Korkeimman oikeuden presidentti Tatu Leppänen astelee sisään helsinkiläisen Tavastia-klubin hämärään. On tavallinen arkipäivä, ja Suomen kuuluisin rock-klubi nuokkuu hiljaisena. Tänään lava on tyhjä, joten on hyvä hetki ottaa valokuvat tätä juttua varten.
Kuvauspaikka on valikoitunut kahdesta syystä. Yksi: Leppänen on kotoisin Hämeenlinnasta, ja Tavastian juuret ovat syvällä Hämäläis-Osakunnan toiminnassa. Kaksi: kitaraa soittava Leppänen on myös itse esiintynyt opiskelijajuhlissa rock-pyhätön lavalla big bandin kanssa.
– Ensimmäinen sähkökitarani oli jokin halpa Stratocaster-kopio, muistaakseni väriltään punavalkoinen, Leppänen muistelee.
Sittemmin hän on siirtynyt käyttämään muun muassa Led Zeppelinin Jimmy Pagen ja Guns N’ Roses -yhtyeen Slashin suosimaa Gibson Les Paul -merkkistä kitaraa, ja soittoharrastus jatkuu. Viimeksi Leppäsen on voinut nähdä lavalla Tuomaripäivien jatkoilla lokakuussa 2022. Sen julkisempia esiintymisiä yhtye ei kuitenkaan tee, hän painottaa.
– Lippuja meidän keikoille ei voi ostaa.
Siviiliasioiden määrä laskee
Tatu Leppänen aloitti korkeimman oikeuden presidenttinä syksyllä 2019. Ensimmäisen kerran hän tutustui taloon jo 1990-luvun puolivälissä toimiessaan esittelijänä. Jäseneksi hänet valittiin tuomioistuimeen vuonna 2016.
Korkeimman oikeuden tilat sijaitsevat Helsingissä Pohjoisesplanadilla, arvoisellaan paikalla kaupungintalon ja Presidentinlinnan välissä. Talossa käytetään Suomessa ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa, joten vähempi ei riittäisikään.
Vuoden 2021 aikana korkeimman oikeuden käsiteltäväksi saapui noin 2 000 asiaa, joista valtaosa, noin 1 800, oli valituslupahakemuksia. Siviiliasioiden eli riita-, vakuutus- ja maaoikeusasioiden määrä on laskenut vähitellen vuosi vuodelta, ja vastaavasti rikosasioiden osuus on kasvanut.
Resurssipula on todellinen ongelma, mutta alan sisällä olisi myös toimintatavoissa kehitettävää.
Miltä suomalainen tuomioistuinjärjestelmä näyttäytyy korkeimmasta oikeudesta katsottuna?
– Pääosin hyvältä. Tuomioistuinten työ on laadukasta ja ihmiset luottavat niiden antamiin päätöksiin. Tämän osoittavat myös kansainväliset vertailut, Leppänen sanoo.
Suurimmiksi haasteiksi hän nostaa kaksi asiaa: oikeudenkäyntien liian pitkät kestot ja suuret kustannukset. Resurssipula on todellinen ongelma, mutta alan sisällä olisi myös toimintatavoissa kehitettävää.
Asianajajaliiton työtapareformia Leppänen pitää hyvänä keskustelunavauksena siitä, miten prosesseja saisi sujuvoitettua.
– Asianajajaliiton ehdotuksessa on hyvää se, että siinä korostetaan asioiden valmistelun merkitystä, aikataulutusta ja kaikkien osapuolten sitoutumista tähän, hän sanoo.
– Olen väitöskirjastani lähtien ollut sisällöllisen valmistelun puolestapuhuja. Sovitaan selkeästi, mikä asiassa on riitaista ja mikä riidatonta, ja jätetään sälä vähemmälle. Kaikki panokset, jotka laitetaan valmisteluun, maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin oikeudenkäynnissä.
Fokus ennakkopäätöksiin
Hovioikeuskäsittely uudistuu uusimman tiedon mukaan vuonna 2024 siten, että todistajien kertomukset videoidaan käräjäoikeudessa, eikä henkilöitä kuulla hovioikeudessa uudelleen ilman erityistä syytä. Suullinen todistelu hovioikeudessa, ja myös korkeimmassa oikeudessa, korvataan siis tallenteilla.
Leppäsen mukaan uudistus on hyvä sekä todistelun laadun että hovioikeuskäsittelyn sujuvuuden kannalta.
Korkeimman oikeuden työhön uudistus vaikuttaa vähemmän, sillä valtaosa asioista ratkaistaan kirjallisen aineiston perusteella. Leppänen uskoo kuitenkin, että ennakkopäätöksissä linjattavia, todistelun tallentamiseen liittyviä kysymyksiä tulee korkeimman oikeuden käsiteltäväksi.
