Asianajajaliitto tunnisti jo vuonna 2018 tarpeen alan sääntelyn uudistamiselle. Liitto asetti työryhmät pohtimaan, minkälaisia sääntelymuutoksia tarvitaan, jotta asianajoala pysyy elinvoimaisena ja kotimaiset asianajotoimistot kilpailukykyisinä.

Raporttien perusteella Asianajajaliiton hallitus laati valtuuskunnalle esityksen, jonka käsittelyn valtuuskunnassa koronarajoitukset kuitenkin estivät vuonna 2020 ja alkuvuodesta 2021.

Lokakuun 2021 lopussa valtuuskunta pääsi viimein kokoontumaan ja keskustelemaan hallituksen esityksestä. Valtuuskunnan jäsenillä ja liiton osastojen puheenjohtajilla oli mahdollisuus kommentoida esitystä kirjallisesti marraskuun puoliväliin asti.

Valtuuskunta kokoontuu seuraavan kerran tammikuussa 2022. Silloin odotettavissa on periaatepäätökset, joiden pohjalta mahdolliset sääntelymuutokset astuvat voimaan kesäkuussa 2022. Asianajajaliiton pääsihteeri Niko Jakobsson kävi Advokaatin pyynnöstä läpi esityksen pääkohdat.

1) Päätoimisuuden tulkintaa lievennetään

Asianajajaliiton hallitus esittää, että asianajotehtäviä tulee hoitaa jatkossakin sääntöjen mukaisesti ammattimaisesti ja säännöllisesti, mutta enää ei edellytetä, että asianajaja hoitaa asianajotehtäviä päätoimisesti.

Hallitus esittää, ettei asiasta säännellä erikseen, vaan vakiintunutta tulkintakäytäntöä muutetaan siten, että osa-aikaisuus sallitaan.

Niko Jakobsson: ”Käytännössä moni asianajaja tekee nytkin töitä osa-aikaisesti esimerkiksi hoitovapaalla tai osa-aikaeläkkeellä – asianajajatyön ollessa kuitenkin pääelinkeino. Asia ei vaadi sääntelyn muuttamista, mutta kyse on niin suuresta periaatepäätöksestä, että hallitus haluaa tuoda asian valtuuskunnan käsittelyyn.”

2) Asianajajan muun toiminnan käsitettä laajennetaan

Esityksen mukaan hallituksen luvalla asianajaja voisi harjoittaa asianajotoimistossaan myös muuta asianajotoimintaan kuulumatonta liiketoimintaa, kunhan tällainen toiminta ei vaaranna tapaohjeiden ja muun sääntelyn asettamia vaatimuksia.

Asianajotoimisto ei kuitenkaan voi omistaa muuta kuin asianajotoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeita tai osallistua sen hallintoon.

NJ: ”Esityksellä pyritään mahdollistamaan se, että asianajopalvelut ovat saatavilla ympäri maata. Pienillä paikkakunnilla asianajotoiminta yksistään ei välttämättä mahdollista elinkeinoa, vaan rinnalle tarvitaan muita palveluita.”

3) Asianajotoimistojen omistusta avataan toimiston henkilökunnalle

Nykyinen sääntely on mahdollistanut ei-asianajajien omistukset asianajotoimistossa erityisluvalla, mutta nyt hallitus esittää, että asianajotoimiston henkilökuntaan kuuluvilla on oikeus omistaa asianajotoimistoa yhteensä 10 prosenttia kantaosakkeista. Toimiston ulkopuolisille henkilölle omistusta ei kuitenkaan avata.

NJ: ”Asianajotoimistossa voi olla töissä merkittäviä eri alojen osaajia, joiden sitouttamista erilaisin kannustimin halutaan helpottaa. Esitys ei vaaranna riippumattomuutta, joka on asianajotoiminnan perusarvo.”

4) Sisäisin rajoituksin ja asiakkaan suostumuksella eroon toimistoesteellisyydestä

Nykyisten tapaohjeiden mukaan esteellisyys syntyy koko toimistolle, jos eri asiakkaiden edut tai oikeudet ovat keskenään ristiriitaiset. Esityksessä toimistoesteellisyydestä luovuttaisiin tietyin ehdoin.

