Monelle nuorelle 15-vuotissyntymäpäivä merkitsee oikeutta kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tieliikenteessä, mutta asianajaja Hanna-Mari Manniselle rajapyykki mahdollisti ensimmäisen hallituspaikan paikallisessa setlementtiyhdistyksessä Tampereella.
Sittemmin hallituspestejä on kertynyt pitkä lista: Ylva (ent. HYY Yhtymä), Partiosäätiö, Urheilun eettinen keskus SUEK, Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi, Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus, Suomen UNICEF, UN Women Suomi…
Listaa voisi jatkaa, mutta tiivistetään se näin: Manninen on valittu lukuisiin hallitustehtäviin, joita yhdistää mahdollisuus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen usein puheenjohtajan roolissa.
– Minun tapani viedä asioita eteenpäin on hallitustyö. Hyvä hallinto on kaikissa yhteisömuodoissa kriittinen menestystekijä. Päätösten kautta asioita saadaan eteenpäin, hän sanoo.
– Jos nyt en ihan rakasta, niin ainakin pidän kokouksista, kun ne ovat tehokkaita, hyvin johdettuja ja johtavat päätöksiin, joiden toimeenpanoa seurataan. Erityisen hienoa on, kun näkee, että omalla ammattitaidolla on annettavaa yhteisölle.
Tamperelaislähtöinen Manninen toimii nykyään asianajotoimisto Dittmar & Indreniuksen osakkaana ja vastaa yhtiön strategiseen neuvonantoon ja vastuullisuuteen liittyvistä palveluista.
Ennen hakemistaan oikeustieteelliseen hän opiskeli yhteiskuntatieteitä, pääaineenaan kansainvälinen politiikka. Yhteiskuntatieteilijänä hän alkoi kuitenkin kaivata ”maailmojen syleilyn” sijaan konkreettisempia välineitä, joilla vahvistaa oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa ja maailmassa.
Tämän mahdollisuuden tuntui tarjoavan juristin ura. Se osoittautui oikeaksi valinnaksi Manniselle, ja vei hänet opiskeluaikana myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistaman konsernin omistajahallintoon.
– Silloisen HYY Yhtymän hallituksen puheenjohtajuus sai minut kiinnostumaan liikejuridiikasta ja siitä, miten yritystoiminnan kautta voi edistää kestävää kehitystä ja hyviä päämääriä.
– Siitä jäi kipinä yritysvastuuseen.
”Hyvä hallinto on kaikissa yhteisömuodoissa kriittinen menestystekijä. Päätösten kautta asioita saadaan eteenpäin.”
Vastuullisuus on ymmärrystä oman toiminnan vaikutuksista – ja liiketoimintaa
Vastuullisuudelle ei ole olemassa yhtä tyhjentävää määritelmää. Hanna-Mari Manninen kehottaakin pohtimaan sen määritelmää itse: mitä vastuullisuus tarkoittaa juuri minulle tai meidän yhteisöllemme?
– Kun puhutaan yritysvastuusta, niin ajattelen, että ytimeltään se on vastuuta toiminnan vaikutuksista ympäristöön ja yhteiskuntaan. Yksittäisten termien sijaan tärkeämpää on, minkälaisia tavoitteita toiminnalla edistetään. Avain on kestävä kehitys.
Kuluneiden kymmenen vuoden aikana ovat astuneet voimaan niin Pariisin ilmastosopimus (2015) kuin YK:n kestävän kehityksen tavoitteetkin (2015).
Myös yrityksiä velvoittava sääntely on lisääntynyt. Moni vastuullisuuteen liittyvä asia, joka oli ennen vapaaehtoista, on nyt pakollista. Laajasti yrityksiin ja rahoitusmarkkinoihin ovat vaikuttaneet ennen kaikkea EU:n taksonomia-asetus (2020), tiedonantoasetus (SFDR, 2019) ja kestävyysraportointidirektiivi (CSRD, 2022).
