Pois Venäjältä

Pois Venäjältä

20.9.2022 Teksti Terhi Hautamäki // Kuvat Samuli Siirala

Torstai 24. helmikuuta oli iso shokki maailmalle. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, tunnelma oli järkyttynyt myös asianajotoimisto Boreniuksen Pietarin-toimistolla. Hyökkäys Ukrainaan sai lukuisat ulkomaiset yritykset lähtemään Venäjältä. Myös asianajotoimistot joutuivat päättämään, voiko hyökkäyssotaa käyvässä maassa enää toimia.

Boreniuksen 25 työntekijää kuuluivat Venäjän koulutettuun avarakatseiseen väestönosaan, joka oli tottunut matkustelemaan. He olivat paitsi järkyttyneitä Putinin aloittamasta sodasta, myös huolissaan omasta tulevaisuudestaan. Heidän horisonttinsa muuttui kerralla. Myös heidän työnsä tulevaisuus oli yhtäkkiä epävarma.

Boreniukselle lähtöpäätös Venäjältä oli helppo.

– Kun sota alkoi torstaina, sunnuntaina illalla osakkaat tekivät päätöksen. Koska vetäytyminen ei ollut ihan yksinkertainen prosessi, toiminta päättyi toukokuun puolessavälissä, kertoo osakas, asianajaja Samuli Simojoki.

Venäjällä toimineen sivuliikkeen purku on vielä kesken.

Borenius auttoi Pietarissa erityisesti kansainvälisiä yrityksiä ja sijoittajia Venäjän markkinoille tulossa ja siellä toimimisessa. Sota vei pohjan koko liiketoiminnalta. Kukaan ei enää haluaisi Venäjälle, päinvastoin lukuisat yritykset pyrkivät sieltä pois.

– Jo tällä logiikalla oli helppo päättää lopettamisesta. Totta kai siihen oli monia syitä, mukaan lukien se, että emme voi toimia maassa, joka käy hyökkäyssotaa.

Pietarin tiimi perusti toimiston

Moraalinen paine Venäjältä lähtöön oli kova. Kun sota alkoi, monet suomalaiset yritykset kohtasivat kovaa kritiikkiä, jos ne eivät suorasanaisesti ilmoittaneet lähdöstä. Jotkut yritykset valmistelivat lähtöä, mutta eivät voineet heti tiedottaa siitä, etteivät suunnitelmat olisi vaikeutuneet.

Boreniuksen Simojoki sanoo, että asianajotoimistolle lähtö oli huomattavasti helpompi kuin monille yhtiöille, joilla oli tuotantotiloja ja laiteinvestointeja Venäjällä. Boreniuksella oli liiketila, jonkin verran teknologiaa ja työntekijöitä.

Venäjä ei ole ollut oikeusvaltio ennen sotaakaan. Siellä toimimiseen on aina liittynyt jonkinlaisia riskejä.

– Kun totesimme tarpeen vetäytyä mahdollisimman nopeasti, käytännössä vaihtoehtona ei ollut sitä, että olisimme myyneet liiketoiminnan toiselle toimijalle. Siinä olisi kestänyt liian kauan, ja se olisi ollut liian epävarma prosessi.

Osa hankkeista päättyi heti, mutta monet asiakkaat tarvitsivat keväällä juridista apua Venäjältä vetäytymisessä. Pietarin työntekijöiden työsuhteet irtisanottiin maaliskuussa, ja työt loppuivat toukokuussa. Hyvin yhteen hitsaantunut työyhteisö halusi jatkaa yhdessä.

– Kun lopetimme toiminnan toukokuussa, seuraavana päivänä johdon perustama, paikallisesti omistettu asianajotoimisto aloitti toimintansa. Lähes kaikki siirtyivät siihen.

Simojoki sanoo, että Boreniukseen ei kohdistunut viranomaisilta paineita. Nähtäväksi jää vielä, liittyykö sivuliikkeen purkamiseen joitain verottajan vaatimuksia. Venäjältä lähtö ei heilauta pahasti yhtiön taloutta, vaikka liiketoiminta olikin kannattavaa.

