Asianajajapäivystyksessä parista tunnista hyvä mieli

Asianajajapäivystyksessä parista tunnista hyvä mieli

13.5.2024 Teksti Terhi Hautamäki // Kuvat Mira Aro

Asianajajapäivystys on antoisaa vapaaehtoistyötä, jossa voi aidosti auttaa. Päivystäjältä ei odoteta ihmeitä: riittää että hän osaa kuunnella ja opastaa eteenpäin.

Kannattaa kokeilla, sanoo asianajotoimisto Susiluodon asianajaja Pekka Kolppanen. Hän antaa vapaaehtoisena maksutonta neuvontaa oikeudellisiin ongelmiin.

Hän istuu yleensä kerran syksyllä ja kerran keväällä Töölön kirjastolla Asianajajaliiton Helsingin paikallisosaston järjestämässä asianajajapäivystyksessä. Hän kohtaa ihmisiä vartin mittaisissa tapaamisissa, antaa alustavaa neuvontaa ja ohjaa tarvittaessa eteenpäin.

– Joka kerta on jälkeenpäin hyvä fiilis ja tunne, että on aidosti pystynyt auttamaan vähintään yhtä tai ­useampaakin ihmistä, Kolppanen sanoo.

Kolppanen on ollut mukana toiminnassa jo vuosikausia. Päivystysvuoro pari kertaa vuodessa ei tunnu rasitteelta. Heti kun kevään tai syksyn vuorot tulevat jakoon, hän valitsee yhden itselleen. Syksyn ja kevään mittaan saatetaan kysellä ihmisiä yksittäisille vuoroille, joilta puuttuu päivystäjiä.

Kolppaselle päivystys on antoisaa pro bono -työtä, koska siinä pääsee hyödyntämään oman alan asiantuntemusta.

– Päivystäjänä voi auttaa ihmisiä sellaisissa asioissa, joista nämä eivät ehkä voi mennä sukulaiselta, työkaverilta tai naapurilta kysymään.

Kävijöissä on eniten naisia, noin 40-vuotiaista eläkeläisiin.

Päivystystä jo vuodesta 1997

Asianajajapäivystystä on ollut tarjolla jo kauan. Helsingin Asianajajayhdistyksen maksuton päivystys järjestettiin ensi kertaa vuoden 1997 keväällä, ja seuraavana vuonna päivystystä oli jo monilla muillakin paikkakunnilla.

Helsingin Asianajajayhdistyksen puheenjohtaja ­Katja Halonen kertoo, että neuvonta-ajat täyttyvät nopeasti. Päivystys toimii Helsingissä Töölön kirjastolla joka toinen maanantai ja Espoossa Ison Omenan palvelutorilla kerran kuukaudessa.

Vuoron aikana pystytään palvelemaan Töölössä noin 10:tä asiakasta. Isossa Omenassa on usein 7 tai 8 kävijää per kerta. Varattavien aikojen määrä riippuu siitä, saadaanko paikalle yksi vai kaksi asianajajaa.

– Päivystys on koettu ilmeisen tarpeelliseksi. Se on matalan kynnyksen palvelu, jossa ei ole pelkoa kustannuksista, ja päivystäjillä on vaitiolovelvollisuus, Halonen sanoo.

Helsingissä päivystys toimii nykyisin ajanvarauk­sella. Monilla paikkakunnilla paikalle tullaan ilman ennakkoilmoittautumista ja tulijoille jaetaan vuoronumerot.

Kävijöissä on eniten naisia, noin 40-vuotiaista eläkeläisiin. Aiheet voivat olla mitä vain, mutta suuri osa liittyy perhe- ja perintöoikeuteen. Yli puolet kysymyksistä koskee perintöä ja testamenttia.

Päivystäjän päätehtävänä on tunnistaa, onko kyseessä oikeudellinen ongelma, ja neuvoa, miten ­edetä. Päivystäjä ohjaa asiakkaan oikean tahon puoleen, ­kuten asianajajalle, oikeusaputoimistoon tai viranomaiselle.

