Rahanpesulakia ollaan uudistamassa. Uudistuksen taustalla ovat EU:sta tulevat sääntelymuutokset, mutta ilmeinen päivitystarve koskee myös asianajajien velvollisuuksia: ovatko yksittäiset asianajajat vai asianajotoimistot lain tarkoittamia ilmoitusvelvollisia rahanpesun ja terrorismin estämisessä. Ilmoitusvelvollisten täytyy muun muassa tehdä toimintaansa koskeva riskiarvio ja päivittää sitä säännöllisesti.

Asianajajaliiton tulkinta on tähän asti ollut, että yhtiömuotoiset asianajotoimistot voivat tehdä koko toimistoa koskevan riskiarvion. Rahanpesulaki koskee myös muita aloja, kuten kiinteistönvälitystä ja panttilainaamoja, ja niidenkin osalta ilmoitusvelvollisuus koskee yrityksiä. Myös lakiasiaintoimistot ovat ilmoitusvelvollisia yhtiöinä.

Ilmoitusvelvollisuuden tulkintaan liittyvä lain päivitystarve nousi esille, kun Helsingin hallinto-oikeus kumosi toukokuussa Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen rikemaksun määräämisestä helsinkiläisen asianajotoimiston toimitusjohtajalle rahanpesulain edellyttämien toimenpiteiden laiminlyönnistä.

Hallinto-oikeuden mukaan rikemaksua ei voida kohdistaa toimitusjohtajaan, koska asianajotoimiston toimitusjohtajan vastuusta ei ole rahanpesulaissa säännöksiä.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto jätti kesällä päätöksestä valituslupahakemuksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten ratkaisu ei ole lainvoimainen.

Asianajajaliiton jäsenasioista ja yleisvalvonnasta vastaava johtaja Marian Grönlund toteaa, että hallinto-oikeuden päätös ei ota kantaa siihen, kehen valvonta tai mahdolliset seuraamukset pitäisi kohdistaa.

– On täysin kestämätöntä sekä asianajajien että valvonnan näkökulmasta, jos tulkinnaksi muodostuu, että velvollisuus riskiarvion tekemiseen koskee aina yksittäisiä asianajajia. Yksittäisellä riviasianajajalla ei isommassa asianajotoimistossa ole valtaa vaikuttaa siihen, millaisia riskejä liiketoiminnassa otetaan. Toisaalta ei ole myöskään käytännöllisesti ajatellen järkevää, että asianajotoimistossa kaikki tekisivät omat riskiarviot.