Venäjällä on ollut riskejä ennenkin

Venäjä ei ole ollut oikeusvaltio ennen sotaakaan. Siellä toimimiseen on aina liittynyt jonkinlaisia riskejä.

Suomalaisista asianajotoimistoista vain liikejuridiikkaa tekevällä asianajotoimisto MK-Law’lla oli Boreniuksen lisäksi toimisto Venäjällä, kun sota alkoi. Venäjällä toimi yksi juristi. MK-Law on niin ikään poistunut Venäjältä. Lähtöpäätös oli helppo, koska liiketoiminta oli hyvin pienimuotoista. Vuonna 2013 MK-Law perusti tytäryhtiön Pietariin, mutta sitten tulivat Krimin valtaus ja sanktiot Venäjälle, minkä vuoksi projekti jäi keskeneräiseksi.

– Venäjän liiketoiminta on edellä mainituista syistä aina ollut epävarmaa, emmekä siksi ikinä lähteneet sen enempää panostamaan siihen, sanoo osakas, asianajaja Jan Långstedt.

Kun sota alkoi helmikuussa, MK Law päätti seurata vähän aikaa, miten tilanne kehittyy. Huhtikuussa oli jo selvää, että nopeaa rauhaa ei tule. Toukokuussa yritys päätti lopettaa Venäjällä, sekä eettisistä että liiketoimintasyistä. Lähtö oli helppo siinäkin mielessä, että määräaikainen vuokrasopimus oli päättymässä heinäkuussa.

– Muutamia asiakkaita autamme vielä toimenpiteissä, jotka liittyvät liiketoiminnan lopettamiseen Venäjällä. Olemme neuvoneet heitä erinäisten sopimusten irtisanomisessa ja päättämisessä ja toiminnan alasajamisessa, Långstedt sanoo.

Sorainen jäi Valko-Venäjälle

Venäjän tukijat ovat vähissä, mutta yksi näkyvä liittolainen sillä on: Aljasandr Lukašenkan johtama Valko-Venäjä. Valko-Venäjä ei ole suoraan osallistunut hyökkäykseen, mutta sota sai monet yhtiöt punnitsemaan lähtöä myös Valko-Venäjältä.

Baltiassa ja Valko-Venäjällä toimivan asianajotoimisto Soraisen perustajaosakkaalla Aku Soraisella oli kovat paineet alkuvuodesta.

– Helmikuussa oli aika dramaattinen vaihe. Kun sota alkoi torstaina, maanantaina moni Baltian partnereista oli jo sitä mieltä, että Valko-Venäjän toimisto pitäisi sulkea.

Ennen kaikkea kysymys oli eettinen. Sorainen kiersi keskustelemassa osakkaiden kanssa. Hän itse ajatteli, että Valko-Venäjällä tilanne voi olla hyvin eri kuin Venäjällä.

Sorainen on toiminut Valko-Venäjällä 14 vuotta. Siellä työskentelee lähes 30 juristia, joista partnereita on neljä. Toimistohenkilökuntaa on 10–15.

Autoritäärisesti hallittu Valko-Venäjä on ollut vaikea toimintaympäristö jo aiemmin. Elokuun 2020 vilpillisten presidentinvaalien jälkeen Valko-Venäjällä puhkesi laajoja mielenosoituksia, EU on asettanut pakotteita henkilöille ja yhteisöille ja hallitus on tiukentanut otettaan yritysten toimintaympäristöstä.

– Olemme joutuneet hyvin tarkkaan katsomaan, keitä asiakkaita edustamme.

Sorainen päätti jäädä Valko-Venäjälle. Päätös antoi toistaiseksi taloudellisen turvan henkilökunnalle. Soraisen mukaan Venäjän sota Ukrainassa on vahvistanut valkovenäläisten omaa identiteettiä, ja suurin osa kansasta ei kannata sotaa.

