Työskentelin ennen asianajajan uraani syyttäjänä. Erään rikosasian käsittelyssä eteeni tuli erikoinen tilanne: kävi nimittäin ilmi, että eräs syytetty olikin joku aivan muu henkilö kuin hän väitti olevansa.

Kyseessä oli perusmuotoinen anastus, jossa poliisi oli esitutkinta-aineiston mukaan tunnistanut valvontakameran tallenteilta tekijäksi henkilön X. Tallenteet olivat hyvälaatuisia, olin nostanut syytteen ja asiaa käsiteltiin nyt käräjäoikeuden pääkäsittelyssä. Asiaan liittyi muitakin rikoskokonaisuuksia, ja salissa oli ­useampi vastaaja avustajineen.

 Kun tämän kyseisen rikosasian käsittelyn vuoro tuli, aloimme katsoa kuvia tapahtumista. Tällöin syytetty lausahti, että katso nyt, enhän minä ole noissa kuvissa. Kuvista näki selvästi, että valvontakameran kuvissa oli joku toinen henkilö kuin syytetty.

Ajattelin siinä vaiheessa, että poliisille on sattunut erehdys tunnistamisessa ja luovuin syytteestä. Tämä henkilö pääsi avustajineen lähtemään, ja me jatkoimme muun rikosasian käsittelyä muiden vastaajien kanssa.

 Vanhana poliisina asia jäi askarruttamaan minua. Pyysin poliisilta tunnistuskuvat tästä henkilöstä X, sillä ihmettelin virheellistä tunnistusta noin hyvän aineiston pohjalta.

Kun tunnistuskuvat saapuivat, kävi ilmi, että kuvissa on kyllä juuri sen niminen henkilö, jota olin syyttänyt. Mutta kuka oli se henkilö, joka oli saapunut saliin avustajineen vastaamaan syytteeseen? Se jäi mysteeriksi. Hänelle oli hankittu asianmukaisesti oikeusapukin.

Tuolloin mietin syyttäjän pöydän takaa, millä tavoin avustaja voi varmistaa, kenen kanssa on oikeasti tekemisissä? Meillä asianajajilla lienee oikeus luottaa asiakkaan ilmoitukseen. Silti joskus voi käydä niin, ettei päämies olekaan se henkilö, joka väittää olevansa.

Minä vastasin
Minna Pilviö, Tampere
Asianajotoimisto Pilviö & Laakso