Rahanpesun estämisestä annettu laki velvoittaa asianajajan tekemään ilmoituksen epäilyttävästä liiketoimesta Keskusrikospoliisin Rahanpesun selvittelykeskukselle. Asianajajat tekivät viime vuonna näitä rahanpesun epäilyilmoituksia seitsemän. Luit oikein, seitsemän kappaletta. Edellisenä vuonna, 2021, niitä tehtiin yhdeksän. 

Vertailuna voi todeta, että tilintarkastajat tekivät viime vuonna yhteensä 40 ilmoitusta, vaikka tilintarkastajia on merkittävästi vähemmän kuin asianajajia. Pankit puolestaan tekivät epäilyilmoituksia yli 13 300! 

Huolestuttavaa asianajajien ilmoitusmäärän vähäisyyden lisäksi on ilmoitusmäärien vuodesta 2008 alkanut laskeva trendi. Samaan aikaan muiden ilmoitusvelvollisten ilmoitusmäärät ovat vuosi vuodelta kasvaneet. Kansainväliset ja kansalliset riskiarviot huomioiden voidaan todeta, että asianajajat ali-ilmoittavat. Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että asianajajien ilmoitukset johtavat muita ilmoittajatahoja useammin siihen, että KRP ryhtyy ilmoituksen perusteella tarkempaan selvittelyyn ja ­asiasta avataan juttu. 

Milloin ilmoitus sitten olisi tehtävä? Lain mukaan on erityisesti kiinnitettävä huomiota liiketoimiin, jotka poikkeavat tavanomaisesta rakenteeltaan tai suuruudeltaan. Samoin, jos liiketoimilla ei ole ilmeistä taloudellista tarkoitusta. Kynnyksen ilmoittaa epäilyttävästä liiketoimesta tulisi olla matala. Ilmoitus ei ole rikosilmoitus eikä tarkoitus ole arvioida, onko asiakkaan toiminnassa kyse esimerkiksi rahanpesun esirikoksesta. Ilmoitusvelvollisen tehtävä on ainoastaan arvioida, onko asiakkaan toiminta normaalista poikkeavaa. 

Samaan aikaan, kun asianajajien ilmoitusmäärät vain laskevat, järjestäytynyt rikollisuus on verkottunut ja monipuolistunut. Talousrikollisuus on vahvasti kytköksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Talousrikollisuus ja sen ohessa rahanpesu on siirtynyt yhä enemmän tietoverkkoavusteiseksi. Asianajajan on havahduttava muuttuneeseen maailmantilaan myös tässä asiassa.