Kannetta valmistellaan kolme kuukautta, tiedoksiantoon menee toiset kolme ja vastauksen antamiseen saman verran. Sen jälkeen suullista valmistelua odotellaan vuosi. Huomataan, ettei valmistelua vielä voikaan päättää. Jatketaan kirjallista valmistelua puoli vuotta. Vihdoin valmisteluistunnossa saadaan pääkäsittely kuuden kuukauden päähän, ja siitä kahden kuukauden jälkeen tulee tuomio.

Näin pitkäksi voi venyä riita-asian, esimerkiksi hometalojutun käsittely.

Syksyn budjettiuutisten pettyneisiin kuuluvat tuomioistuimet. Kaivattua lisärahaa ei tullut, ja Tuomioistuinviraston mukaan se tietää oikeuskäsittelyjen pitenemistä entisestään.

– Mikä olisi kohtuullinen käsittelyaika, se on hyvä kysymys. Jos kysytään kansalaisilta, kuinka nopeasti asiat pitäisi oikeudessa saada käsiteltyä, uskon että yli vuoden tai kahden käsittelyajat eivät ole kohtuullisia, sanoo Tuomioistuinviraston ylijohtaja Riku Jaakkola.

Päivämäärät lukkoon

Oikeusjutut etenevät hitaasti, koska tuomarien pöydät ovat täynnä. Mutta olisiko prosesseja mahdollista nopeuttaa jo nykyisillä resursseilla?

Asianajajaliiton mukaan olisi. Liitto on nostanut esiin työtapareformin, jolla voitaisiin sujuvoittaa riita- ja rikosasioiden käsittelyä ja alentaa kustannuksia.

– Meillä ei ole absoluuttista vastausta siihen, paljonko käsittelyajat voisivat lyhentyä. Näkemyksemme mukaan työtapojen reformilla olisi aidosti vaikutusta, sanoo Asianajajaliiton puheenjohtaja Hanna Räihä-Mäntyharju.

Pitkät odotteluajat itsessään kasvattavat työmäärää. Muistikuvat heikkenevät niin asianosaisilla kuin todistajilla. Avustajat ja tuomari joutuvat perehtymään samoihin papereihin uudelleen. Räihä-Mäntyharjun mukaan selkeä aikataulutus heti alussa niin kirjalliselle valmistelulle, valmisteluistunnolle kuin pääkäsittelylle tiivistäisi prosessia ja vähentäisi ylimääräistä työtä.

– Näin toimitaan välimiesoikeudessa yritysten välisissä riidoissa. Se on työkulttuurikysymys, eikä sille ole käytännössä estettä, Räihä-Mäntyharju sanoo.

Tuomarin pitää ehtiä perehtyä

Jos valmisteluistunnon sopii nopeasti, se yleensä nopeuttaa prosessia, sanoo myös Tuomioistuinviraston Jaakkola. Valmisteluistunnossa voidaan jo päästä sopuunkin.

– Työtapojen uudistuksella ei missään tapauksessa ratkaista perusrahoituksen puutteellisuudesta johtuvaa ongelmaa, mutta totta kai työtapoja pitää pyrkiä kehittämään. Ymmärrän kyllä tuomareita, joilla on pöydät täynnä juttuja. On helppo sopia päivämäärä, mutta tuomarin pitää myös ehtiä perehtyä asiaan, Jaakkola sanoo.

Räihä-Mäntyharju toteaa, että oikeuskäsittelyn tiivistäminen on haastavaa, kun pohjalla ovat olemassa olevat ruuhkat. Lisäresursseja tarvitaan siis ilman muuta sen lisäksi, että työtapoja uudistetaan.

Liitto on ehdottanut selvitettäväksi lainsäädännön muutoksia, joilla prosesseja voisi nopeuttaa. Yksi olisi ratkaisun antaminen erityisestä syystä pelkän kirjallisen valmistelun perusteella, vaikka joku osapuoli sitä vastustaisi. Nykyisin joudutaan viemään eteenpäin selvästi perusteettomia kanteita.

Riku Jaakkola sanoo, että tämä voisi olla selvittämisen arvoinen asia. Hän muistuttaa, että oikeusturva pitää huomioida riittävän hyvin.

Riita nopeammin vireille

Siihen mennessä kun haastehakemus jätetään käräjäoikeuteen, takana on jo paljon työtä. Räihä-Mäntyharjun mukaan osa tästä työstä on turhaa. Jos riidan kohdetta ei ole rajattu riittävän tarkkaan, näyttöä hankitaan usein varmuuden vuoksi.

– Usein osa vaatimuksista, joiden tueksi on kerätty todisteita, osoittautuukin riidattomaksi: vastapuoli myöntää, että näin on tapahtunut.

Riku Jaakkola sanoo tuomarin näkökulmasta, että asianajajilla olisi välillä tekemistä rajauksessa.

– Usein tuntuu, että asianajaja lataa haastehakemukseen kaiken mahdollisen, ja siitä lähdetään supistamaan ja kohdentamaan. Ehkä ei uskalleta keskittyä siihen, mistä asiassa on oikeasti kyse. Voisiko haastehakemusta keventää?

Asianajajaliiton yksi ehdotus on, että asian voisi saada vireille kevyemmällä ennakkoilmoituksella. Tämän jälkeen voitaisiin pian istua tuomarin kanssa keskustelemaan, mikä asiassa on riitaista ja mikä vaatii lisäselvitystä, ja vasta tämän jälkeen aloitettaisiin varsinainen kirjallinen valmistelu kantajan haastehakemuksella. Muutos vaatisi lainsäädäntötyötä.

Avustaja mukaan varhaisessa vaiheessa

Vakavissa rikosasioissa avustaja on yleensä mukana esitutkinnassa alusta alkaen. Läheskään aina näin ei kuitenkaan ole.

