Miksi kiinnostuit asianajajamonopolista aiheena?
Halusin oppia tuntemaan paremmin ammattikuntani juuria. Kiinnitin huomiota suomalaisen asianajajakunnan historian erääseen ominaispiirteeseen, asianajajamonopolin puuttumiseen. Minua kiinnosti, miksi Suomessa ei asianajajamonopolia ole, vaikka muualla länsimaissa pääsääntöisesti on.
Miksi Suomeen ei ole koskaan säädetty asianajajamonopolia?
Syitä on monia, mutta nähdäkseni keskeisin on yksinkertaisesti poliittinen vastustus. Historiallisesti asianajajakunnan tausta on ollut porvarillinen ja erityisesti poliittinen vasemmisto on vastustanut asianajajamonopolia.
Tyypillisesti länsimaisessa oikeusvaltiossa vain asianajaja voi edustaa toista oikeudessa. Asianajajamonopolit luotiin muualla viimeistään 1800-luvun liberaalien yhteiskuntauudistusten yhteydessä ennen poliittisen vasemmiston vahvistumista. Asianajajamonopolit olivat ehtineet vakiintua osaksi oikeudenhoitoa.
Suomessa poliittinen vastustus esti asianajajamonopolin, koska meillä liberaalit uudistukset aloitettiin melko myöhään. Asianajovapaus vakiintui osaksi suomalaista oikeuskulttuuria ja oikeudenkäyntiedustajan pätevyysvaatimuksia kiristettiin vasta 2000-luvulla.
Suomalainen asianajajakunta ikään kuin myöhästyi siitä aikaikkunasta, jossa asianajajamonopolit muualla toteutettiin.
Mitä itse ajattelet asianajajamonopolista? Olisiko se tarpeen säätää myös Suomeen?
Asianajajamonopolin tarkoitus on nostaa asianajon vähimmäistasoa. Suomessa asianajon laatu on tutkimusten valossa verrattain hyvällä tasolla. Meillä on voimassa kaksitahoinen lupalakimiesjärjestelmä, joka kuitenkin on monen mielestä sekava.
Viime vuosikymmenien aikana oikeudenkäyntiedustajan pätevyysvaatimuksia on kiristetty ja asianajajien ja luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien valvontaa yhdenmukaistettu. On mahdollista, että myös Suomessa siirryttäisiin jonkinlaiseen asianajajamonopoliin, ehkäpä mahdollisen asianajajalain kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Asianajajaliiton Säätiön pro gradu -palkinto jaettiin syyskuussa toista kertaa. Paulus Pentikäisen lisäksi palkinnon sai Heidi Wendorf, joka tutki työssään asianajajan ammattietiikkaa ja roolia vastuullisen toiminnan edistämisessä.
