Kevätaurinko paistaa kirkkaasti Asianajajaliiton vasta remontoituun, uudenkarheaan toimistoon Helsingin Kaisaniemen puiston laidalla, kun keskustelemme pääsihteeri Niko Jakobssonin kanssa suomalaisen oikeusvaltion tulevaisuudesta ja lähiajan haasteista.

Oikeusvaltion tulevaisuus näyttää Jakobssonin mukaan Suomessa edelleen valoisalta. Sen perusteita ei ole kukaan kyseenalaistamassa, vaikka hienosäätöön on tarvetta useammassakin asiassa.

– Hallituksia on tullut ja mennyt, mutta Asianajajaliitto ei sekaannu politiikkaan, vaan ajaa oikeusvaltion ja oikeudenhoidon kannalta tärkeitä asioita ja uudistuksia.

Pääsihteeri Jakobsson ja Asianajajaliiton puheenjohtajisto ovat ennen kevään eduskuntavaaleja keskustelleet suurimpien puolueiden kanssa siitä, mitä muutoksia lainsäädäntöön tarvittaisiin, jotta oikeudenhoito toimisi sujuvasti ja demokratiaan olennaisesti kuuluva periaate riippumattomasta tuomari-, syyttäjä- ja asianajolaitoksesta toteutuisi viimeistä piirtoa myöten.

”Asianajajaliitto ei sekaannu politiikkaan, vaan ajaa oikeusvaltion ja oikeudenhoidon kannalta tärkeitä asioita ja uudistuksia.”

Asianajajaliitolla onkin useita oikeudenhoitoa koskevia, lainsäädäntöön liittyviä tavoitteita alkaneelle hallituskaudelle. Jakobsson ei halua kutsua näiden ajamista lobbaukseksi tai edunvalvonnaksi, sillä kyse ei ole asianajajien eduista, vaan oikeusvaltion takeista ja siten kaikkia kansalaisia, yrityksiä ja yhteisöjä koskevista asioista.

Asianajajaliitto ei nimittäin ole jäsentensä edunvalvontajärjestö, vaan sillä on lakisääteinen julkisoikeudellinen rooli, ja sen harteilla on esimerkiksi asianajakunnan ja kaikkien oikeudenkäyntiavustajien valvonta.  

Yli sata lausuntoa

Viime vuoden aikana Asianajajaliitto antoi yli sata lausuntoa lainsäädäntöhankkeisiin. Lausunnot syntyvät asianajajien toimesta 18 asiantuntijaryhmässä, kaikki tämä vapaaehtoisena, palkattomana pro bono -työnä, Jakobsson kertoo ylpeänä.

– Kaikista asianajajista yli 10 prosenttia on mukana liiton luottamustehtävissä, mikä on merkittävä osuus.

Hän sanoo yllättyneensä tehtävässään positiivisesti siitä, miten tärkeää ja vaikuttavaa työtä asianajajakunta tekee oikeusvaltion hyväksi.

Yksi liiton oikeusturvaohjelman tärkeä tavoite on asianajajien ja asianajajainstituution lisääminen perustuslakiin, kuten monessa muussa maassa on tehtykin. Tämä hanke käynnistyi jo Sanna Marinin hallituksen kaudella ja valmistelutyö jatkuu edelleen, sillä perustuslain muutokset vaativat kahden eduskunnan hyväksynnät tullakseen voimaan.

Asiaa valmistelevan oikeusvaltion takeet ja oikeuslaitoksen kehittäminen -työryhmän toimikausi jatkuu vuoden 2027 loppuun asti. Työryhmässä ovat liiton edustajina mukana Asianajajaliiton puheenjohtaja Hanna Räihä-Mäntyharju ja Jakobsson itse.

Muut oikeusturvaohjelman kärkitavoitteet liittyvät oikeudenhoidon prosessien sujuvoittamiseen ja sitä kautta oikeusturvan toteutumiseen, oikeusapupalkkioiden tarkistamiseen sekä vuodelta 1958 olevan asianajajalain saattamiseen ajan tasalle.

– Nykyinen asianajajista annettu laki on tilkkutäkkimäinen ja turhan yksityiskohtainen, Jakobsson selvittää muutostarpeita.

– Siinä esimerkiksi säädetään, montako jaostoa valvontalautakunnassamme pitää olla ja osittain tästä syytä valvontalautakunnassa on nyt käsiteltävien asioiden ruuhkaa, jota ei saada purettua. Pitäisi pohtia, millaisista asioista säädetään lailla ja millaisista asioista Asianajajaliitto voi itsenäisesti ja riippumattomasti päättää.

”Asiakkaan ja asianajajan luottamussuhde on yksi oikeusvaltion peruspilareista. Kyse on perus- ja ihmisoikeudesta.”

Digiloikka toteutumassa

Niko Jakobsson on toiminut liiton pääsihteerinä kaksi vuotta ja sinä aikana Asianajajaliitto on tehnyt ison harppauksen oman toimintansa digitalisoimisessa. Aloittaessaan Jakobsson lupasi, että muutoksia on tulossa ja niitä on tosiaan tullut. Nyt liitolla on omat koulutustilat ja valmiudet kouluttaa koko jäsenkuntansa etäyhteyksien avulla, mikä parantaa maakunnissa toimivien asianajajien mahdollisuutta pitää yllä ammattitaitoaan.