– Joihinkin kysymyksiin voi vastata suoralta kädeltä: vaikkapa kertoa testamentin muotomääräykset ja miten testamentin voi tehdä. Jos ei suoraa vastausta osaa antaa, sekin on ihan ok. Ihmeitä ei ehdi 15 minuutissa, eikä ole tarkoituskaan, Halonen sanoo.

Kävijä kaipaa kuuntelijaa

Päivystäjällä on kuuntelijan rooli. Pekka Kolppasen mukaan kävijöistä usein huomaa, että heille on helpottavaa päästä puhumaan neutraalille taholle, ventovieraalle juristille.

– Jos ihminen on saanut taloyhtiöltä varoituksen häiritsevästä elämästä ja haluaa tietää, mitä pitäisi ­tehdä, sellaisista asioista ei usein viitsi naapureille tai sukulaisille puhua.

Joskus Kolppasesta tuntuu, että hän ei kyennyt ­erityisesti auttamaan, mutta silti kävijä ilmaisee kiitollisuuttaan. Hän on tullut vähäksi aikaa kuulluksi ja ymmärretyksi.

– Pettymyksiä tulee silloin, kun ihminen luulee, että päivystyksestä saa vastauksen. Esimerkiksi kun kysymys on taloyhtiön varoituksesta, hän hakee päivystäjältä vastausta, että varoitus on aiheeton ja hän itse on oikeassa.

Päivystykseen ei tarvita erityistä substanssiosaamista, eikä vuoroon tarvitse valmistautua.

Silloin täytyy selittää, että täällä ei pystytä ottamaan kantaa aiheellisuuteen. Voi kertoa, millainen on prosessi ja esimerkiksi neuvoa tekemään vastineen.

Kolppanen muistuttaa kollegoita, että päivystykseen ei tarvita erityistä substanssiosaamista, eikä vuoroon voi eikä tarvitse valmistautua.

– En tiedä, pelkäävätkö jotkut, että eivät tunne ­asioita, joista ihmiset ehkä kysyvät. Minultakin on kysytty esimerkiksi Kelan päätöksistä. En tiedä tukien myöntöpäätöksistä tai laskentaperusteista, mutta voin ohjata tekemään oikaisuvaatimuksen.

Lahdessakin on kysyntää

Asianajaja Minna Horelli on ollut Lahdessa päivystämässä parikymmentä vuotta ja toiminut Päijät-Hämeen paikallisosaston päivystysvastaavana vuodesta 2013 tämän vuoden alkuun.

Horellin mukaan päivystäjältä vaaditaan ennen kaikkea innokkuutta auttaa. Pitää osata kuunnella, eikä asiakkaalle saa näkyä, jos itsellä on huono päivä. Samoja sosiaalisia taitoja tarvitsee asianajotyössä muutenkin.

– Kun aika on lyhyt, pitää myös olla rohkeutta ­ohjata keskustelua niin, että käydään nopeasti asiaan, Horelli sanoo.

Lahdessa päivystyksiä on järjestetty syksyisin ja keväisin pääkirjastolla kahden tunnin rupeamina. Viime syksynä oli 6 kertaa ja tänä keväänä 9 kertaa, ja kävijät tulevat kirjaston jakamilla vuoronumeroilla. Heinolassa on päivystys kerran kuussa.

– Usein on aloitettu etuajassa ja aikaa menee vähän yli. Kysyntää on, Horelli sanoo.

Myös Horellin mukaan aiheet painottuvat perhe- ja perintöoikeuteen. Asunto- tai kiinteistökauppariidoista ja vahingonkorvauksista tulee kysymyksiä. ­Horelli sanoo, että harvoin osuu eteen asioita, joissa ei pysty mihinkään suuntaan neuvomaan. Suurelta osin kysymykset ovat hyvin aiheellisia ja asiakkaat tyytyväisiä saamaansa apuun.

