Olen urani varrella tehnyt erityisesti teollisuusyritysten ja pääomasijoittajien yrityskauppoja, pääomarahastojen perustamisia sekä work out -järjestelyitä ja yrityssaneerauksia. Näistä mieleenpainuvimmat henkilökohtaiset ”oppitunnit” ovat usein liittyneet isoihin yrityssaneerauksiin kuten Osuuskunta Eka ja Stockmann.

Ensimmäinen kiteytys on se, miten talous ajaa juridiikkaa – ilman taloudellista ymmärrystä ei voi rakentaa kaikille osapuolille, eri velkojatahoille ja yhtiön omistajille, oikeudenmukaisia saneerausohjelmia, jotka ovat myös riittävän riskinkestäviä.

Toinen on se korostettu itsenäisyyden ja integriteetin vaatimus, joka yrityssaneerauslakimme mukaiseen selvittäjän tehtävään liittyy. Selvittäjän on helppo sairastua ”Tukholma-syndroomaan”, joka yrityssaneerausmenettelyssä tarkoittaa liiallista samaistumista yritykseen tai sen toimivaan johtoon.

Toisaalta selvittäjä voi myös mennä liian pitkälle velkojien neuvotteluvaatimusten hyväksymisessä ja rakentaa saneerausohjelman maksukykyyn nähden ylimitoitetun maksuohjelman varaan tai leikata yhtiön kilpailukyvyn edellyttämät investoinnit.

Kolmas on neuvottelutaito, joka perustuu kykyyn ymmärtää eri osapuolten tavoitteet ja niiden taustalla olevat syyt – tähän päästään harvoin asianajajalle ominaisella argumentaatiotulvalla, kun oikeasti kuunteluun käytetty aika on paljon tärkeämpää.

Lopuksi olennaisin eli terve halu kyseenalaistaa aiemmat mallit ja näkemykset. Tämä on johtanut useisiin tuomioistuinten linjaratkaisuihin – kuten selvittäjän oikeus ajaa saneerausohjelman yksittäisen ehdon noudattamiskannetta ja vaihtovelkakirjan konversio-oikeuden asema saneerausmenettelyssä. Se on myös johtanut täysin uudenlaisiin maksu­instrumentteihin ja ajatteluun saneerausohjelman aikaansaaman lisähyödyn jakamisesta, kuin myös eduskuntakuulemisiin ja lainsäädäntöaloitteisiin.

Minä vastasin
Jyrki Tähtinen, Helsinki
Borenius Asianajotoimisto