Viimeisin merkittävä ja parhaillaan Suomessakin implementoitavana oleva direktiivi on niin sanottu yritysvastuudirektiivi (CSDDD, 2024), joka velvoittaa yritykset hallinnoimaan toimintansa haitallisia ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia.
Sääntelyyn sisältyy mahdollisuus siviilioikeudelliseen korvausvastuuseen, jos yritys ei ole toiminut huolellisuusvelvoitteensa mukaisesti itse tai toimintaketjussaan.
Olennaista on ymmärtää, että arvoketjuakin hallitaan kuitenkin perinteisin juridisin keinoin: sopimuksin. Vastuullisuustyö onkin yhä enenevässä määrin myös sopimusjuridiikkaa – eli juristien leipätyötä.
– EU:n yritysvastuudirektiivin myötä yrityksille tulee käytännössä uusia sopimusoikeudellisia velvoitteita. Asianajajienkin täytyy auttaa asiakkaita hahmottamaan entistä paremmin, mistä esimerkiksi raaka-aineita hankitaan, ja kuinka sopimuskumppaneita hallitaan.
– Vaikka yritysvastuudirektiivi koskee vain isoja yrityksiä, sen vaikutukset ketjuuntuvat pienempiinkin yrityksiin, jotka toimivat isojen kumppaneina.
Vastuullisuuteen liittyvää sääntelyä tulee nyt runsaasti yritysten suuntaan jo olemassa olevan sääntelyn päälle. On puhuttu jopa jonkinlaisesta sääntelyhyökyaallosta.
– Juristin näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että työt eivät lopu kesken. Uusi sääntely pitää vain ottaa yrityksissä pala kerrallaan haltuun ja liittää laajempaan kontekstiin. Meidän asiantuntijoiden tehtävä on tässä heitä auttaa.
”Kun puhutaan yritysvastuusta, niin ajattelen, että ytimeltään se on vastuuta toiminnan vaikutuksista ympäristöön ja yhteiskuntaan.”
– Lisäksi monet liikejuridiikan toimeksiannot, kuten energia-alan transaktiot, liittyvät jo suoraan substanssiltaan kestävyyteen ja vihreään siirtymään.
Yritykset ovat vastuullisuustyössä hyvin erilaisissa vaiheissa: on edelläkävijät, jälkijunassa tulevat ja välissä suuri määrä yrityksiä, jotka kokevat vastuullisuusteemat tärkeiksi, mutta ovat vasta kehittämässä toimintaansa vastuullisempaan suuntaan.
Yksi esimerkki Mannisen vastuullisuuteen liittyvästä toimeksiantotyöstä on yritysjohdon koulutus. Manninen kollegoineen auttaa asiakkaitaan ymmärtämään, mitä on strateginen vastuullisuus, miten yhtiön hallitus voi ottaa haltuun juridisen vastuullisuuden ja varmistua siitä, että uudet käytännöt otetaan käyttöön koko yrityksessä.
Toisin sanoen: miten vastuullista liiketoimintaa johdetaan.
Vaikka sääntelyn määrä ja muutoksen nopeus voivat tuntua joistakin ylitsepääsemättömän suurilta, Hanna-Mari Manninen näkee, että vastuullisuuteen liittyy ennen muuta runsaasti mahdollisuuksia menestyvälle liiketoiminnalle.
– Tuntuu, että olen nyt unelmatyössä asianajajana, kun pääsen auttamaan yrityksiä luomaan kestävää kestävää ja parhaimmillaan aidosti uudistavaa eli regeneratiivista liiketoimintaa – ja vieläpä yritykselle kannattavalla tavalla.
– On upea nähdä, kun niin juristit kuin johdon ammattilaisetkin ottavat vastuullisuuden osaksi omaa ammattitaitoaan ja yrityksen kaikkea päätöksentekoa.
Asianajoalan vastuullisuudessa menty oikeaan suuntaan
Myös asianajoalan omasta vastuullisuudesta on viime vuosina herätty keskustelemaan. Asianajajaliitto lanseerasi vuonna 2022 Oikeus jaksaa -kampanjan, joka kannusti asianajotoimistoja huolehtimaan työntekijöidensä työhyvinvoinnista.
