Asianajajilla on asianajosalaisuudeksi kutsuttu laaja yleinen salassapitovelvollisuus asiakkaansa asioista ja tehtävässään saamistaan tiedoista. Asianajajien tulee huolehtia asianajosalaisuuden turvaamisesta, sillä se on asianajajan asiakkaan perusoikeus. 

Asianajosalaisuus linkittyy muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan 6 artiklaan sekä yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta suojaavaan 8 artiklaan. Suomessa perustuslain 21 §:n oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusteisiin sisältyvät myös oikeus valita oikeusavustaja ja oikeus neuvotella tämän kanssa luottamuksellisesti.

Riippumatta siitä, kuinka monimutkainen tai hankala tilanne on, asianajosalaisuus turvaa jokaisen mahdollisuuden luottamukselliseen oikeudelliseen apuun. Keskustelu asianajosalaisuudesta linkittyy vahvasti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseen, mutta myös mihin tahansa muuhun yksilön tai yhteisön tarpeeseen hakea ja saada oikeudellista neuvonantoa. 

Asianajosalaisuuden sisällöstä on Suomessa säädetty muun muassa asianajajista annetussa laissa ja oikeudenkäymiskaaressa sekä asianajajia velvoittavissa tapaohjeissa. Suomen lainsäädännössä asianajosalaisuuden rikkominen on rikosoikeudellisesti sanktioitu.

Asianajajan tulee tehtävässään, mutta myös erilaisissa prosesseissa sekä toimintaansa järjestäessään huolehtia, että asianajosalaisuudet pysyvät luottamuksellisena. Vastaavasti asianajosalaisuuksia erilaisissa viranomaissa käsiteltäessä tämä suoja tulee tunnistaa – esimerkiksi julkisuuslaki tunnistaa muussa laissa säädetyn salassapitoperusteen. Tarvittaessa tähän on erikseen vedottava asiakkaan suojaksi.