Asianajaja Martina Kronströmin nimi on vilahdellut usein julkisuudessa puiduissa toimittajiin kohdistuvan nettihäiriköinnin tapauksissa.

Hänen asiakkainaan ovat olleet sekä Jessikka Aro että Johanna Vehkoo, joiden juttujen käsittely kaikissa oikeusasteissa kesti vuosikausia. Molemmat myös ovat Suomessa ennakkotapauksia uudenlaisessa rikostyypissä: netissä tapahtuvassa häirinnässä.

Molemmissa tapauksissa on ollut kyse siitä, että tietty joukko vainoaa ja häiritsee toimittajia netissä heidän työnsä vuoksi ja yllyttää seuraajiaan tekemään sanoin. Häirinnässä aseina ovat solvaukset, uhkaukset, perättömät väitteet ja valheet.

Tällaista toimintaa kutsutaan maalittamiseksi ja sen kohteeksi voivat joutua myös asianajajat tai julkisuudessa esiintyvät asiantuntijat.

Venäjään erikoistuneen toimittaja Jessikka Aron tapauksessa Venäjä-mielinen dosentti Johan Bäckman tuomittiin Aron vainoamisesta ja kunnianloukkauksesta vankeuteen. Hän ja toinen vastaaja, kesken oikeudenkäyntiprosessin kuollut MV-lehden perustaja Ilja Janitskin tuomittiin myös maksamaan Arolle mittavat vahingonkorvaukset.

Heidän katsottiin vihakampanjassaan pyrkineen tuhoamaan Aron maineen ja uskottavuuden työssään sekä mahdollisuuden elää normaalia elämää Suomessa. Juttu saatiin päätökseen korkeimmassa oikeudessa vasta helmikuussa 2022, kun ensimmäinen tutkintapyyntö tehtiin jo 2016 ja syytteet nostettiin 2018.

Toimittaja Johanna Vehkoon tapauksessa taas oululainen entinen kaupunginvaltuutettu Junes Lokka vaati Vehkoolle rangaistusta kunnianloukkauksesta, koska tämä oli nimittänyt häntä Facebook-keskustelussa rasistiksi ja natsipelleksi.

Erikoista oli, että Lokka ei itsekään pitänyt tätä kunnianloukkauksena, mutta tämä seikka ei vaikuttanut oikeuskäsittelyyn. Vaikka koko kanne oli nostettu ilmeisesti kiusantekotarkoituksessa, sekä käräjäoikeus että hovioikeus katsoivat Vehkoon syyllistyneen kunnianloukkaukseen.

Vasta korkein oikeus teki tammikuussa 2022 päätöksen Vehkoon eduksi ja katsoi, että hän ei ole syyllistynyt kunnianloukkaukseen. KKO huomioi päätöksessään kantajan itsensä käyttämän vihamielisen kielen ja käytöksen julkisessa tehtävässä.

Urakka jatkuu

Vaikka molemmat jutut on nyt ratkaistu korkeimmassa oikeusasteessa toimittajien eduksi, taistelu ei ole ohi. Kronström kertoo, että Aro ei ole saanut kuin murto-osan kymmenien tuhansien eurojen kärsimyskorvauksista, joita vastaajat Bäckman ja Janitskin määrättiin maksamaan vuosia kestäneestä häirinnästä.

Periaate on, että tapauksissa, joissa tuomituilta ei saada korvauksia perittyä, kuten tässäkin tapauksessa, korvaukset uhrille maksaa Valtiokonttori. Ei kuitenkaan Aron keississä, sillä kunnianloukkaus tai sen törkeä tekomuoto eivät kuulu niihin rikoksiin, joista Valtiokonttori maksaa kärsimyskorvauksia. Valtiokonttori maksaisi muutoinkin enintään 3 000 euroa kärsimyksistä.

– Jos rikosnimike olisi vaikkapa pahoinpitely, korvaukset maksettaisiin mukisematta valtion pussista, Kronström selvittää.

