JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
14.4.2021 0:00

Teks­ti Tero Ikä­hei­mo­nen // Ku­vat Mee­ri Ut­ti

Mika Lahtonen: "Rikoksissa ihmisiä kiinnostaa normaalista poikkeava käytös"

Ali­bi-leh­den lin­ja­na on löy­tää jut­tu­ja, jot­ka kiin­nos­ta­va lu­ki­jaa, pää­toi­mit­ta­ja Mika Lah­to­nen sa­noo. True crime -vil­li­tys­tä hän pi­tää uh­ka­na leh­del­leen.

Pa­ri­kymp­pi­sel­lä free­lan­ce-toi­mit­ta­jal­la Mika Lah­to­sel­la oli jän­nit­tä­vän kuu­loi­nen jut­tu­keik­ka: yö po­lii­si­par­ti­on mat­kas­sa. Tu­lok­se­na syn­tyi­si var­mas­ti me­hu­kas re­por­taa­si, joka oli­si help­po myy­dä ko­ti­pi­tä­jän Uu­den­kau­pun­gin pai­kal­lis­leh­teen.

Yö osoit­tau­tui kui­ten­kin hil­jai­sek­si ja ta­pah­tu­mil­taan köy­häk­si. Pet­ty­nee­nä Lah­to­nen pa­la­si aa­mu­yös­tä ko­tiin­sa il­man ra­por­toi­vaa.

Se oli vir­he.

Aa­mul­la sel­vi­si, et­tä par­tio oli vie­lä en­nen vuo­ron­sa päät­ty­mis­tä vas­tan­nut yh­teen hä­ly­tys­teh­tä­vään. Lah­to­sel­ta oli men­nyt sivu suun iso pai­kal­li­suu­ti­nen: Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa oli ta­pah­tu­nut tap­po.

– Näin­kin voi käy­dä, hän sa­noo lop­pu­tal­ves­ta 2021.

Sit­tem­min ta­pot, mur­hat, pe­tok­set ja pa­hoin­pi­te­lyt ovat tul­leet Lah­to­sel­le hy­vin tu­tuik­si. Nuo­re­na hän haa­vei­li ju­ris­tin uras­ta, mut­ta leh­ti­mie­hen am­mat­ti vei men­nes­sään. Ri­kos­leh­ti Ali­bin pää­toi­mit­ta­ja­na Lah­to­nen on toi­mi­nut vuo­des­ta 1999 läh­tien. Uran­sa var­rel­la hän on haas­ta­tel­lut kym­me­niä va­ka­vis­ta ri­kok­sis­ta tuo­mit­tu­ja suo­ma­lai­sia sekä ri­kos­ten uh­re­ja ja seu­ran­nut toi­mit­ta­jan roo­lis­sa sa­to­ja oi­keu­den­käyn­te­jä.

Lah­to­nen toi­mii myös viih­de­leh­ti Hy­myn pää­toi­mit­ta­ja­na – mut­ta ri­kok­sis­ta ra­por­toin­tia, sitä hän pi­tää lei­pä­la­ji­naan.

– Olen ri­kos­toi­mit­ta­ja hen­keen ja ve­reen. Kyl­lä se vain näin on.

Rikokset kiinnostavat uutta yleisöä

Tä­män het­ken kuu­mim­pia viih­det­ren­de­jä on true crime eli to­del­li­siin ri­kok­siin ja ri­kol­li­siin pe­rus­tu­vat tv-oh­jel­mat, kir­jat ja pod­cas­tit. Ny­ky­päi­vän ih­mi­nen voi ha­lu­tes­saan ku­lut­taa va­paa-ajal­laan pel­käs­tään ri­kok­siin liit­ty­viä si­säl­tö­jä.

Sii­nä suh­tees­sa maa­il­ma on to­del­la muut­tu­nut, Lah­to­nen sa­noo. Kun hän aloit­ti Ali­bin pää­toi­mit­ta­ja­na, ei roi­seis­ta ri­kok­sis­ta ol­lut so­ve­li­as­ta kir­joit­taa – ei­kä var­sin­kaan jul­kais­ta ri­kol­lis­ten haas­tat­te­lui­ta.

Mikä ri­kok­sis­sa ja ri­kos­jour­na­lis­mis­sa oi­kein kiin­nos­taa ih­mi­siä?