– Jos asiakas kysyy, onko lyhyt asiakirja kuten testamentti muodollisesti pätevä, siihen pystyy ­nopeasti vastaamaan. Jos asiakas tuo mukanaan paksumpia asiakirjoja, niihin ei ennätä perehtyä niin, että voisi ­antaa oikeudellisesti päteviä neuvoja.

Apua mieltä painaviin asioihin

Horelli itse on ottanut yleensä yhden päivystysvuoron syksylle ja yhden keväälle.

– Päivystys on ihanaa ja palkitsevaa. Kahden ­tunnin aikana näkee monta asiakasta ja kokee, että pystyy auttamaan. Vuoron jälkeen on virkistäytyneempi olo kuin sinne mennessä.

Hankaliakin tilanteita tulee. Joskus kävijä on ärtynyt jonotettuaan pitkään. Yleensä tilanteista selviää normaalilla asiakaspalveluhenkisyydellä.

Kävijät toivoisivat, että asia ratkeaa kerralla, mikä ei usein ole mahdollista. Vaikka päivystystyöhön ei varsinaisesti kuulu jatkaa asioita päivystysvuoron ulko­puolella, silloin tällöin Horelli lupaa selvittää jonkin asian ja soittaa seuraavana päivänä.

”Vuoron jälkeen on virkistäytyneempi olo kuin sinne mennessä.”

– Nuorempana mietin, pitäisikö ottaa ­lakikirjatkin mukaan. Nyt kun on enemmän kokemusta, ­joihinkin asioihin osaa ottaa heti kantaa. Toisaalta uskaltaa ­sanoa, jos ei osaa vastata.

Useimmat ovat tyytyväisiä, kun saavat vähintäänkin vahvistuksen mieltä painaneeseen asiaan: ­esimerkiksi varmuuden, että tässä asiassa on syytä kääntyä juristin puoleen.

Sekin voi olla arvokas vastaus, että tälle asialle ei voi tehdä mitään. Esimerkiksi velka on vanhentunut.

– Joskus jokin todella vanha asia on vaivannut ihmistä, ja häntä rauhoittaa tieto, että tätä ei kannata enää miettiä.

Päivystäjiä tarvitaan lisää

Päivystäjiä on ollut aika ajoin vaikea saada tarpeeksi. Helsingissä syksyn päivystyksistä lähes 17 prosenttia jouduttiin perumaan ja lähes 60 prosenttia toteutettiin yhdellä päivystäjällä, kun kahta ei saatu.

Lahdessa päivystykset ovat pyörineet noin yhdeksän aktiivisen vapaaehtoisen voimin, ja ­Heinolassa kaksi asianajajaa vuorottelee. Lisää vapaaehtoisia ­toivotaan mukaan, jolloin päivystyskertoja voitaisiin lisätä.

Helsingin Asianajajayhdistys on saanut palautetta, että työpäivän jälkeen 2,5 tunnin päivystys tuntuu pitkältä. Töölön kirjastolla onkin tänä keväänä kokeiltu kahta peräkkäistä 1,5 tunnin vuoroa, mikä on lisännyt kiinnostusta. Yhdistys arpoo vapaaehtoisten kesken paikan yhdistyksen syysmatkalle, ja arvontalipun saa joka vuorosta.

Päivystäjä saa ohjeet saapumiseen, ja hänen tarvitsee vain ilmestyä paikalle. Mielellään saa olla oma ­tietokone mukana siltä varalta, että tarvitsee tarkistaa jotakin.

Jos vapaaehtoistyö kiinnostaa, voi laittaa sähköpostia omaan paikallisosastoon. Helsingin päivystyksellä on sähköpostiosoite hay-paivystys@asianajajaliitto.fi.

Asianajajat neuvovat myös Pride-viikolla

Asianajajaliitto toimii Helsinki Pride -yhteisön kumppanina, ja maksuton asianajajapäivystys on liitetty myös Pride-viikon tapahtumiin kahtena viime vuonna. Päivystys järjestetään myös tänä vuonna.