Asiasta puhuminen saa Kronströmin ajoittain kiihtymään – hänkin on saanut juttujen myötä osansa maalittamisesta ja häirinnästä.

Hänen mukaansa Suomen lainsäädännössä on iso aukko netissä tapahtuvan häirinnän kohdalla. Sopivia rikosnimikkeitä ei järjestelmälliseen maalittamiseen oikeastaan ole. Mahdollisia rikosnimikkeitä ovat kunnianloukkaus, törkeä kunnianloukkaus ja vainoaminen.

Kronström muistuttaa, että aikana, jolloin kunnianloukkausta koskevat lait on säädetty, kunnianloukkaus tarkoitti käytännössä vaikkapa tuttavan tai naapurin heittämää loukkaavaa nimitystä.

– Vaikka tällainen voikin olla syvästi loukkaavaa, se luultavasti unohtuu ajan myötä, kun kuulijapiiri on hyvin rajattu. Sen sijaan netissä tapahtuva maalittaminen on ihan eri luokan juttu, Kronström sanoo.

– Siihen voi osallistua tuhansia ihmisiä ja se voi kestää vuosia. Jäljet eivät katoa sosiaalisesta mediasta. Nettihäirinnällä ja valheiden levittämisellä voi traumatisoida uhrin vakavasti sekä tuhota tämän terveyden ja uran.

Esimerkiksi Vehkoo menetti työtilaisuuksia ja apurahoja saamansa tuomion vuoksi ja Aro joutui luopumaan Venäjää koskevien artikkelien kirjoittamisesta.

– Oikeus on aika voimaton tällaisen edessä. Oikeusjärjestelmä menisi tukkoon, jos kaikki tekoihin syyllistyneet nimimerkkien takaa huutelijat kaivettaisiin esiin ja tuomittaisiin. Niinpä vastaajiksi valikoituvat ainoastaan äänekkäimmät ja aktiivisimmat kiusaajat. Näin uhri joutuu antamaan kiusaajilleen ikään kuin paljousalennusta, Kronström sanoo.

Asianajajaakin maalitetaan

Maalittamisjutut ovat asianajajalle raskaita, sillä asiakkaan kärsimysten ja taakan jakamisen lisäksi niitä hoitaessa joutuu itsekin maalitetuksi, Kronström kertoo.

 Miten asianajaja voi sitten suojautua ja huolehtia jaksamisestaan työssä? Kronström sanoo, ettei itse enää lue lainkaan nettikeskusteluja, joissa häntä solvataan ja uhkaillaan, vaan pyytää kollegoita tai ystäviä tekemään sen puolestaan.

– Jos niitä lähtee lukemaan, ne tulevat uniin. Asianajaja on trollaajille ”helppo” kohde, sillä hän ei voi tehdä häiritsijöistä tutkintapyyntöä. Jos sen tekisin, joutuisin jääväämään itseni jutusta ja sehän juuri on häiriköijien tavoitekin.

Kronström on suojautunut turvakiellolla, mikä tarkoittaa, että hänen osoitettaan ei kukaan saa selville, eivät edes viranomaiset. Siitä on kuitenkin hänelle myös monenlaista haittaa, sillä esimerkiksi julkinen terveydenhuolto ei saa häneen yhteyttä eikä hän voi käyttää tiettyjä mobiilisovelluksia.

Kaikesta huolimatta Kronström pitää työtään palkitsevana. Kun juttu ratkeaa asiakkaan eduksi, hän kokee onnistuneensa ja kyenneensä auttamaan. Silloin hän jakaa asiakkaan helpotuksen. Pitkissä jutuissa syntyy luottamuksellinen ja läheinen suhde asiakkaaseen.

Kronström muistelee muun muassa, miten vaikeassa tilanteessa Jessikka Aro oli tullessaan Kronströmin asiakkaaksi ja miten hän on vähitellen saanut elämänsä taas kuntoon.

