Sen sanan Kateryna Shapran muistaa lopun elämäänsä.

”Nachalos’” – se on alkanut.

Oli torstain ja perjantain välinen yö 24. helmikuuta, kun aviomies herätti Katerynan unesta pariskunnan kotona Kiovan esikaupunkialueella.

Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Sota oli alkanut, mies kertoi.

Epäusko, shokki. Näillä sanoilla Shapran kuvaa tunteitaan sodan ensihetkinä. Ulkoa kuului kumeita jysähdyksiä. Venäjä pommitti kohteita jossain Kiovan lähistöllä.

Aviomies käski Katerynaa pakata laukun, ottaa pariskunnan kääpiösnautseri Harveyn mukaan ja paeta Kiovasta.

– Se oli ehkä ensimmäinen kerta, kun en väittänyt hänelle vastaan, Shapran kertoo toukokuussa 2022.

Alkoi yöllinen pakomatka ystävien kyydillä kohti länttä. Shapran muistaa ruuhkat maanteillä ja pitkät jonot huoltoasemilla. Moni muukin oli päättänyt lähteä.

Ajomatka Kiovasta Lviviin, läntiseen Ukrainaan kesti normaalin kuuden tunnin sijaan lähes 20 tuntia. Eräällä sillalla odotettiin lähes viiden tunnin ajan.

Shapran majaili Lvivissä viikon ajan, luki uutisia kellon ympäri ja nukkui huonosti. Sitten Suomessa asuva ukrainalainen pariskunta ehdotti, että Shapran voisi tulla heidän luokseen Espooseen odottamaan sodan päättymistä.

Tapaamme asianajotoimisto Dittmar & Indreniuksella, jossa Shapran aloitti toukokuun alussa. Hän työskentelee muun muassa compliance-toimintojen parissa ja sanktioihin liittyvissä toimeksiannoissa.

– On ollut hienoa, että voin keskittyä välillä töihin, mutta joka päivä odotan, milloin pääsen palaamaan kotiin ja tapaamaan läheisiäni.

”He tietävät että olen turvassa”

Shapran syntyi ja varttui Mykolajivin satamakaupungissa eteläisessä Ukrainassa. Kaupunki on ollut raskaiden ohjus- ja tykistöiskujen kohteena sodan alusta lähtien.

Shapranin veli, äiti ja isoäiti ovat Mykolajivissa edelleen. Veli toimii sairaanhoitajana ja äiti klinikalla, joka on sodan alettua tarjonnut ukrainalaisille sotilaille hammashoitoa. Aviomies työskentelee vapaaehtoisena Kiovassa Ukrainan sisäisten pakolaisten parissa.

– Tunnen syyllisyyttä siitä, että minä olen täällä ja he siellä. Mutta joka kerta he sanovat samaa: heillä on yksi murhe vähemmän, kun he tietävät, että ainakin minä olen turvassa.

Onneksi viestiyhteydet Mykolajiviin ja Kiovaan ovat toimineet koko ajan. Pahimpia ovat hetket, kun uutisissa tai viestisovellus Telegramissa kerrotaan iskuista kaupunkeihin. Silloin on kiire soittaa ja kuulla, että kaikki on hyvin.

Pahinta on pelko, että kukaan ei vastaakaan.

– Vielä he ovat aina vastanneet.

”Toivon että voin käyttää osaamistani, kun maata rakennetaan uudestaan sodan jälkeen.” 

Asianajajan pitää nuorena tietää mitä haluaa

Ukrainassa on mahdollista opiskella oikeustiedettä lukuisissa yliopistoissa, minkä vuoksi maassa on myös paljon juristeja, Shapran kertoo. Työpaikan löytäminen saattaa olla nuorelle juristille vaikeaa.

Yliopistot ovat myös usein suuntautuneet tietylle oikeuselämän alalle. Asianajajan tai syyttäjän urasta haaveilevan tuleekin valita opinahjo, joka valmistaa kyseiselle urapolulle.

– Oikeusala kiinnosti minua jo lapsena – ehkä syypäänä oli amerikkalaiset oikeussalidraamat? Shapran pohtii ja naurahtaa.

– Viimeistään koulussa tiesin haluavani asianajajaksi.

Shapran muutti opiskelemaan Kiovaan, jossa hän valmistui yliopistosta. Vuonna 2013 hän aloitti työt Arzingerilla, joka on yksi Ukrainan suurimmista asianajotoimistoista. Hän työskentelee valkokaulusrikollisuuteen erikoistuneessa tiimissä. Iso osa työtä on auttaa kansainvälisiä yhtiöitä heidän toiminnassaan Ukrainan markkinoilla muun muassa sisäisissä tarkastuksissa ja Ukrainan viranomaiskysymyksissä.

Paitsi opinahjon myös oikean työpaikan valinta on ukrainalaiselle juristille tärkeää. Shapranin mukaan ensimmäinen alavalinta määrittää koko työuraa.

Omaa erityisaluetta voi olla myöhemmin vaikea vaihtaa tai laajentaa, sillä työnantajat keskittyvät rekrytoinneissa vain siihen mennessä karttuneeseen työkokemukseen.

– Siksi kysyn aina työhaastattelussa nuorilta hakijoilta, että onko tämä varmasti se ala, jolla he haluavat työskennellä, Shapran sanoo.

Hän ei halua silotella Ukrainan oikeusvaltion ongelmia: laajaa ja syvää korruptiota. Transparency Internationalin maavertailuissa Ukraina on sijoittunut häntäpäähän, eikä tuomioistuinten riippumattomuuteen voi monissa tapauksissa luottaa.

Tämä näkyy myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tehtävissä valituksissa, joista yli 15 prosenttia kohdistuu Ukrainan valtioon. Myös Shapran on auttanut omia asiakkaitaan laatimaan valituksia EIT:hen laittomiin pidätyksiin ja takavarikkoihin liittyvissä tapauksissa.

Hän toivoo, että kun sota joskus päättyy, oikeusvaltiotyötä Ukrainassa jatketaan entistä tarmokkaammin.

Yhtenäinen Ukraina

Jos Venäjän tavoitteena oli murskata nopeasti ukrainalaisten puolustustahto, hyökkäyksellä on ollut täysin päinvastainen vaikutus. Shapran kertoo, että uusi ukrainalainen kansallistunne näkyy ja kuuluu kaikkialla. Poliittiset erimielisyydet on unohdettu ja maassa vallitsee ennennäkemätön yhteenkuuluvuuden tunne.

Viimeistään venäläisten joukkojen ukrainalaisiin siviileihin kohdistama silmitön väkivalta ja julmuus ovat varmistaneet sen, ettei keskustelulle hyökkääjän kanssa ole enää sijaa.

– Liian moni on kuollut heidän takiaan. Siksi kukaan ei halua luovuttaa heille mitään, Shapran sanoo.

– Murheellista, että sen täytyi tapahtua näin, mutta sota todella on yhdistänyt meidät.

Kysyn vielä lopuksi Shapranilta hänen unelmistaan. Hän sanoo, että unelma on sama kuin kaikilla muillakin ukrainalaisilla: sodan mahdollisimman nopea päättyminen.

– En ole sotilas, joten minusta ei ole hyötyä taisteluissa. Toivon että voin käyttää osaamistani, kun maata rakennetaan uudestaan sodan jälkeen. Työtä tulee olemaan paljon.