Kotkan ja Haminan satamat ja saaristo, Pohjois-­Kymenlaakso kansallispuistoineen, Etelä-Karjala ja Saimaan kimaltelevat vedet…

Asianajajaliiton Kaakon osaston puheenjohtaja ­Jussi Luukko tekee heti selväksi, että ­Kaakkois-Suomi on monimuotoinen ja paikalliskulttuuriltaan rikas alue. Luukko tietää, mistä puhuu. Muutamaa Helsingissä ja Espoossa vietettyä vuotta lukuun ottamatta hän on aina asunut näillä seuduilla.

Täällä ovat koti ja ystävät. Perhe. Ja tietysti työ liike­juridiikkaa harjoittavana asianajajana.

– Tämän työn parissa pääsee näkemään paljon erilaista liiketoimintaa, ja paikallisten yrittäjien auttaminen tuo onnistumisen tunteita. Ei ole samanlaista päivää, eikä leipääntymään pääse, Luukko kertoo.

Hän toimi aikaisemmin juristina ­finanssialalla, ­mutta ryhtyi vuonna 2013 asianajajaksi. ­Nykyään hän on paitsi paikallisosaston puheenjohtaja myös Asianajajaliiton valtuuskunnan ja menettelytapa­valiokunnan jäsen. Luottamustoimet tuntuvat ­merkityksellisiltä asianajotoiminnan kehittämisen ja vaalimisen kannalta, Luukko kertoo.

– Ammattietiikan, laadun ja kustannustehokkuuden puolesta toimiminen on minulle tärkeää, hän ­sanoo.

– Lisäksi haluan toimia tämän alueen äänenä. ­Meidän alamme on hyvin keskittynyt pääkaupunki­seudulle. Maakunnissa on omanlaisensa toiminta­ympäristö, mikä on tärkeää huomioida.

Unelma-ammatissa Lappeenrannassa

Kaakon osaston sihteerinä toimii ­rikosasianajaja ­Krista Vierimaa. Hän hoitaa toimeksiantoja Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueilla. Tänne kokkolalais­lähtöinen Vierimaa päätyi työn perässä, ja jäi ihastuttuaan Lappeenrannan kaupunkiin. Asianajajaliiton ­jäsen Vierimaa on ollut vuodesta 2017.

Hän on kokenut Lappeenrannan hyväksi paikaksi harjoittaa asianajajan ammattia. Yhteistyö kollegoiden ja sidosryhmien välillä on mutkatonta ja helppoa.

Hiljentynyt rajaliikenne Venäjälle näkyy Vierimaan työssä siten, että tulli- ja rajarikoksia tulee vähemmän työpöydälle. Myöskään venäjän kielen tulkkia ei ole tarvittu kahteen vuoteen kuin kerran, kun aikaisemmin tulkin käyttö oli hyvin arkista.

– Rikosasianajajaksi pääseminen oli lapsuuden unelmani 12-vuotiaasta lähtien. Itselleni erityisen tärkeää ja mielekästä on työn vaihtelevuus ja itsenäisyys. Koen inspiroivana sen, että tässä yhdistyy ihmisten auttaminen ja oikeudenmukaisuuden edistäminen tapaus ­kerrallaan, Vierimaa sanoo.

Mitä ajankohtaista Kaakon osastolle kuuluu?

Kaakon osastoon kuuluu 40 jäsentä. Pääosa toimistoista on kooltaan pieniä, alueelta löytyy vain muutamia 4–5 henkilön asianajotoimistoja. Jäsenten keski-ikä on noin 55 vuotta. Jussi Luukko toivoo, että Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2014 alkanut oikeustieteen koulutusohjelma houkuttelisi Kaakon osaston alueelle lisää nuoria juristeja.

– Asunnot ovat täällä edullisia ja luonto on lähellä, ja asialliset peruspalvelut löytyvät kaikista suurimmista kaupungeista.

Osaston toiminnalle oman haasteensa tuo se, että jäsenistö on jakautunut maantieteellisesti melko laajalle alueelle: Imatralle, Lappeenrantaan, Kouvolaan, Kotkaan ja Haminaan. Spontaaneja tapaamisia tai säännöllisiä yhteisiä harrasteita on vaikea saada syntymään.

Erilaisia koulutustapahtumia järjestetään kuitenkin säännöllisesti, ja tänä vuonna juhlitaan pitkästä aikaa myös osaston yhteiset pikkujoulut.

Kaakosta on käyty pariinkin otteeseen Lapin osaston vieraina, ja toiveissa on, että kollegat Pohjois-Suomesta pääsisivät pian vastavierailuille.

Paikallinen teollisuus nojaa metsään

Kaakkois-Suomen teollisuus on pitkään elänyt metsästä. Isot laitokset ovat myös alihankintaketjujen kautta merkittävä työllistäjä. Siksi paperin kysynnän lasku on osunut kipeästi juuri tänne, erityisesti Kymenlaakson alueelle, jossa on suljettu paperikoneita ja kokonaisia tehtaita.

Metsään on myös investoitu: metsäyhtiöt ­näkevät puunkäsittelyssä ja sellun tuotannossa tulevaisuuden markkinoita. Mutta alueella toivotaan kasvua myös metsäteollisuuden ulkopuolelta. ­Esimerkiksi Haminaan on suunnitteilla iso akku­materiaalitehdas, joka toisi toteutuessaan satoja työpaikkoja.

Myös idänkauppa ja turismi olivat merkittäviä tulonlähteitä paikallisille yrittäjille. Ne kuitenkin loppuivat yhdessä yössä, kun Venäjä käynnisti laittoman hyökkäyssotansa Ukrainaan.

Paikallisen yrityselämän hyvin tunteva Luukko vakuuttaa, että alueella on selvitty myllerryksistä ”yllättävänkin pienin” vahingoin, vaikka moni oli kehittänyt liiketoimintaansa positiivisiin odotuksiin Venäjän-suhteista.

– Konkursseja ei tullut niin paljon kuin voisi ­kuvitella, Luukko sanoo.

– Harva yritys kuitenkaan laski pelkästään ­Venäjän varaan. Siinä on ehkä suomalaista mielenlaatua, että ei ripustauduta yhden kortin varaan – varsinkaan, jos se kortti on Venäjä.

Kaakkois-Suomi on tarjonnut Krista Vierimaalle ja Jussi Luukolle paikan elää omannäköistä elämää ja oman tavan tehdä asianajajan työtä.

– Täällä kaikki tiedostavat, että näiden ­samojen ihmisten kanssa pitää toimia mahdollisesti ­vielä vuosikymmeniä. Ehkä senkin ansiosta puolin ja toisin toimitaan asiallisesti ja toiset huomioon ­ottavalla tavalla, Krista Vierimaa sanoo.

Jussi Luukko vahvistaa.

– Ihmiset ovat täällä välittömiä. Ei kiristellä hampaita, vaan hymyillään kun tavataan.