Hän näkee kehittämisen tarvetta myös korkeimman oikeuden toiminnassa. Leppäsen mukaan yksi harkitsemisen arvoisista uudistuksista olisi niin sanottu hyppyvalituslupa, joka tarkoittaa sitä, että korkein oikeus voisi myöntää valitusluvan ja ratkaista suoraan ennakkopäätöskysymyksen, vaikka hovioikeus ei olisi myöntänyt asialle jatkokäsittelylupaa.
Toinen Leppäsen ehdotus on ennakkopäätösmenettely, jossa käräjäoikeus voisi siirtää sen käsiteltävänä olevassa asiassa ilmenevän ennakkopäätöskysymyksen suoraan korkeimman oikeuden ratkaistavaksi.
– Korkeimman oikeuden tärkein tehtävä on antaa ennakkopäätöksiä. Uudistuksilla saisi parannettua edellytyksiä tämän tehtävän toteutumiselle, Leppänen sanoo.
Vuonna 2015 oikeusministeriössä pohdittiin korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden yhdistämistä, ja asiasta pyydettiin lausunnot myös molemmilta tuomioistuimilta. Sittemmin yhdistymiskeskustelu on vaimentunut, mutta yhteistyö korkeimpien oikeuksien välillä on tiivistä, Leppänen vakuuttaa.
Mitä ajattelet KKO:n ja KHO:n mahdollisesta yhdistämisestä nyt?
Leppänen asettelee sanansa tarkkaan, ja silmiin syttyy vaikeasti tulkittava pilke.
– Sehän on lainsäädäntökysymys siinä missä muutkin, hän sanoo lopulta.
Asianajajien riippumattomuus perustuslakiin?
Suomalaisen asianajajakunnan ammattitaitoa Leppänen pitää hyvänä. Suurin havaittava muutos hänen uransa aikana on ollut se, että toimistojen koko on vuosi vuodelta kasvanut.
– Silloin kun itse aloitin juridiikan parissa, asianajajan työ oli enemmän käsityöläishommaa. Sitä se on toki edelleen pienemmillä paikkakunnilla.
Leppänen korostaa riippumattoman asianajajakunnan merkitystä osana oikeusvaltiota. Hän on tuomioistuinten osalta maininnut, että lainsäädäntöä voisi vahvistaa edelleen, jotta niiden riippumattomuus säilyy yllättävissäkin tilanteissa. Voitaisiinko asianajajienkin riippumattomuus taata perustuslaissa?
– Ehdotus on harkinnan arvoinen.
”Meidän käytännön toimijoiden pitää istua saman pöydän ääreen nykyistä tiiviimmin.”
Vahvistinta kovemmalle
Tavastian takahuoneessa seinät ovat katosta lattiaan täynnä klubilla esiintyneiden artistien puumerkkejä. Vuosikymmenten kerrostumien alta voisi löytyä myös Tatu Leppäsen signeeraus, sutaistuna jonkin opiskeluaikojen huolettoman hauskanpidon päätteeksi.
Hän kuitenkin kiistää koskaan kirjoittaneensa seinään mitään – eikä korkeimman oikeuden presidentin sanaa ole syytä epäillä.
Kovimman rock-vaiheen jälkeen Leppäsen musiikkimaku pyöristyi, ja hän alkoi kiinnostua myös jazzin kuuntelusta ja soittamisesta. Autiolle saarelle hän kuitenkin ottaisi mukaan levyllisen alkuvoimaista rockia: Jimi Hendrixin ”Are You Experienced” -albumin vuodelta 1967.
Hendrix oli visionäärinen uudistaja, joka mullisti käsityksen siitä, mitä sähkökitaralla voi tehdä. Olisiko siis Leppäsellä itselläänkin ajatuksena ravistella hieman oikeudenhoidon kenttää?
Ensin hän muistuttaa, että oikeudenhoito – siinä missä bändissä soittaminenkin – on mitä suuremmissa määrin yhteistyötä. Jos yksi taho vetää omaan suuntaan, soitto takkuaa.
Leppänen ehdottaa uudenlaista, nykyistä tiiviimpää yhteistyötä tuomioistuinten, syyttäjien ja asianajajien välille.
– Meidän täytyy lähivuosina tehdä nykäisy parempaan. Lainsäätäjien ja rahoittajien täytyy omalta osaltaan mahdollistaa hyvä oikeudenhoito, mutta myös meidän käytännön toimijoiden pitää istua saman pöydän ääreen nykyistä tiiviimmin ja parantaa toimintaamme.
Olisiko Tuomioistuinvirasto oikea taho koordinoimaan tällaista yhteistyötä?
– Se voisi olla. Tärkeintä olisi, että saisimme tiiviimpää keskustelua aikaiseksi tuomioistuinten, syyttäjien ja asianajajien kesken siitä, miten voimme itse parantaa prosesseja, Leppänen sanoo.
– Olen käytettävissä kaikin tavoin, miten vain tämän toteutumista voi edistää.
