Artsi ja Inkeri ovat eronneet, ja heidän välillään muhii riita. Artsi on mielestään saanut käyttöoikeuden Inkerin huvilaan ja haluaa käydä siellä edelleen. Inkeri haluaa irti alkoholisoituneesta eksästään ja jatkaa uuden miehensä kanssa eteenpäin.
Artsi ja Inkeri ovat keksittyjä hahmoja. Heidän riitaansa ratkotaan asianajajatutkinnon oikeudenkäyntiosassa. Osallistujat käyvät läpi kuvitteellisen oikeusprosessin: laativat haasteen ja vastauksen, suunnittelevat todistelun ja hoitavat oikeudenkäynnin. Kukin saa olla sekä kantajan että vastaajan roolissa.
– Oikeudellisten kysymysten ei ole tarkoitus olla hankalia. Niissä pitää kuitenkin olla tulkinnanvaraa, jotta tapaus on mielenkiintoinen prosessoida puolin ja toisin, ja molemmat osapuolet pystyvät harjoittelemaan oikeudellista argumentointia ja kirjelmöintiä, sanoo asianajaja, OTT Juli Mansnérus, joka käsikirjoittaa tapauksia asianajaja Mia Kavaston kanssa.
Joskus ideat syntyvät ajankohtaisista aiheista. Pandemian aikana käsikirjoittajat suunnittelivat tapauksen, joka käsitteli liiketilan vuokrasopimusta yllättävässä tilanteessa. Viime kevään tapauksessa varakas pariskunta oli tilannut 65 000 euron jouludinnerin. Juhlafirma väitti, että seurue oli humalassa oksennellut ja käyttäytynyt huonosti, kun taas pariskunnan mukaan osterit olivat aiheuttaneet ruokamyrkytyksiä.
– Vaikka harjoitustapauksia hoidetaan tosissaan, niissä voi toisinaan olla humoristisia elementtejä ja pientä kepeää twistiä. Ne ovat harjoituksia, joissa ollaan kaikki oppimassa avoimin mielin, Mansnérus sanoo.
Soveltavaan suuntaan
Asianajajatutkinto on kehittynyt vuosien varrella. Oikeudenkäyntiosan lisäksi myös kirjallista koetta on viety soveltavaan suuntaan.
Oikeudenkäyntiosa järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Siihen kuuluu noin 10 viikkoa etäopiskelua. Oikeudenkäyntiharjoitus järjestetään pienryhmissä Teamsissa koko päivän kestävässä sessiossa.
– Ideana ei ole tylyttää osallistujia olemaan kovia oikeudenkäyntiavustajia, vaan aidosti käydä prosessia läpi: millaisia asioita pitää ottaa huomioon, Mia Kavasto sanoo.
Taustatarinoissa he pyrkivät jäljittelemään elävää elämää. Asianajotyö alkaa tyypillisesti sen perkaamisesta, mistä on kyse. Pitää tunnistaa asian kannalta olennainen ja epäolennainen.
– Asiakas saattaa käydä läpi puoli elämäänsä, ja asianajajan pitää siitä välistä onkia, mitä ihminen haluaa ja mikä riita on kyseessä, jos on, Kavasto sanoo.
Kavasto toimii asianajajan työnsä lisäksi teatterialalla, ja käsikirjoittaminen on tuttua työtä. Hän on käsikirjoittanut myös asianajajatutkinnon seminaaripäivään Tapaohjefarssi-näytelmän. Se kertoo keissistä, joka sujuu monin tavoin surkeasti. Osallistujien pitää tunnistaa, mitä tapaohjeita asianajaja rikkoo.
Osallistujia monella kokemuksella
Oikeudenkäyntiosan laatiminen on tekijöilleen inspiroivaa.
– Sain mahdollisuuden suorittaa yliopisto-opettajan opinnot väiteltyäni. Sittemmin on ollut erittäin innostavaa päästä auttamaan alalle tulevia kollegoja asianajajaksi kasvun polulla. Samalla olen päässyt kehittymään aikuispedagogiikan osaajana, Mansnérus kertoo.
Vaikka tapauksista tehdään yksinkertaisia, oikeudellisista kysymyksistä syntyy aina erilaisia tulkintoja: sellaisiakin, joita käsikirjoittajat eivät olisi tulleet ajatelleeksi.
Asianajajatutkintoa suoritetaan hyvin eri taustoilla. Osa on tehnyt pitkään töitä esimerkiksi lakiasiaintoimistossa. Heillä voi olla jopa vuosikymmenten kokemus oikeudenkäynneistä. Toiset ovat vasta suorittaneet oikeusnotaarivaiheen, eikä heillä ole oikeudenkäynnistä paljonkaan tietoa. Erilaiset osallistujat tarvitsevat hyvin erityyppistä palautetta.
– Joltakin osallistujalta saattaa tulla 20 sivun juridisesti älyttömän tiukka haaste tai vastine, kun taas joku on osannut kirjoittaa kolme riviä. On vaihtelevaa ja hauskaa kouluttaa eri vaiheissa olevia kollegoita, Kavasto sanoo.