Liitto on myös siirtynyt vauhdilla paperittomaan toimistoon eli digitoinut kaikki asiakirjansa ja siirtynyt valvonta-asioissa sähköiseen asiointiin. Digitalisaatio muuttaa nopeasti perinteisenä ja ehkä hiukan vanhakantaisenakin tunnetun ammattikunnan toimintatapoja, kun oikeudenkäynneissäkin siirrytään käyttämään videotodistelua. Liitto voikin nykyisellään toimia jäsenilleen esikuvana 2030-luvulle siirtymisessä.

Niko Jakobsson toimi ennen Asianajajaliiton pääsihteerin tehtävää asianajotoimisto Boreniuksella ja lukuisissa liiton luottamustehtävissä sekä kirjoitti harrastuksenaan ict-artikkeleita alan lehtiin.

Nykyisessä tehtävässään hän pyrkii edistämään missiotaan isommissa puitteissa, nimittäin koko oikeudenhoidon digitalisaatiota Suomessa, samaan tapaan kuin esimerkiksi terveydenhuollossa on tehty. Pohdinnassa on oikeudenhoidon portaali, joka parantaisi kansalaisten oikeusturvaa ja helpottaisi myös asianajajien työtä.

– Kansalaisilla tulisi olla pääsy itseään koskeviin dokumentteihin ja heidän pitäisi pystyä asioimaan digitaalisesti oikeusasioissa, kuten vaikkapa avioeroa, rikosasioita, huoltajuutta tai perunkirjoitusta koskevissa asioissa. Tätä hanketta pyrimme edistämään yhdessä Tuomioistuinviraston, oikeusministeriön ja Digi- ja väestötietoviraston sekä muiden viranomaisten kanssa. Hanke vaatii tietysti paljon resursseja, yhteistyötä ja koordinaatiota.

Nimenmuutos mietinnässä

Suomen Asianajajaliitto on toiminut nykyisellä nimellään vuodesta 1959 asianajajalain tultua voimaan. Siinä mielessä liitolla ja sen nimellä on vahva mandaatti, mutta toisaalta liiton tehtäviä ja asemaa ei edelleenkään tunneta riittävästi. Jakobsson sanoo joutuvansa toistuvasti vastaamaan itsekin kysymyksiin liiton tehtävistä.

– Nykyinen nimi vie ajatukset helposti edunvalvontaan tai ammattiliittoon. Asianajajaliitto rinnastetaan usein virheellisesti juristien tai tuomarien vapaaehtoisiin ammattiyhdistyksiin, joilla ei kuitenkaan ole samaa asemaa tai tehtävää.

Asianajajaliitolla on valvonnan lisäksi tehtäviä esimerkiksi lainsäädännön kehittämisessä tai vaikkapa rahanpesun estämisessä ja tässä roolissa se toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa, vaikka ei olekaan julkisesti rahoitettu organisaatio.

Liitolla onkin kevätkokouksessaan käsiteltävänä ehdotus nimenmuutokseksi. Jakobsson ei lähde arvailemaan uutta nimeä, mutta kertoo, että useita ehdotuksia on mietinnässä.

– Liiton englanninkielinen nimi, Finnish Bar Association, on osoittautunut toimivaksi ja se tulee ainakin ammattipiireissä hyvin ymmärretyksi, hän toteaa.

Asianajosalaisuus on pyhä

Jakobsson kertoo, että hänelle yksi sydämenasia on asianajosalaisuus ja sen varjeleminen. Asianajosalaisuus tarkoittaa, että asianajaja ei saa ilmaista tehtävässään asiakkaalta saamiaan luottamuksellisia tietoja ulkopuolisille.

Hänen mukaansa Suomessakin monissa lainsäädäntöhankkeissa on ollut vaarana pyrkimys asianajosalaisuuden murtamiseen muiden tavoitteiden edistämiseksi. Asianajajaliiton tehtävänä on muistuttaa myös asianajosalaisuuden merkityksestä. Jakobsson toivoo, että asianajosalaisuuskin mainittaisiin perustuslaissa, ettei sen tulkinta jäisi esimerkiksi kansainvälisten tuomioistuimien linjausten varaan.

– Asiakkaan ja asianajajan luottamussuhde on yksi oikeusvaltion peruspilareista. Kyse on perus- ja ihmisoikeudesta. Samalla kun tätä salaisuutta kunnioitetaan, asianajajien pitää muistaa, että sitä ei myöskään saa käyttää väärin, esimerkiksi kätkemällä julkisia asiakirjoja sen varjolla.

– Asianajosalaisuus on toimintamme perusta ja se tulee muistaa ihan arkipäiväisessä toiminnassakin. Muistiinpanot eivät saa unohtua pöydälle tai näyttö jäädä vahingossa auki. Samalla tavoin salaisuutta tulee kunnioittaa viranomaisten keskinäisessä tiedonvaihdossa, Jakobsson sanoo.

Toinen tärkeä periaate on se, että poliittiset päämäärät eivät saa ajaa laillisuuden ohi. Hän mainitsee esimerkkinä tuoreen kansanedustajan taannoisen heiton Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamisesta.

– Ahvenanmaan asema on määritelty Pariisin rauhansopimuksessa ja jos tätä sopimusta rikkoisimme, maan rajojakin voisi alkaa piirtelemään uudelleen. Kun tehdään poliittisia avauksia, pitää muistaa, millaisessa oikeudellisessa viitekehyksessä toimimme. Sama koskee aina välillä viriäviä keskusteluja rangaistusten koventamisista joissain rikoslajeissa. Jos rangaistuksia tarkastellaan vain pistemäisesti, koko rangaistusasteikko ja -järjestelmä saattaa mennä uusiksi, Jakobsson muistuttaa.