– Jos nyt leikataan yhteyksiä Valko-Venäjään, se työnnetään Venäjän syliin, eikä se ole Baltian turvallisuuden kannalta sitä, mitä halutaan eikä edes sitä, mitä Valko-Venäjän kansa haluaa, Sorainen sanoo.

”Jos nyt leikataan yhteyksiä Valko-Venäjään, se työnnetään Venäjän syliin, eikä se ole Baltian turvallisuuden kannalta sitä, mitä halutaan.”

Yrityksiin kohdistuu uhkia

Ulkomaisia yrityksiä on lähtenyt myös Valko-Venäjältä. Tulevaisuus on hyvin epävarma.

Kesällä annetussa presidentin asetuksessa oli lista ulkomaisista yrityksistä, joita kiellettiin luovuttamasta osakkeitaan eli käytännössä lopettamasta toimintaansa Valko-Venäjällä. Myös Suomi luetaan epäystävällisiin maihin, joskaan Soraisen mukaan se ei ole toistaiseksi näkynyt viranomaisten toiminnassa.

Valko-Venäjällä on useita asianajajia pidätettynä, ja ihmisoikeusjärjestöt ovat kiinnittäneet huomiota asianajajiin kohdistuvaan poliittiseen painostukseen.

– Kyllä riskit ovat suuremmat kuin aikaisemmin. Autamme asiakkaita ymmärtämään, miten sanktiot vaikuttavat asiakkaan toimintaan. Tilanne vaikuttaa myös meihin, joskin aloimme tehdä muutoksia asiakaskunnassa jo kaksi vuotta sitten presidentinvaalien jälkeen.

Asiakkaat ovat pääasiassa ulkomaisia yhtiöitä, osa myös paikallisia yksityisyrityksiä.

Soraisen henkilökunta Baltiassa on avoimesti tukenut Ukrainaa, mutta on samalla ollut huolissaan, aiheuttaako se vaaraa Valko-Venäjän-toimiston henkilökunnalle.

Jatkoa pohditaan. Siihen vaikuttaa Soraisen mukaan kolme asiaa: miten asianajotoimisto näkee oman roolinsa ja mahdollisuutensa tukea yhteiskunnan kehitystä, onko Valko-Venäjällä turvallista toimia ja onko se taloudellisesti kannattavaa.

Luottamuksen palautus vie sukupolven

Vaikka Ukrainaan tulisi rauha jo lähiaikoina, Venäjän maine muun maailman silmissä on romahtanut pitkäksi aikaa.

Ulkomaiset yhtiöt, mukaan lukien asianajotoimistot, jotka ovat lähteneet Venäjältä sodan vuoksi, eivät varmasti palaa sinne pitkään aikaan, jos koskaan.

Kansainvälisten yritysten investoinnit Venäjälle tuskin jatkuvat lähivuosina. Boreniuksen Samuli Simojoki sanoo, että tuskin edes lähivuosikymmeninä. Riskit ovat liian suuria. Siksi myöskään kansainvälisiä yhtiöitä neuvoville juristeille ei tule olemaan kysyntää.

– Luottamus on mennyt totaalisesti, ja sukupolven pitää vaihtua ennen kuin se voi palata, Simojoki sanoo. 

Voivatko yritykset suojata investointejaan Venäjällä?

Monilla suomalaisyrityksillä on yhä merkittäviä investointeja Venäjällä. Viime keväänä nousi huolta, kun Venäjä otti haltuunsa ulkomaisten leasingyhtiöiden lentokoneita ja sääti lain, jonka nojalla koneita ei tarvinnut palauttaa ulkomaille.

Venäjä on uhonnut kansallistavansa länsimaista liiketoimintaa vastapakotteena, ja Venäjällä on ollut toukokuusta lähtien käsittelyssä kansallistamislaki. Lentokoneiden haltuunottoa lukuun ottamatta uhat eivät ole toteutuneet. Asianajotoimisto Veljekset Huhtamäen osakas, oikeustieteen tohtori Heikki Huhtamäki sanoo, että pelko kansallistamistoimista on levinnyt myös Venäjällä toimiviin suomalaisiin yrityksiin.