Kronströmin puoliso ja lapset puolestaan kantavat ajoittain huolta hänen omasta jaksamisestaan ja välillä ihmettelevät, miksi hän ottaa näin vaikeita juttuja hoidettavakseen.

– Jonkun on vain pakko, sillä maalittaminen murentaa demokratiaa, Kronström sanoo.

– On todella vakava uhka, jos asiantuntijat eivät enää uskalla esiintyä nimellään julkisuudessa, toimittajat eivät voi tehdä työtään rauhassa tai asianajajat eivät ota juttuja hoidettavakseen.

Kysymys on oikeusvaltion toiminnan turvaamisesta. Koko vastuuta ei voi lykätä esimerkiksi toimittajien työnantajille, joilla on jo riittävästi haasteita.  

Kanteiden tehtailulla pelkästään häirintätarkoituksessa – mistä Vehkoonkin tapauksessa oli kysymys – voidaan pahimmillaan saada oikeusistuimet tukkoon. Tällainen toiminta pitäisi jotenkin tunnistaa jo alkuvaiheessa. Tähän onkin tulossa EU-tasolta uutta lainsäädäntöä.

Kronströmin mielestä lainsäädännössä olisi siis paljonkin korjattavaa. Ongelmaa on pohdittu ja muutosta saattaa olla tulossa. Vielä vuonna 2020 käräjätuomari Mika Illmanin hallituksen toimeksiannosta tekemän raportin mukaan rikoslaissa on jo tarvittavat rikosnimikkeet ja kysymys on enemmänkin niiden soveltamisesta. Syyskuussa 2022 oikeusministeriö julkaisi arviomuistion, jonka perusteella maalittamisen säätämiselle erikseen rangaistavaksi on löydettävissä perusteita. Arviomuistio lakiehdotuksineen on parhaillaan lausuntokierroksella.

Asianajajat kaipaavat tietoa

Kronström kertoo käyneensä maalittamisesta keskusteluja sekä oikeus- että sisäministeriön kanssa ja yrittävänsä pitää asiaa jatkuvasti esillä myös kollegojensa kanssa. Kronström on Asianajajaliiton hallituksen varajäsen ja toivoisi myös liiton tarttuvan aihepiiriin nykyistä tarmokkaammin. Liitto voisi tarjoa tietoa ja apua jäsenilleen, jotka ovat joutuneet maalittamisen kohteeksi.

– Valitettavasti ala on konservatiivinen, Kronström huokaa.

– Myöskään ylemmissä oikeusistuimissa ei tunneta sosiaalista mediaa eikä sen toimintaa. Työnsä puolesta he eivät itse voi siellä olla ja edustavat pitkälti myös vanhempia ikäpolvia, jotka eivät ole ehtineet aikanaan siihen tutustua.

Kronström kertoo joutuneensa valistamaan oikeuden jäseniä muun muassa siitä, mitä tarkoittaa vaikkapa tägäys eli henkilön merkitseminen kuvaan tai julkaisuun, mitä tarkoittaa Facebook-ryhmän jäsenyys, kenelle julkaisut näkyvät ja niin edelleen.

Aron ja Vehkoon tapausten Kronström toivoo vaikuttavan siten, että kynnys tutkintaan madaltuu.

– Poliisillakaan ei ole ollut suurta intoa tutkia tällaisia tapauksia, sillä myös tutkintaa tekevät poliisit joutuvat saman tien maalittamisen kohteiksi.

Työtä on kuitenkin tehtävä vaikeuksista huolimatta. Kronström kertoo olevansa siviilissä ”futisäiti” ja pääsevänsä työhuolista parhaiten irti urheilemalla ja liikkumalla luonnossa. Kun lapset ovat treeneissä, Kronström käyttää ajan lenkkeilyyn. Kun vapaa-aikaa on vähän, sekin pitää käyttää tehokkaasti.