Syksy tarkoittaa uusia alkuja. Työt käynnistyvät kesälomien jälkeen tuoreella tarmolla, harrastusporukat starttaavat kautensa ja lapset aloittavat koulutaipaleensa tai jatkavat seuraavalla luokka-asteella uusin, teroitetuin kynin.
Asianajajaliitossa on palattu arkeen oikeuspoliittisen työn, lausuntojen, koulutusten ja oikeuskasvatuksen pariin. Valtuuskunnan kevätkokouksen päätös Asianajajaliiton nimenmuutoksesta tuo myös oman mausteensa syksyyn. Sekä nimellämme että logollamme on pitkä historia, joka ulottuu aina 1920-luvulle saakka. Asianajajaliiton vielä ollessa aatteellinen yhdistys, taiteilija Santeri Salokivi laati kaksi luonnosta liiton tunnukseksi. Toinen niistä on kaikkien tuntema Asianajajaliiton logo, jota on välillä kutsuttu myös Defensor Legis -merkiksi. Vuonna 1920 perustettiin myös samaista nimeä kantava julkaisu Asianajajaliiton äänenkannattajaksi.
Asianajajakunnan laatuleimana toiminut tunnus on kokenut pieniä muutoksia ajan saatossa ja uusimman päivityksen se on saanut Asianajaja-yhteisömerkissä, jossa suojattu ammattinimike näkyy kolmella eri kielellä: Asianajaja – Advokat – Attorney-at-law. Asianajajaliiton nimi ja logo tulevat muuttumaan, mutta vanha tuttu keihäsmies jää elämään jäsenistön käyttöön tarkoitetussa yhteisömerkissä. Kerromme yhteisömerkin käytöstä syksyn jäsenviesteissä. Seuraa siis postiasi!
Vuoden vaihteessa häämöttävästä nimenmuutoksesta huolimatta Asianajajaliiton perustehtävä ei muutu. Meitä ohjaavat edelleen samat päämäärät kuin mitä Defensor Legis -julkaisulle vuonna 1920 asetettiin:
”Sen tarkoitus on herättää ja kehittää tietoisuutta siitä, että myös Suomen asianajajat ovat ja heitä on pidettävä oikeudenhoidon organina. Aikakauskirja on selvittävä kaikille, että asianajajan tehtävä ei ole eikä saa olla mustan tekeminen valkoiseksi ja valkoisen mustaksi, vaan päinvastoin oikeusavun antaminen tämän sanan parhaassa merkityksessä.”
Syksyn ensimmäisessä Advokaatissa samat teemat ovat yhä ajankohtaisia – uuden edessä oleva Asianajajaliiton tuore puheenjohtaja Eero-Pekka Uotila puhuu oikeusapupalkkioiden pienuuden luomasta oikeusturvaongelmasta ja asianajopalveluiden turvaamisesta koko maassa. Luupissa grönlantilainen asianajaja Kista Høegh Niclasen valottaa, millaisiin äärimmäisiin tilanteisiin pitkät välimatkat voivat oikeusturvamielessä johtaa. Fokuksessa mahdollistajat päätyvät tekemään valkoisesta mustaa ja mustasta valkoista.
