Oikeudenhoidon perusedellytys oikeusvaltiossa on oikeudenhoidon toimijoiden itsenäisyys ja riippumattomuus. Kansainväliset instrumentit ja ylikansalliset tuomioistuimet tunnistavat tämän, mutta Suomen perustuslaki sisältää säännöksiä vain tuomioistuimista ja syyttäjistä. Asianajolaitoksesta tai asianajajista ei ole kirjauksia.

Huoli oikeudenhoidon riippumattomuudesta ja sen toimintaedellytyksistä on noussut esiin Puolan ja Unkarin tilannetta seuratessa. Oikeusministeriön viimeaikaisissa työryhmissä on kiinnitetty asiaan huomiota. Oikeudenhoidon kehittämistyöryhmän arviomuistio ja oikeudenhoidon selonteko katsovat, että perustuslain muutostarpeita tuomioistuinten ja muiden oikeudenhoidon toimijoiden riippumattomuuden vahvistamiseksi tulisi arvioida. ­Asianajajat sekä heitä sääntelevä ja valvova Asianajajaliitto kuuluvat näihin toimijoihin.

Oikeusvaltiossa on aina valtiovallasta riippumaton ja itsenäinen asianajajakunta, joka tarjoaa yksityishenkilöille ja yhteisöille korkealaatuiset ja luotettavat oikeudelliset palvelut. Asianajaja voi lain mukaan olla vain se, joka on Asianajajaliiton jäsenenä merkitty asianajajaluetteloon. Asianajajaliitto valvoo paitsi asianajajien myös luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien ja julkisten oikeusavustajien toimintaa laissa määritetyissä tehtävissä. 

Asianajajien sääntely ja valvonta on Asianajajaliiton tärkein tehtävä. Jotta Asianajajaliitto voi jatkossakin käyttää julkista valtaa tässä tehtävässä, Suomi ­täyttää kansainväliset oikeudenhoidon velvoitteet, ja jotta ­asianajajat voivat toimia itsenäisesti ja riippumattomasti, ­tarvitsemme muutoksen perustuslakiin.