Hanna-Mari Mannisen mukaan näissä tärkeissä teemoissa on menty viime vuosina vahvasti eteenpäin.
– Nykyisin halutaan, että työelämä on balanssissa. Uusi sukupolvi kirittää muutosta, mutta myös vanhemmilla toimijoilla on vahva tahto löytää uusia ratkaisuja esimerkiksi yrityskulttuurin, monimuotoisuuden, tekoälyn ja hybridityöskentelyn avulla. Suunta on selvästi hyvä.
Parannettavaa löytyisi Mannisen mukaan siitä, miten vastuullisuuden eri ulottuvuudet saatetaan osaksi toimiston arkea, ja tasa-arvoa edistetään entistä tehokkaammin myös johtopaikoilla. Naisosakkaita on asianajotoimistoissa edelleen vähän.
Lisäksi vastuullisuudesta tulisi rakentaa enemmän toimeksiantoja. Edelläkävijät ovat asianajoalallakin nähneet vastuullisuudessa bisnespotentiaalia jo pitkään.
Manninen näkee asian myös koko alan mainekysymyksenä: mitä useampi asianajaja puhuu vastuullisuudesta ja tekee siitä liiketoimintaa, sitä parempi kaikille.
– Ajattelen, että vastuullisuuskysymyksissä olemme ennen muuta kollegoita, emme kilpailijoita. Asianajajilla on mahdollisuus profiloitua vastuullisuudessa hyvin korkealle yhteiskunnassa.
Asianajaja tarvitsee vastuullisuuden yleissivistystä
Asianajajille vastuullisuuden alati kasvava merkitys tarkoittaa usein tarvetta päivittää myös omaa osaamista. Uuteen vastuullisuussääntelyyn liittyen on tarjolla erilaisia koulutuksia, joiden avulla voi päivittää tietonsa esimerkiksi kestävyysraportoinnista.
Uusi sääntely tulee kuitenkin ymmärrettäväksi vasta, kun se liitetään osaksi laajempaa oikeudellista kontekstia. Esimerkiksi osakeyhtiölaki ja yhtiöoikeudellinen vastuu ovat relevantteja myös raportoinnin kannalta.
Kaikille oikeudenaloille on yhteistä, että asianajajan täytyy pystyä puhumaan samaa kieltä asiakkaan kanssa myös vastuullisuuskysymyksissä.
– Tarvitsemme kaikki kestävyyden yleissivistystä ja sen oivaltamista, että olemme muutoksentekijöitä, Manninen painottaa.
Hän muistuttaa, että asianajajilla on valtavasti asiantuntemusta ja sitä kautta valtaa.
Riippumattomuus on asianajajuuden ydinarvoja, mutta se ei tarkoita, etteikö asianajaja voisi vaikuttaa paremman yhteiskunnan ja maailman luomiseksi myös arkisten toimeksiantojen ulkopuolella.
– Kaikesta ei tarvitse huutaa, mutta vahvasti kannustan käyttämään omaa ääntään tärkeäksi kokemiensa asioiden edistämiseksi.
”Asianajajilla on mahdollisuus profiloitua vastuullisuudessa hyvin korkealle yhteiskunnassa.”
Hanna-Mari Manninen
• Oikeustieteen kandidaatti 2006, yhteiskuntatieteiden maisteri 2004
• Asianajaja 2010
• Asianajotoimisto Dittmar & Indreniuksen osakas 2017–
• Asianajajaliiton edustaja työ- ja elinkeinoministeriön yritysvastuudirektiivin kansallista täytäntöönpanoa valmistelevan työryhmän seurantaryhmässä. Edustanut liittoa myös oikeusministeriön yhdistyslain ja asunto-osakeyhtiölain kehittämistyöryhmissä.
• UN Women Suomen hallituksen puheenjohtaja 2024–, Ylva-konsernin hallituksen jäsen 2024–, Partiosäätiön hallituksen jäsen