Muutos koskisi vain yritysasiakkaita, jotka eivät jatkossakaan voi olla suorassa vastapuoliasemassa toisiinsa nähden. Kyse ei myöskään voi olla oikeudenkäyntiasiasta.

Asiakkaiden tulee antaa menettelyyn suostumus, ja eturistiriidassa olevien asiakkaiden toimeksiannot tulee erottaa asianajotoimiston sisäisin rajoituksin teknisillä ja toiminnallisilla ratkaisuilla, jotka estävät tietojen liikkumisen eri asiakkaiden toimeksiantoja hoitavien asianajajien kesken.

Esitys koskee vain toimistoesteellisyyttä eli asianajajan henkilökohtainen esteellisyys säilyy muuttumattomana.

NJ: ”Suomi on kansainvälisesti katsottuna lopulta melko pieni markkina, eikä tietyntyyppisiin yritysasiakkaiden toimeksiantoihin, kuten suuriin yrityskauppoihin, löydy rajattomasti osaamista. Esteellisyyssäännöt eivät saa perusteettomasti estää alan kehitystä ja asiakkaiden muuttuneisiin tarpeisiin vastaamista. Asianajaja ei kuitenkaan voisi edelleenkään edustaa samassa asiassa erilaisia intressejä.”

5) Edellytyksiä toimia freelancerina parannetaan

Kollektiivista esteellisyyttä koskevia rajoituksia höllennettäisiin myös itsenäisten elinkeinonharjoittajien kohdalla. Näin käytännössä mahdollistettaisiin freelancereiden toiminta asianajoalalla. Heitäkin koskisi edelleen asianajajan henkilökohtainen esteellisyys.

NJ: ”Esimerkiksi yliopistomaailmassa on huippuluokan asiantuntijoita, joilla voi nykyiselläänkin olla lakiasiaintoimisto varsinaisen virkatehtävän ohella. Esityksellä halutaan mahdollistaa heidän osaamisensa hyödyntäminen myös asianajotoiminnassa. Jäsenyyden myötä asianajajasääntely koskisi kuitenkin heidän kaikkea toimintaansa.”

6) Toimistonvaihdosta ja työelämään siirtymisestä joustavampaa

Nykyinen toimistonvaihdoksesta syntyvä kollektiivinen esteellisyyssääntö on hallituksen mukaan liian ankara: riittävää pitäisi olla se, että esteellisyyden muodostavat vain ne tehtävät, joita siirtynyt asianajaja tai lakimies on itse hoitanut. Asianajajaa sitoo joka tapauksessa ankara salassapitovelvollisuus, hallitus muistuttaa.

NJ: ”Erityisen ongelmallisia ovat harjoitteluohjelmat, jotka koskevat isoa joukkoa oikeustieteen opiskelijoita. Kun he valmistuvat juristeiksi, esteellisyyssäännökset soveltuvat myös harjoittelun aikana hoidettuihin toimeksiantoihin. Käytännössä harjoittelijaroolista johtuen heillä ei ole käsitystä toimeksiantokokonaisuuksista, joita he ovat olleet hoitamassa. Tällä helpotettaisiin työelämään siirtymistä.”

7) Kouluttautumisvelvollisuus nousee 24 tuntiin vuodessa

Asianajajien täydennyskouluttautumisvelvollisuus on merkittävä erottava tekijä muihin oikeudellisia palveluita tarjoaviin verrattuna. Siksi kouluttautumisvelvoitetta esitetään kasvatettavaksi nykyisestä 18 tunnista 24 tuntiin vuodessa. Lisäksi vähintään yhden tunnin tulee liittyä eettiseen koulutukseen. Jatkossa asianajaja saisi listata Löydä asianajaja -palveluun (www.loydaasianajaja.fi) vain viisi erikoisosaamisaluetta.

NJ: ”Kouluttautumisvelvoitetta kasvattamalla pyritään varmistamaan asianajajien osaaminen ja sen jatkuva kehittäminen. Eettinen kouluttautumisvelvollisuus on tähän erinomainen lisä.”