Suomi on edelleen vahva oikeusvaltio. Oikeusjärjestelmämme toimii oikeudenkäyntien kestoa lukuun ottamatta pääosin hyvin, ja kansalaisten luottamus viranomaisiin on korkealla. Mutta tähän ei pidä tuudittautua. Viime vuosien kehitys esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa on osoittanut, kuinka nopeasti oikeusvaltion peruspilarit voivat horjua, jos vallanpitäjät saavat liikaa otetta oikeuslaitoksesta tai asianajajakunnasta.
Vastaavasti myös presidentti Donald Trumpin hallinnon hiljattain antamat määräykset yksittäisten asianajotoimistojen toiminnan estämisestä tai rajoittamisesta Yhdysvalloissa ovat suora hyökkäys oikeusvaltiota kohtaan.
Asianajajien tehtävänä on puolustaa kansalaisten oikeuksia – myös silloin, kun se ei ole poliittisesti suotavaa tai muuten yhteiskunnallisesti helppoa. Olin keväällä Brysselissä keskustelutilaisuudessa, jossa käsiteltiin Euroopan neuvoston hyväksymää sopimusta asianajajan ammatin suojelusta. Mieleeni jäi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentin toteamus: ”Without access to lawyer, there cannot be access to justice.” Se tiivistää, miksi meidän työmme on tärkeää – ja miksi asianajajakunta tarvitsee erityistä suojaa.
Suomessa oikeusministeriön asettama työryhmä arvioi parhaillaan, turvaako nykyinen lainsäädäntö tuomioistuinten ja muiden oikeudenhoidon toimijoiden, myös asianajajien, riippumattomuuden. Tämä tarkastelu tulee tarpeeseen. Asianajajakunta on välttämätön oikeusjärjestelmän osa, ja roolimme oikeusvaltion puolustajana on kiistaton. Olisikin perusteltua, että tämä tunnustettaisiin myös perustuslain tasolla.
Alkuvuoden keskustelu oikeusapupalkkioista on tuonut esiin toisen vakavan huolen: oikeusapupalkkion matala taso uhkaa jo asianajopalvelujen saatavuutta – erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella. Suomen Asianajajat selvitti keväällä asianajajien näkemyksiä oikeusapupalkkiosta. Kyselyn tuloksista voit lukea tästä lehdestä sivulta 10. Oikeusvaltio ei ole pysyvä tila, vaan prosessi, joka vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Jatketaan tärkeää työtämme oikeusvaltion ylläpitämisessä.