Avustajan tehtävä on tuoda esille poliisin tutkinnalle vaihtoehtoisia tapahtumakulkuja ja huolehtia, että tutkinnassa hankitaan näitä tukevaa todistelua. Tätä tehtävää on vaikea hoitaa, jos tietoa ei tule. Poliisi vetoaa tutkinnallisiin syihin, Räihä-Mäntyharjun mukaan ehkä liiankin herkästi.

Kun tutkinta on poliisin näkökulmasta päättynyt, avustaja vasta pääsee perehtymään siihen, keitä todistajia on nimetty ja mitä kirjallista aineistoa on olemassa. Usein joudutaan tekemään lisätutkintapyyntöjä, joiden vuoksi juttu palaa tutkintaan.

– Saatetaan huomata, että jos olisimme tämän tienneet, olisimme ehdottomasti nimenneet nämä ja nämä todistajat. Jos avustaja olisi saanut aikaisemmin tietoa, esitutkinta voitaisiin suorittaa tehokkaammin, Räihä-Mäntyharju sanoo.

Syyttäjävetoinen esitutkinta

Esitutkintavaihetta tehostaisi Asianajajaliiton mukaan myös syyttäjän varhainen mukaantulo.

Nykyisinkin syyttäjä ja poliisi tekevät yhteistyötä, mutta liiton mukaan syyteharkinnan tulisi vähänkään monimutkaisemmissa asioissa alkaa jo esitutkinnan loppusuoralla. Syyttäjä voisi rajata asian oikeudellista ydintä ja avustajat keskittyä ottamaan kantaa olennaisiin kysymyksiin.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe sanoo, että niin hyvä kuin ajatus onkin, se edellyttäisi dramaattista lisätyöpanosta. Syyttäjälaitos on jo tehostanut työtään organisaatiouudistuksella, erikoistuneiden syyttäjien järjestelmällä sekä nopean toiminnan prosessilla yksinkertaisimmille jutuille. Sisään tulevien asioiden määrä on kuitenkin kasvanut tuottavuutta nopeammin.

Syyttäjän työajasta yli neljännes menee tuomioistuinkäsittelyihin, yli puolet syyteharkintaan, viisi prosenttia esitutkintayhteistyöhön ja päälle tulevat hallinnolliset työt. Rappe sanoo, että syyttäjien olisi mahdotonta paneutua kymmeniin esitutkinnassa kypsyviin juttuihin.

– Syyttäjän ei ole mahdollista hallita reaaliaikaisesti juttuja niin, että aina pienen nirkkosen katsoisi yhtä juttua: nyt tehtiin tämmöinen kuulustelu ja tämmöistä asiakirjaselvitystä.

Rappen mukaan syyteharkinnan suorittaminen tai johtopäätösten tekeminen vielä esitutkintavaiheessa olevassa asiassa voi johtaa oikeusturvan kannalta arveluttaviin tilanteisiin. Siksi syyttäjän esitutkintayhteistyössä voi olla kysymys lähinnä oikeudellisesta ohjaamisesta ja aineistoon perehtymisestä ennen varsinaista syyteharkintaa.

Rappen mukaan tutkinnanjohtajan ja syyttäjän rooleja tulisi nykyisestä selkeyttää, niin että syyttäjällä olisi selkeästi oikeudellisen ohjaajan rooli.

– Nykyisin syyttäjien työaikaa menee myös tutkinnanjohtajalle kuuluvien taktisten kysymysten ohjaamiseen, joihin syyttäjällä ei välttämättä ole osaamistakaan, Rappe sanoo.

Todistelua laidasta laitaan

Pääkäsittelyn kuuluisi ihanteellisesti keskittyä vain tarpeelliseen todisteluun. Käytännössä todistajia kuullaan asioista, jotka ovat riidattomia tai itsestäänselviä. Rappen mukaan valmisteluistunnossa olisi syytä rajata riidan kohdetta ja tarpeellista näyttöä, mutta usein valmisteluistunto menee aikatauluttamiseen.

– Tämän seurauksena pääkäsittelyssä puhutaan ummet ja lammet ja suolletaan todistelua, jonka relevanssi riitaisten kysymysten suhteen on lähellä nollaa jos sitäkään, Rappe sanoo.

Riku Jaakkola huomauttaa, että välillä puheenjohtajan on vaikea sanoa, että tästä teemasta riittää yksi todistaja, jos vastapuolikin on nimennyt usean todistajan. Todistelun vakuuttavuus vaikuttaa tuomioon.

Tuomarilla on kuitenkin valta rajata todistelua ja sitä, millaista näyttöä otetaan vastaan, ja kaikki osapuolet ovat sitä mieltä, että tuomarin tulee tätä valtaa käyttää.

Tuomarilla on kuitenkin valta rajata todistelua ja sitä, millaista näyttöä otetaan vastaan.

– Sekä rikos- että riita-asioissa näyttöä esitetään paljon, ja välillä sellaista, mikä ei ole välttämätöntä. Liian tiukka ei toki voi olla: asianosaisilla täytyy olla oikeus esittää todisteita, Räihä-Mäntyharju sanoo.

Asianajajaliitto ehdottaa yhtenä uudistuksena, että todistaja toimittaisi etukäteen kirjallisen lausunnon. Sen perusteella voitaisiin ratkaista valmisteluistunnossa, tarvitseeko todistajaa kuulla vielä henkilökohtaisesti.

– Oikeuslaitoksen lopputuote on laadukas, ja tuomioistuimet tekevät hyvää työtä. Tärkeä osa oikeusturvaa on kuitenkin myös se, että asiat käsitellään kohtuullisessa ajassa, Räihä-Mäntyharju sanoo.