Ideana on suunnata neuvontaa erityisesti lhbtiq+-ihmisille esimerkiksi perheoikeudellisissa kysymyksissä, testamentin teettämisessä tai syrjintä- ja rikosasioissa.

Asianajaja Tiina Haapaniitty on ollut paikalla molemmilla kerroilla. Ensimmäisenä vuonna päivystys järjestettiin Töölön kirjastossa, viime vuonna Klaus K -hotellissa. Etenkin viimevuotinen päivystys oli suosittu.

– Eniten käsiteltiin perheoikeudellisia kysymyksiä, esimerkiksi hedelmällisyyshoitoja ja äitiyden tunnustamista samaa sukupuolta olevien liitossa, tai ­uusperheen perintöoikeudellisia asioita. Oli myös maahanmuuttoon, työoikeuteen tai rikosoikeuteen liittyviä kysymyksiä, Haapaniitty kertoo.

Läheskään kaikki aiheet eivät liittyneet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen erityisiin kysymyksiin. Oikeudellisen tiedon tarve vain sattui ajankohtaan. Sijainti oli hyvä ja ihmisten oli helppo löytää paikalle.

Haapaniitylle päivystys on ollut hyvä kokemus: saa osallistua, tavata ihmisiä ja palvella omaa erikoisalaa laajemmalla skaalalla. Hän sanoo, että päivystykseen tarvitaan avointa mieltä, sillä kysymyksiä tulee vaihtelevista aiheista.

– Tiedän, että päivystyksen kautta on myös ohjautunut toimeksiantoja kollegoille.

Julkaistu numerossa Advokaatti 2/2024

Kirjoittaja Terhi Hautamäki

on vapaa toimittaja, joka kirjoittaa Advokaattiin erityisesti laajoja oikeudenhoitoon liittyviä artikkeleita.

Jaa kirjoitus Kopioi linkki
Jaa kirjoitus Kopioi linkki

Uusimmat kirjoitukset

Pääkirjoitus

Nimenmuutosta kohti

Nimen muuttaminen ei korjaa kaikkia valuvikoja, mutta sillä voidaan terävöittää rooliamme muiden oikeudenhoidon toimijoiden keskuudessa, kirjoittaa Niko Jakobsson.

Pääkirjoitus

Nimenmuutosta kohti

Nimen muuttaminen ei korjaa kaikkia valuvikoja, mutta sillä voidaan terävöittää rooliamme muiden oikeudenhoidon toimijoiden keskuudessa, kirjoittaa Niko Jakobsson.

Luuppi

Vangille lapsen tapaaminen on ”henki ja elämä”

Perheyhteyksien ylläpito vankeuden aikana edistää vankien motivaatiota rikoksettomaan ja päihteettömään elämään sekä edistää yhteiskuntaan integroitumista. RISEn uusilla lasten sivuilla piirroshahmo Sulo tutustuu lasten kanssa vankiloihin.

Luuppi

Vangille lapsen tapaaminen on ”henki ja elämä”

Perheyhteyksien ylläpito vankeuden aikana edistää vankien motivaatiota rikoksettomaan ja päihteettömään elämään sekä edistää yhteiskuntaan integroitumista. RISEn uusilla lasten sivuilla piirroshahmo Sulo tutustuu lasten kanssa vankiloihin.

Liitossa tapahtuu

Kahden kielen lakeudet

Pohjanmaalla vallitsee vahva yrittäjähenki, sanovat paikallisosaston aktiivit. Ruotsin kieli on syytä hallita, jos haluaa olla uskottava asianajaja länsirannikolla.

Liitossa tapahtuu

Kahden kielen lakeudet

Pohjanmaalla vallitsee vahva yrittäjähenki, sanovat paikallisosaston aktiivit. Ruotsin kieli on syytä hallita, jos haluaa olla uskottava asianajaja länsirannikolla.