään, niin kielletään etäkäräjät kotipaikkakunnalla!
Asianajajien on käyttäydyttävä asianajajan arvolle sopivalla tavalla eli kunniallisesti ja toimittava muutoinkin osoittaen ammattikuntansa edustajille huomaavaisuutta ja arvonantoa sekä kohdistamatta kollegoihin epäasiallista arvostelua. Monet muutkin perusarvomme pohjautuvat ammattikunnan yhtenäisyyteen ja ammatti-identiteettiin. Ettei perusarvoiltamme putoaisi pohja pois, meidän on tunnettava toisemme muutenkin kuin kuvakkeina ruudulla. Kunhan rajoitukset aikanaan poistuvat, tehkäämme töitä sen eteen, että pääsemme oikeaan kanssakäymiseen toistemme ja sidosryhmien kanssa. Älkäämme antako etäilyn johtaa etääntymiseen.