– Hen­ki­ri­kos­han on tra­ge­dia ja ka­ma­la asia, mut­ta ih­mi­sel­le, joka elää pe­rus­tur­val­lis­ta elä­mää, se on kiin­nos­ta­va ai­he. Ih­mi­nen kai vain on sel­lai­nen. Nor­maa­lis­ta poik­ke­a­va käyt­täy­ty­mi­nen kiin­nos­taa.

– Ja kyl­lä se on ai­na­kin osit­tain viih­det­tä, Lah­to­nen myön­tää.

Ali­bis­sa ri­kos­ten viih­teel­lis­ty­mi­nen ja ar­ki­päi­väis­ty­mi­nen ei juu­ri näy – muu­ten kuin ne­ga­tii­vi­ses­ti, Lah­to­nen sa­noo. Kas­va­nut tar­jon­ta syö lu­ki­joi­ta.

Tuo­reen lu­ki­ja­tut­ki­muk­sen mu­kaan Ali­bin lu­ki­ja­mää­rä on 57 000. Lu­ke­ma on py­sy­nyt vii­me vuo­det suh­teel­li­sen va­kaa­na. Ali­bin tyy­pil­li­nen lu­ki­ja on -kes­ki-ikäi­nen tai kes­ki-iän ylit­tä­nyt mies, joka on työn­te­ki­jän ase­mas­sa tai jo eläk­keel­lä.

Vai­kut­tai­si siis sil­tä, et­tä true crime on löy­tä­nyt ylei­sön­sä ih­mis­ryh­mis­tä, jot­ka ei­vät ai­kai­sem­min ole ol­leet kiin­nos­tu­nei­ta ri­kos­ten maa­il­mas­ta: nuo­ris­ta, nai­sis­ta ja kor­ke­as­ti kou­lu­te­tuis­ta.

– Te­le­vi­si­os­sa pyö­rii vaik­ka mitä tosi-tv:tä ri­kok­siin liit­ty­en. On­han se sel­vä, et­tei se voi ol­la vai­kut­ta­mat­ta Ali­biin. Pi­dän tätä ke­hi­tys­tä omas­ta nä­kö­kul­mas­ta­ni huo­les­tut­ta­va­na.

Rikolliset ja uhrit ääneen

Lah­to­sen re­sep­ti ki­ris­ty­väs­sä kil­pai­lus­sa on py­sy­nyt mel­ko muut­tu­mat­to­ma­na.

Ali­bin ydin­si­säl­töä on haas­tat­te­lut ih­mi­sil­tä, jot­ka ei­vät muis­sa ai­ka­kaus­leh­dis­sä juu­ri ää­neen pää­se: ri­kok­ses­ta tuo­mi­tuil­ta ja ri­kos­ten uh­reil­ta.

– Pi­tää löy­tää haas­ta­tel­ta­via, jot­ka kiin­nos­ta­vat Ali­bin lu­ki­jaa. Sii­hen kuu­lu­vat myös ri­kol­li­set. Lu­ki­joi­ta kiin­nos­taa, mitä ri­kol­li­set ajat­te­le­vat te­ke­mis­tään ri­kok­sis­ta ja maa­il­mas­ta yli­pää­tään. Mo­nel­la on ta­ka­na to­del­la ro­soi­nen elä­mä jo en­nen va­ka­via ri­kok­sia.

Yli puo­let ri­kok­ses­ta tuo­mi­tuis­ta kiel­täy­tyy haas­tat­te­lu­pyyn­nös­tä, Lah­to­nen ker­too. Taus­tal­la on useim­mi­ten per­he­syyt. Haas­tat­te­lus­ta saa­te­taan pyy­tää myös palk­ki­o­ta.

Mak­saa­ko Ali­bi haas­tat­te­luis­ta?

– Ihan ta­paus­koh­tai­ses­ti. Pu­hu­taan kui­ten­kin hy­vin, hy­vin pie­nis­tä sum­mis­ta. Läh­tö­koh­ta on se, et­tä mitä rai­sum­pi kon­na, niin sitä vä­hem­män saat ra­haa.

Mikä on ri­kol­lis­ten mo­tii­vi suos­tua haas­tat­te­luun?

– Se vaih­te­lee, mut­ta jon­kun ver­ran on sitä, et­tä ha­lu­taan nos­taa omaa pro­fii­lia van­ki­las­sa ja ri­kol­lis­ten kes­kuu­des­sa.

Mitä ajat­te­let täs­tä?

