Jussi Sarvikivi on aloittanut Asianajajaliiton uutena media-asianajajana. Luottamustoimessa hän liittyy Jussi Ikosen ja Marja Välilän joukkoon.
Media-asianajajatoiminnan tarkoituksena on kertoa medialle asianajotoiminnasta sekä avata yleisimpiä oikeudenhoitoon liittyviä kysymyksiä suurelle yleisölle mahdollisimman yleistajuisesti.
Sarvikiven tapauksessa kyse lienee enemmän aikaisemman toiminnan ”virallistamisesta”, sillä hän on rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmän puheenjohtajan ja jäsenen roolissa kommentoinut medialle huomiota herättäneitä oikeustapauksia aiemminkin. Hän ei ole vältellyt julkisuutta myöskään omissa jutuissaan.
Sarvikivi on tässä mielessä poikkeus, sillä asianajajat näkyvät ja kuuluvat perinteisessä mediassa edelleen melko vähän. Miksi näin?
– Siitä ei ole kauaa, kun asianajajat eivät käytännössä lainkaan saaneet markkinoida itseään. Siitä on jäänyt ehkä vanhemman kaartin asianajajille sellainen asenne, että jutut hoidetaan ja asia on sillä selvä, Sarvikivi pohtii
Hän hoitaa Asianajotoimisto Reims & Co:lla pääasiassa talousrikosjuttuja. Sarvikivi kokee, että hänellä on jopa velvollisuus tuoda esiin vaihtoehtoisia näkökulmia julkiseen keskusteluun, jota muussa tapauksessa hallitsevat poliisin ja syyttäjän näkemykset.
– Kieli keskellä suuta täytyy tietysti olla, mutta sikäli kun päämiehen kanssa asiasta sovitaan, niin minusta se tasapainottaa julkista keskustelua.
Tulisiko asianajajilla mielestäsi olla enemmän ”siviilirohkeutta” seisoa tärkeinä katsomiensa asioiden takana myös vapaa-aikana?
– Kyllä se minusta olisi hyvä. Esimerkiksi Twitterissä on kourallinen asianajajia, jotka jollain tasolla osallistuvat keskusteluun, mutta enemmänkin niin sanottuja oikean tiedon lähettiläitä voisi olla. Mutta jos keskustelu lähtee ihan väärään suuntaan, niin ei sinne kannata jankuttamaankaan jäädä, Sarvikivi sanoo.
– Se kannattaa myös muistaa, että aika pieni osa ihmisistä vaikkapa Twitteriä lopulta käyttää. Ei se useinkaan ole mikään oikea kohu, mitä siellä tapahtuu.
Mitä olet itse oppinut julkisuudesta?
– Toimittajat ovat usein tyytyväisiä, jos saavat asianajajan kommentoimaan. Olen myös saanut aina sitaattini tarkastettavaksi, ellei kyse ole jostain hyvin nopeasta uutisasiasta. Olen kokenut keskustelun toimittajien kanssa ihan mielekkäänä.
