Helmikuussa 2020 norjalainen sanomalehti VG julkaisi artikkelisarjan asianajotoimisto Rogstadista ja sen omistajasta Afzzal Ghaurista, ”miehestä joka rakensi asianajotoimiston vankilasta käsin”.

Asianajotoimistoa kulisseissa pyörittänyt Ghauri oli aiemmalta ammatiltaan kiinteistönvälittäjä, joka istui vankeustuomiota petoksesta. VG kertoi artikkelisarjassaan Rogstad-toimiston epäselvistä omistussuhteista ja epäillyistä väärinkäytöksistä.

Rogstadin tapaus on tietysti täysin poikkeuksellinen. Rikollisen pyörittämä asianajotoimisto kuitenkin havainnollisti riskejä, joita Norjassa on väläytelty, kun on pohdittu asianajotoimistojen omistuksen vapauttamista.

Norjassa asianajotoimistojen ulkopuolinen omistus ei ole sallittua kuten ei Suomessakaan, joskin Norjassa omistajiin voi kuulua firmassa päätoimisesti työskenteleviä ei-asianajajia. Yleisesti nimikkeen käyttö on vapaampaa kuin Suomessa.

Norjassa asianajaja-nimikettä voi käyttää muutenkin kuin itsenäisenä ammatinharjoittajana tai asianajotoimistossa työsuhteessa asianajajaan. Yrityksissä voi olla in-house-asianajajia. Muun muassa vakuutusyhtiöt HELP ja If tarjoavat Norjassa vakuutusten ohella asianajopalveluita.

Norjan parlamentin eli suurkäräjien käsittelyssä on parhaillaan asianajotoimintaa sääntelevä lakiesitys. Sen valmistelussa omistuksen vapauttamisesta tuli keskeinen kysymys. Ulkopuolisen omistuksen salliminen oli liian kuuma peruna, joten tämänhetkisessä lakiesityksessä sitä ei ole.

Riski asianajajien riippumattomuudelle

Norjassa ei ole vielä erillistä asianajotoimintaa sääntelevää lakia kuten Suomessa. Norjalainen asianajajaliitto Advokatforeningen on tehnyt vuosia töitä lain eteen. Advokatforeningenin pääsihteeri Merete Smith sanoo, että laki vahvistaa asianajajien itsenäisyyttä, selkiyttää luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä ja yksinkertaistaa valvontaa.

Tähän mennessä valvonta on jakautunut monimutkaisesti useille tahoille. Liiton jäsenyys ei ole asianajajille pakollinen, ja ei-jäseniä valvotaan eri tavoin kuin jäseniä. Jatkossa valvonnasta vastaisi vain kaksi elintä, joista toinen käsittelee toimilupia ja toinen asianajajiin kohdistuvia valituksia. Omistuksen vapauttamistakaan ei ole kokonaan kuopattu, vaan Norjan hallitus aikoo vielä käydä sitä läpi, Smith kertoo.

– Monet ajattelevat, että ulkopuolista omistusta tarvitaan innovaatioiden lisäämiseksi. He ajattelevat, että näin saadaan lisää kilpailua ja lisää oikeusteknologiaa. Sen ajatellaan myös laskevan asianajopalveluiden hintoja, Smith sanoo.

Advokatforeningen on huolissaan siitä, että ulkopuolinen omistus riskeeraisi riippumattomuuden.

– Jos et tiedä, kuka toimiston omistaa, kuinka voit varmistua, että omistajilla ei ole asiakkaan intresseille vastakkaisia intressejä? Jos toimiston omistaa Bahamasaarille rekisteröitynyt yhtiö, kuinka voit tarkistaa mahdolliset eturistiriidat? Smith kysyy.

Smithin mukaan liitolla on huoli siitä, että jopa rikollisjärjestöt voisivat hankkia asianajotoimistoja omistukseensa. Advokatbladet-julkaisussa norjalaisen valvontalautakunnan edustaja näki Rogstad-tapauksen esimerkkinä siitä, että tarvetta olisi pikemminkin tiukemmalle sääntelylle kuin omistuksen vapauttamiselle.

– Hallituksen mukaan rikollisjärjestöt käyttävät asianajotoimistoja rahanpesuun. Olemme nähneet Norjassa, että rikollisilla on ainakin kiinnostusta asianajotoimistoja kohtaan. Meidän ei siksi pidä sanoa, ettei sellaista voisi tapahtua, Smith sanoo.

”Suurin huoli on se, että kuluttajien voisi olla vaikeaa varmistua siitä, onko asianajajalla jutussa muita intressejä.”

Omistusrakennetta mietitään muuallakin

Myös Tanskassa omistuksen vapauttaminen on ollut ajankohtainen aihe. Tanskan kilpailuviranomainen laati viime vuonna selvityksen, jossa ehdotettiin radikaalia sääntelyn keventämistä. Tanskalainen asianajajaliitto on tyrmännyt ehdotuksen. Advokatsamfundetin pääsihteeri Andrew Hjuler Crichton sanoo, että tällä hetkellä yleinen konsensus on omistuksen vapauttamista vastaan.

– Suurin huoli on se, että kuluttajien voisi olla vaikeaa varmistua siitä, onko asianajajalla jutussa muita intressejä. Nykyään kaikki on selkeää. Tiukat säännöt varmistavat, että eturistiriitoja ei ole, Crichton sanoo.