Huhtamäen mukaan suomalaisyhtiöt eivät ole täysin tyhjän päällä, jos Venäjä kansallistaa niiden omaisuutta. Viime kädessä yritys voi vedota sijoitustensuojasopimukseen, joka solmittiin aikoinaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Suomi ja nyttemmin Venäjä ovat sitoutuneet siihen, että ne eivät ryhdy kansallistamaan toisen valtion sijoittajan omaisuutta. Sijoittajalla on oikeus haastaa suoraan sopimusvaltio välimiesmenettelyyn sopimuksen rikkomisesta.

– Venäjä ei todennäköisesti suostu tunnustamaan itselleen kielteistä välitystuomiota. Toisaalta yli 160 valtiota on ratifioinut New Yorkin konvention, jolloin välitystuomion voi täytäntöönpanna myös kolmannessa maassa ulosmittaamalla Venäjän omaisuutta, Huhtamäki sanoo.

Venäjän omaisuutta on takavarikossa eri maissa, jolloin välitystuomion saatavia voisi ulosmitata myös näistä.

Käytännössä harva yritys voisi haastaa Venäjän menettelyyn, joka kestää vuosikausia ja voi maksaa miljoonia euroja. Huhtamäen mukaan se ei luultavasti kannata, jos intressi on alle kymmeniä miljoonia euroja. Toisaalta pienempienkin yritysten voisi olla mahdollista liittoutua ja hakea samalla perusteella vahingonkorvauksia, jolloin asianajokustannusten taakkaa voisi pyrkiä jakamaan.

Julkaistu numerossa Advokaatti 4/2022

Kirjoittaja Terhi Hautamäki

on vapaa toimittaja, joka kirjoittaa Advokaattiin erityisesti laajoja oikeudenhoitoon liittyviä artikkeleita.

Jaa kirjoitus Kopioi linkki
Jaa kirjoitus Kopioi linkki

Uusimmat kirjoitukset

Podcast

Ville Kotka: Paluumuutto Poriin

Pääkäsittelyssä-podcastin 20. jaksossa vieraana on asianajaja Ville Kotka, joka teki paluumuuton suuresta helsinkiläisestä liikejuridiikkaan keskittyneestä asianajotoimistosta pieneen porilaiseen asianajotoimistoon. Ville kertoo jaksossa ratkaisustaan suunnata perheen muuttoauto kotiseudulleen ja muuttoa seuranneesta työarjen radikaalista muutoksesta. Käy selväksi, että moni asia on maakunnassa toisin, mutta mielenkiintoisista ja haastavista toimeksiannoista ei ole puutetta Helsingin…

Podcast

Ville Kotka: Paluumuutto Poriin

Pääkäsittelyssä-podcastin 20. jaksossa vieraana on asianajaja Ville Kotka, joka teki paluumuuton suuresta helsinkiläisestä liikejuridiikkaan keskittyneestä asianajotoimistosta pieneen porilaiseen asianajotoimistoon. Ville kertoo jaksossa ratkaisustaan suunnata perheen muuttoauto kotiseudulleen ja muuttoa seuranneesta työarjen radikaalista muutoksesta. Käy selväksi, että moni asia on maakunnassa toisin, mutta mielenkiintoisista ja haastavista toimeksiannoista ei ole puutetta Helsingin…

Pääkirjoitus

Asianajajaliiton tarkoitus kirkkaaksi

Asianajajaliiton tehtävänä on varmistaa asianajajien itsenäisyys ja riippumattomuus, säännellä ja valvoa asianajotoimintaa, edistää asianajopalvelujen laatua sekä kehittää oikeusoloja, kirjoittaa Hanna Räihä-Mäntyharju.

Pääkirjoitus

Asianajajaliiton tarkoitus kirkkaaksi

Asianajajaliiton tehtävänä on varmistaa asianajajien itsenäisyys ja riippumattomuus, säännellä ja valvoa asianajotoimintaa, edistää asianajopalvelujen laatua sekä kehittää oikeusoloja, kirjoittaa Hanna Räihä-Mäntyharju.