Yksi eniten mieleeni jääneistä oikeudenkäynneistä koski palvelujen vapaata liikkuvuutta EU:n sisällä ja Suomeen toisesta EU-maasta lähetettyjen työntekijöiden minimipalkkaa. Asiassa haettiin ennakkoratkaisu Euroopan unionin tuomioistuimelta, ja kaik­kiaan prosessi kesti eri vaiheineen vuodesta 2012 aina vuoteen 2020, jolloin asias­sa lopulta tehtiin sovinto.

Lähes pari sataa puolalaista sähköasentajaa oli tehnyt työsopimuksen puolalaisen sähköalan yrityksen kanssa, minkä jälkeen heidät oli lähetetty töihin Suomeen Olkiluodon ydinvoimalatyömaalle. Riidan toisena osapuolena oli suomalainen ammattiyhdistys, joka saattoi asian vireille työntekijöiden puolesta. Edustin asiassa työnantajana toiminutta puolalaisyritystä.

Riitaisaa asiassa oli se, miten niin sanottujen lähetettyjen työntekijöiden direktiivin (96/71/EY) mukainen vähimmäispalkka-käsite määrittyy, ja että tulisiko työntekijöille maksettavan palkan ja muiden etuuksien suhteen soveltaa suomalaista yleissitovaa työehtosopimusta vai Puolan lainsäädäntöä. Satakunnan käräjäoikeus teki ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimelle, ja siellä asia päätyi kirjallisen valmistelun jälkeen suulliseen käsittelyyn.

Osallistuin asian suulliseen käsittelyyn Luxemburgissa kesäkuussa 2014. Edustin puolalaista päämiestäni yhdessä puolalaisen oikeustieteen tohtorin ja hänen tiiminsä kanssa. Hän oli osallistunut EU:n tuomioistuimen käsittelyyn ennenkin, ja tunsi talon käytännöt. Esimerkiksi että kannatti olla heti tuomioistuimen auettua paikalla tuomioistuinrakennuksessa, jotta saisimme varmuudella itsellemme sieltä lainakaavut, joita asianajajien tulee käyttää salissa.

Lähtökohtana on, että istunnossa ­asianosaisen puolesta ei voi puhua kuin yksi asiamies, ja puheenvuoron kesto on rajattu 20 minuuttiin. Etukäteen pyydetyllä erikoisluvalla saimme molemmat pitää puheenvuorot, mutta aika oli edelleen rajattu 20 minuuttiin. Puhuimme siis kummatkin 10 minuuttia.

Puheenvuorot toimitetaan tuomio­istuimelle etukäteen ja ne simultaanitulkataan istunnossa. Suositeltavaa on olla yhteydessä istunnon tulkkiin tai tulkkeihin etukäteen ja varmistaa, että tulkki on ymmärtänyt oikein puheenvuoron ilmaisut ja tekstin.

Olin valmistautunut huolellisesti puheenvuorooni ja ollut yhteydessä tulkkeihin. Se, mikä istunnossa sitten yllätti, oli jutun julkisasiamiehen esittämät useat kysymykset puheenvuoroni yhteydessä, joihin tuli vastata. Julkisasiamies on se, joka tekee ratkaisuesityksen jutun kokoonpanolle.   

Koko prosessi, joka EU:n tuomioistuimessa kesti noin vuoden, oli erinomainen ”käytännön kurssi” tuomioistuimen ennakkoratkaisumenettelystä ja ylipäätään siitä kontekstista, jossa unionin oikeutta tulkitaan. Asiat, jotka huomasin olevan korostuneen merkityksellistä, olivat vuorovaikutus ja kommunikaatio.

Sikäli, kun joku kollega osallistuu EU-tuomioistuimen suulliseen käsittelyyn, suosittelen kellottamaan ja jäsentämään istunnossa esitettävän puheenvuoron hyvin tarkasti niin, että sen sitten osaa etu- ja takaperin. Kuten kaikissa oikeudenkäynneissä, jutun substanssin hallinta on tärkeää, mutta Luxemburgissa suullisen käsittelyn välittömyys, kun se välittyy kuulokkeisiin tulkin tulkkaamana, saattaa siinä tilanteessa äkkiseltään hiukan hämmentää. 

Minä vastasin
Veli-Matti Lanne, Rauma
Asianajotoimisto Kauppi & Lanne