– Tapaamisilla on suuri merkitys, muuten vieraantuisin lasten kanssa. Saan tapaamisissa hyvän ja normaalin olon, kun voin olla lasten lähellä. Myös heille on tärkeää nähdä, että isällä on kaikki hyvin.
Advokaatti kysyi Vantaan vankilassa tutkintavankeudessa olevilta isiltä kokemuksia lasten tapaamisesta vankilassa. Yllä oleva lainaus on vangilta, joka toivoi haastattelun yhteydessä käytettävän nimimerkkiä JL.
Vantaan vankilassa on järjestetty vuodesta 2019 lähtien vanhemmuusryhmiä, joiden tavoitteena on ollut isäidentiteetin vahvistaminen ja lapsimyönteisten arvojen korostaminen.
Pyrkimyksenä on, että lapsen edun tavoittelu alkaisi ohjata vanhemman päämääriä ja valintoja.
Vantaan vankila on tutkintavankila, jossa vangeille saatetaan asettaa yhteydenpitorajoituksia myös siviilissä oleviin henkilöihin. Perheyhteydet pyritään kuitenkin säilyttämään myös tutkintavankeuden aikana.
– Kokemuksen mukaan on ensiarvoisen tärkeää huomioida vanhemmuus ja perheyhteydet heti tutkintavankeuden alkumetreiltä alkaen, rikosseuraamusesimies Taru Kontiomaa Vantaan vankilasta sanoo.
Vanhemmuusryhmien yhtenä toiveena on ollut lasten kanssa täytettävä tehtäväkirja, joka tukisi lapsitapaamisia ja vankeudesta puhumista. Tähän tarkoitukseen laadittiin Vemmen ja Veeran tehtäväkirja, joka otettiin käyttöön vuoden 2024 alussa.
Kirjasessa on lasten arkeen liittyviä pieniä tehtäviä, jotka auttavat lasta käsittelemään vanhemman vankeuteen liittyviä tilanteita ja tunteita. Vantaan vankilassa on myös laadittu vankilan osastoille jaettavia julisteita, joiden tarkoituksena on auttaa vankeja puhumaan lapsille vankeudesta.
– Minun sekä muiden ohjaajien näkemysten mukaan sekä vangit että heidän lapsensa pitivät tarpeellisena käydä muuttunutta elämäntilannetta läpi koulutettujen ohjaajien kanssa.
Vanhemmuusryhmät ovat olleet erittäin suosittuja ja toivottuja, Kontiomaa kertoo.
Sulo-hiiri opastaa vankilassa vierailuun
Rikosseuraamuslaitos ei kerää kootusti tilastoja lapsivierailuista suomalaisvankiloissa, mutta on arvioitu, että Suomessa on 8 000–10 000 alaikäistä lasta ja nuorta, joiden vanhempi on vankilassa. Lapsivierailuja vankiloissa lienee siis vuosittain tuhansia.
Advokaatin haastattelemien vankien vastauksissa toistui tapaamisten henkisen tärkeyden lisäksi yksi teema: lasten jännitys vankilassa vierailua kohtaan.
Asia tunnistetaan Rikosseuraamuslaitoksella, ja lasten vierailujen sujuvoittamiseksi on tehty runsaasti töitä, kertoo yliopettaja Johanna Hietapakka Rikosseuraamusalan koulutuskeskus RSKK:sta.
– Meidän täytyy mukautua lasten maailmaan ja pelkoihin ja miettiä tarkkaan, miten heille saadaan välitettyä se viesti, että vankila ei ole pelottava paikka. Vaikka vankiloissa on lapsitapaamistiloja, niin matkalla sinne lapset voivat nähdä ja kokea monenlaista heidän näkökulmasta jännittävää tai pelottavaa, hän sanoo.
Hietapakka ideoi yhdessä RSKK:n opiskelijan Kiki Pynnösen kanssa Sulo-nimisen hahmon, joka RISEn verkkosivuilla neuvoo lapsia vankilassa vierailuun. Esikuvana toimi Ruotsin Kriminalvårdenin vastaavat materiaalit. Tavoitteena on sanoittaa ja visualisoida vankilassa tapahtuvia asioita, kuten turvatarkastusta.
– Ruotsissa on käytössä käsikäyttöisen metalli-ilmaisimen päällä sellainen virkattu ötökkä. Sellainen voisi toimia meilläkin, Hietapakka pohtii.
Myös henkilökunnan koulutuksessa huomioidaan lapsitapaamisten erityinen sensitiivisyys. Siinä on kaikesta päätellen onnistuttu, sillä toinen Advokaatin kysymyksiin vastannut vanki JP antaa suomalaisvankiloiden henkilökunnalle lapsitapaamisista erinomaisen arvosanan.
– Olen lusinut melkein kaikissa Suomen kivitaloissa. Kaikissa lapset on hyvin otettu vastaan henkilökunnan toimesta. Olin pitkällä tuomiolla, kun lapset olivat pieniä. Olemme myöhemmin keskustelleet asiasta, ja lapsille on jäänyt positiivinen mielikuva vierailuista, JL puolestaan kirjoittaa vastauksessaan.
”Älä ainakaan pahenna tilannetta”
Johanna Hietapakka suorittaa parhaillaan asianajajatutkintoa, ja kenties toimii tulevaisuudessa vankien kanssa asianajajan roolissa.
Hän lähettää asianajajille vinkin: joskus kuuntelun taito riittää.
Vaikka asianajajat ovat harvemmin rikosjuttujen yhteydessä asiakkaiden lasten kanssa tekemisissä, on Hietapakan mukaan tärkeää ainakin tiedostaa asiakkaan elämäntilanne.
– Minusta riittää, että on empatiakykyä ja ymmärrystä, jos asiakas kertoo huoliaan liittyen lasten tilanteeseen. Olisi hyvä olla valmiina jotain, mitä pystyy sanomaan – tai ainakin tietoa siitä, mikä taho voisi auttaa. Ettei omalla toiminnallaan ainakaan pahenna tilannetta.
Sillä kuten vanki JP lasten merkitystä itselleen kuvaa:
– He ovat henki ja elämä.