Crichton mainitsee varoittavana esimerkkinä britannialaisen rakennusalan jätin Carillionin, jonka konkurssissa heräsi epäily tilintarkastuksen leväperäisyydestä. Kun sama tilintarkastusyhtiö tarjosi samalle asiakasfirmalle myös konsulttipalveluita, sillä saattoi olla houkutus tarkastella asiakkaan taloutta liian myönteisesti. Vastaavia eturistiriitoja voisi kuvitella syntyvän, jos asianajopalvelut kytkeytyisivät muuhun liiketoimintaan.

Norjan ja Tanskan keskustelu on kiinnostavaa suomalaisillekin. Asianajajaliiton pääsihteeri Niko Jakobsson sanoo, että Suomessa on mietitty jonkinasteisia muutoksia omistuksen sääntelyyn. On keskusteltu, voisiko muu henkilöstön edustaja kuin asianajaja, vaikkapa yritykselle tärkeä it-osaaja, saada asianajotoimiston osakkuuden. Hänet voisi näin sitouttaa paremmin yritykseen.

Muutoksia ei ole vireillä, mutta Jakobssonin mukaan aihe on varmasti esillä lähitulevaisuudessa.

Tarkastukset riskin perusteella

Asianajajien työtä säännellään muissa Pohjoismaissa pitkälti samalla tavoin kuin Suomessa. Koulutus- ja kokemusvaatimukset ovat samantyyppiset. Käytännön valvonnasta vastaavat liittojen omat, valvontalautakuntaa vastaavat elimet. Yksi osa valvontaa ovat liittojen tekemät asianajotoimistojen tarkastukset.

Tanskassa tarkastuksia muutettiin laissa vuonna 2018. Pääsihteeri Crichton sanoo, että nykyinen laki vaatii asianajotoimistojen tarkastuksia tietyin väliajoin sekä riskiperusteisesti.

– Aiemmin tarkastuksia tehtiin täysin satunnaisesti, ja asianajaja saattoi tehdä koko työuransa ilman yhtäkään liiton vierailua, Crichton kertoo.

Aihe on ajankohtainen myös Suomessa, koska Asianajajaliitto pilotoi parhaillaan uutta riskiperusteista mallia asianajotoimistojen tarkastuksiin. Riskeihin voivat vaikuttaa esimerkiksi toimiston koko, sen tarjoamat palvelut ja esimerkiksi tietyt kansainväliset asiakkuudet.

– Valikoimme toimistoja tarkastuksiin yhä myös sattumanvaraisesti, koska kaikkia riskejä ei pysty ennalta näkemään, Jakobsson sanoo.

”Gangsteriasianajajat” Ruotsin mediassa

Asianajoalan oma valvonta ja valvonnan riippumattomuus on tärkeä periaate kaikissa Pohjoismaissa. Ruotsissa valvontaa on viime aikoina arvosteltu. Syynä ovat tapaukset, joita media on kutsunut nimellä ”gangsteriasianajajat”.

Ruotsalainen valvontalautakuntaa vastaava elin on käsitellyt neljää tapausta, joissa asianajajien on katsottu toimivan vastoin eettisiä sääntöjä. Asianajajilla oli ollut asiakkainaan vankeja, usein rikollisjengin jäseniä, joiden yhteydenpitoa on rajoitettu. Asianajajat olivat kuitenkin välittäneet tietoa ulos vankilasta tai ulkopuolelta sisään vankilaan sääntöjen vastaisesti.

Ruotsissa valvontalautakunnan ratkaisut menevät oikeuskanslerin vahvistettavaksi. Oikeuskansleri voi myös lähettää asian eteenpäin korkeimpaan oikeuteen.

”Gangsteriasianajajista” kolme menetti viime keväänä ja kesänä toimilupansa valvontalautakunnan päätöksellä, mutta neljäs ei. Oikeuskansleri lähetti asian tuomioistuimeen, ja sen päätöksellä neljäskin joutui luopumaan asianajotyöstä. Ruotsissa on käyty keskustelua siitä, toimiiko alan itsesääntely ja onko valvonta järjestetty oikein.

– Nähdäksemme on hyvin tärkeää, että asianajajaliitto on täysin riippumaton valtionhallinnosta ja että meillä on mahdollisuus ratkaista eettisiä kysymyksiä itse, sanoo ruotsalaisen Advokatsamfundetin pääsihteeri Mia Edwall Insulander.

Tapausten jälkimainingeissa liitto haluaa tehostaa valvontalautakunnan työtä siten, että se voisi määrätä korkeampia sakkoja. Nyt seuraamusmaksu on maksimissaan 50 000 kruunua (vajaat 4 900 euroa), kun Suomessa se on 15 000 euroa.

– Maksimisakko on ollut sama 1990-luvulta saakka. Aiomme pian esittää hallitukselle lakimuutosta, joka mahdollistaisi korkeamman sakon, Edwall Insulander kertoo.

Suomessa valvontalautakunnan ratkaisut eivät ole nostaneet laajaa keskustelua, mutta alan sisällä pohditaan valvonnan ajantasaisuutta. Jakobsson mainitsee esimerkkinä rahanpesun estämisen. Rahanpesulain noudattamista valvoo ja seuraamuksia määrää aluehallintovirasto, mutta on mietitty, voisiko valvontalautakunta valvoa asianajajia myös näissä asioissa.