1. Viestintä on jatkuvaa ja samanaikaista
Oikeussalissa asianajajan on tärkeää olla tietoinen omasta ja vastapuolen viestinnästä. Viestintä ei ole vain peräkkäisiä puheenvuoroja. Se on jatkuvaa ja samanaikaista, sanallista ja sanatonta.
Viestintään kuuluu puhetta, katseita, eleitä, ilmeitä. Jokaisesta tehdään havaintoja, ja oma ”lähetys on päällä” niinäkin hetkinä, jolloin ei ole äänessä. Ihmiset viestivät myös habituksellaan. Sitä kuvastaa jo se, miten mediassa aina mainitaan, kenellä vastaajalla oli huppu päässä, kuka katsoi suoraan kameraan, kuka käyttäytyi ylimielisesti.
Tuomarikyselyn (2021) perusteella tuomarit toivovat avustajien puhuvan lyhyesti ja tiiviisti. Toisaalta he ymmärtävät, että asianajajan puhe on samalla viestintää päämiehen suuntaan: pidemmällä puheella voi osoittaa, että tätä edustetaan huolella. Hyvään viestintään kuuluu myös toisten roolien ymmärtäminen.
2. Hyvä viestintä parantaa oikeusvarmuutta
Oikeusvarmuus vaatii, että samanlaiset tapaukset ratkaistaan oikeudellisesti samalla tavalla. Oikeudenkäynnin uskottavuuden takaa ennakoitava rakenne ja eteneminen. Maallikolla tulee olla tunne, että häntä kohdeltaisiin samoin, vaikka tilalle vaihtuisivat toiset ihmiset.
Oikeudenkäynnissä vallitsee epätasa-arvoinen viestintäsuhde juridiikan ammattilaisten ja maallikoiden välillä. Asianajajan pitää kiinnittää huomiota selkeyteensä ja varmistaa, että päämies ymmärtää itseään koskevan asian käsittelyä. Todistajaa kuullessa ei voi olettaa mitään, vaan tulee tarvittaessa varmistaa, mitä tämä on tarkoittanut.
Hyvä viestintä vähentää väärinkäsityksiä ja virheratkaisuja. Se vaatii tilannetajua: onko todistaja hermostunut tai pelokas – se voi vaikuttaa hänen muistiinsa. Voiko tunnetilan huomioida erilaisilla tavoilla viestiä? Pitäisikö kysymystä selventää?
3. Kontakti ja katseen suunta merkitsevät
Oikeudenkäynnissä puhe on tuomioistuimelle, mutta kontakti ihanteellisesti siihen ihmiseen, jolle kulloinkin puhutaan. Tämä pätee paikan päällä ja etänä. Jos kuultava on mukana etäyhteydellä, kameraan katsomalla voi antaa vaikutelman, että kysyjä kysyy suoraan häneltä.
Länsimaisissa kulttuureissa katsekontakti kuuluu toisen huomiointiin. Todistajilla on joskus kokemuksia, että ”asianajaja puuhasi aivan muuta, selasi vain papereitaan”. Jos ihminen kokee, ettei hänen kertomansa kiinnosta, se voi saada hänet puhumaan lyhyemmin ja antamaan vähemmän täsmällistä informaatiota.
Muuta kontaktia voi luoda pienillä keinoilla: voi esimerkiksi tehdä lyhyen yhteenvedon puhujan edellä sanomasta ja jatkaa siitä täsmentävään kysymykseen.
4. Kuuntelu on olennainen osa viestintää
Kun kuuntelet tarkkaan, saat enemmän tietoa. Ihmisillä on taipumus kuunnellessa miettiä jo sitä, mitä aikoo itse sanoa seuraavaksi. Samalla menettää jotain toisen puheesta.
Kun asianajaja on osaava kuuntelija, se vahvistaa luottamusta ja parantaa yhteistyötä eri osapuolten kanssa.
Oikeudenkäynti on kognitiivisesti kuormittavaa. Se vaatii tarkkaavaisuutta ja välitöntä reagointia. Keskustelukuuntelemisen kapasiteetti on ihmisillä erilainen. Toiset pystyvät pitämään muistissaan paljon informaatiota ja palaamaan oman vuoron tullen ajatuksiin, joita heräsi kuuntelun aikana. Toisilla kapasiteetti on pienempi, ja tärkeät asiat tahtovat unohtua pitkien puheiden aikana. Muistiinpanot ovat välttämätön apu silloin, kun muisti ja ajattelu ovat kovilla.
Juttuun on haastateltu FT, HM, dosentti Tuula-Riitta Välikoskea Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta.
