Oikeussalissa pidetään tunteikkaita palopuheita ja välillä kajahtaa: ”Vastalause!” Monien suomalaisten käsitykset asianajotyöstä ovat peräisin amerikkalaisista lakisarjoista, ja todellisuus on aika toista.
Kun kotimaisen Pohjolan laki -draamasarjan pääkäsikirjoittaja Juha Karvanen ryhtyi kehittelemään tarinaa, hän halusi kertoa suomalaisesta asianajomaailmasta uskottavasti.
Pohjolan laki onkin saanut hyvää palautetta realistisuudestaan. Tänä keväänä alkoi toinen tuotantokausi. Karvanen kertoo, että sarjaa varten tehtiin laaja taustatyö.
– En juuri tiennyt asianajajien työstä etukäteen, minkä vuoksi taustatyön määrä oli isompi kuin se olisi vaikka perhedraamassa. Haastattelimme erikokoisten toimistojen ihmisiä, perehdyimme juttuihin ja seurasimme käräjäoikeuden istuntoja, Karvanen kertoo.
Karvasen ensimmäinen kontakti taustatyössä oli asianajaja Jarkko Männistö, jonka hän löysi Asianajajaliiton kautta.
– En ole uskaltanut vielä katsoa sarjaa, koska pelottaa, miltä se tuntuu. Mutta se ilahduttaa, jos sarja vaikuttaa uskottavalta, Männistö sanoo.
Hän keskusteli Karvasen kanssa jo monta vuotta ennen sarjan syntyä. Hän kertoi, millaisia toimistoja Suomessa on ja millaisia ihmisiä erityyppisissä toimistoissa. He juttelivat nuoren asianajajan motivaatioista ja arvoista ja siitä, miten henkilöhahmot voisivat toimia eri tilanteissa.
– Se oli aika hauskaa. Se pakotti miettimään, millaisia me asianajajat olemme ja miten alan hienouksia voisi kuvata järkevällä tavalla, Männistö sanoo.
Työn dramatisointi on haastavaa
Karvasen mukaan asianajajat toivat esiin etenkin sitä, että Suomessa oikeudenkäynnit eivät ole sellaista dramaattista näytelmää kuin amerikkalaisissa sarjoissa.
– Mutta kyllä Suomen oikeudenkäynneissäkin on persoonia. Minulle sanottiin, että ei Suomessa pidetä loppupuheenvuoroja seisaaltaan niin kuin jenkkisarjoissa. Mutta kun kävin seuraamassa oikeudenkäyntejä, huomasin että kyllä siellä joku saattoi olla paljon seisaallaan, Karvanen huomauttaa.
Sarjassa käsiteltävillä tapauksilla on tosielämän referenssinsä, ja niiden hahmottelussa on käytetty apuna esitutkinta- ja oikeudenkäyntimateriaaleja. Karvanen kertoo, että huumerikosjuttua kirjoittaessa uutisissa oli iso Katiska-juttu. Käsikirjoittajat saivat paljon tietoa siitä, miten huumebisnes toimii.
Männistö muistaa pallotelleensa Karvasen kanssa juridisia ongelmia, joita tapauksiin voisi liittyä.
– Minä taisin olla innostuneempi juridisten asetelmien miettimisestä, Männistö sanoo.
Männistön mukaan oikeudenkäynnit ovat hyvin jännittäviä itselle, mutta paljon on pään sisällä tapahtuvaa ajatustyötä, jota voi olla hankala dramatisoida katsojalle.
– Mielekkäässä oikeussalidraamassa juttu ei voi olla selvä suuntaan eikä toiseen. Täytyy olla kiperä tilanne, jota voi perustella kummasta suunnasta vain. Sellaisia tuomioistuimeen menevät jutut kyllä usein ovatkin.
Juristit pariutuvat toistensa kanssa
Toista tuotantokautta varten tekijät haastattelivat myös syyttäjiä ja tuomareita sekä ihmisiä, jotka ovat siirtyneet tehtävästä toiseen. Toiselle kaudelle tuli myös mukaan kirjoittaja, jolla on oikeustieteellinen koulutus.
Taustatyöstä huolimatta käsikirjoittamisessa pitää mennä draaman ehdoilla. Yksi asianajajien painottama näkökulma oli tietoturva. Jenkkisarjojen toimistoissa on lasiseinät, ja niihin paukataan selittämään asioita, vaikka paikalla olisi muita. Pohjolan laissa toimitaan korrektimmin.
– Sarjassa kuitenkin otettiin vapauksia, jotta asiat etenisivät. Oikeasti tietoturva on vielä tiukempaa, ja respassa ei käsiteltäisi mitään. Mutta jos työ esitettäisiin juuri sellaisena kuin se on, se olisi kuulemani mukaan melkein koko ajan lukemista ja kirjoittamista, Karvanen sanoo.
Draamassa pitää myös oikoa ajallisesti ja mennä suoraan niihin hetkiin, joissa tapahtuu.
– Siinä ei jäädä odottamaan kirjallista päätöstä kansliasta kahden viikon päästä.
Karvanen otti tarinaan mukaan myös Asianajajapäivän, koska ammattilaiset kertoivat, että se on heidän joulunsa ja vappunsa. Tosielämän havainnot palvelivat draamaa muutenkin. Karvanen pohti aluksi, onko vähän liian helppo ratkaisu, jos sarjassa syntyy ihmissuhteita saman firman sisällä.
– Sitten kuulin, että joo joo, todellakin juristit pariutuvat toistensa kanssa. Opiskeluaikana ollaan tiukasti yhdessä ja biletetään omassa porukassa, ja työpaikoilla vietetään paljon aikaa. On luonnollista, että siellä myös syntyy parisuhteita.