– Ei ole mi­nun teh­tä­vä­ni jät­tää jut­tua jul­kai­se­mat­ta sen vuok­si, et­tä joku suos­tuu ker­to­maan omas­ta ri­kok­ses­taan ja ri­kol­li­ses­ta maa­il­mas­ta. Ei mi­nua oi­ke­as­taan kiin­nos­ta mo­tii­vi, el­lei kyse ole jos­tain sel­väs­ti sai­raal­loi­ses­ta syys­tä.

Olet­ko jät­tä­nyt val­mii­ta jut­tu­ja jul­kai­se­mat­ta?

– Kyl­lä. On joi­ta­kin ta­pauk­sia, joi­hin on liit­ty­nyt täl­lais­ta hen­ki­sen puo­len pai­net­ta. Sitä ha­lu­an kui­ten­kin ko­ros­taa, et­tä yh­tään jut­tua en ole jät­tä­nyt jul­kai­se­mat­ta sen vuok­si, et­tä mi­nua uhat­tai­siin esi­mer­kik­si vä­ki­val­lal­la.

Järjestäytynyt rikollisuus uhka yhteiskunnalle

Ker­ran vä­ki­val­lan al­la tai­pu­mi­nen oli kui­ten­kin lä­hel­lä.

Tam­mi­kuus­sa 2008 Mika Lah­to­nen ma­ka­si Hy­vin­kään sai­raa­lan sän­gyl­lä ja miet­ti, et­tä toi­mit­ta­jan työt oli­vat täs­sä. Nyt sai­si riit­tää.

20-vuo­ti­as tut­kin­ta­van­ki oli het­keä ai­kai­sem­min hyö­kän­nyt täy­sin yl­lät­tä­en Jo­ke­lan van­ki­lan ta­paa­mis­huo­nees­sa Lah­to­sen kimp­puun ja pa­hoin­pi­del­lyt tä­män. Ta­pauk­ses­ta uu­ti­soi­tiin ai­ka­naan laa­jal­ti, sil­lä toi­mit­ta­jan kimp­puun käy­mi­nen työn vuok­si on Suo­mes­sa har­vi­nais­ta.

– Sai­raa­las­sa oli ihan pie­ni het­ki, kun ajat­te­lin, et­tä tämä lop­puu. Sii­tä ai­ka no­pe­as­ti nou­sin kui­ten­kin he­vo­sen sel­kään ja pää­tin en­tis­tä vah­vem­min, et­tä työn pi­tää jat­kua. Jos tääl­lä al­kaa ri­kos­toi­mit­ta­jat, syyt­tä­jä tai po­lii­si pel­kää­mään ri­kol­li­sia, niin ei­hän täs­tä yh­teis­kun­nas­ta tule mi­tään.

Lah­to­sen mu­kaan suo­ma­lai­nen yh­teis­kun­ta on her­käs­sä ti­lan­tees­sa suh­tees­sa jär­jes­täy­ty­nee­seen ri­kol­li­suu­teen. Van­ki­la­hen­ki­lö­kun­taan koh­dis­tuu vä­ki­val­taa ja uh­kai­lua, ja Lah­to­sen mu­kaan uh­kai­lua on esi­tet­ty myös ri­kos­toi­mit­ta­jia koh­taan.

– En­kä minä ole ai­noa.

Myös Jo­ke­lan van­ki­lan pa­hoin­pi­te­lyn ta­ka­na oli Lah­to­sen mu­kaan jär­jes­täy­ty­nyt ri­kol­li­suus. Tä­män tie­don hän ker­too saa­neen­sa sekä po­lii­sil­ta et­tä ri­kol­lis­maa­il­mas­ta. Lah­to­nen sa­noo, et­tä pa­hoin­pi­te­ly oli kos­to sii­tä, kun Ali­bis­sa jul­kais­tiin en­ti­sen ri­kol­lis­po­mon Lau­ri Jo­hans­so­nin haas­tat­te­lu. Sii­nä Jo­hans­son tun­nus­ti syyl­lis­ty­neen­sä kol­meen hen­ki­ri­kok­seen.

Pa­hoin­pi­te­lyn jäl­keen erään ko­ti­mai­sen ri­kol­lis­jär­jes­tön joh­to­hah­mo is­tui huol­to­a­se­mal­la Lah­to­sen kans­sa sa­maan pöy­tään. Ri­kol­lis­po­mo il­moit­ti, et­tä pa­hoin­pi­te­ly oli hei­dän jär­jes­tä­män­sä jut­tu.

– Sii­nä oli jon­kin­lais­ta pel­koa, et­tä kun jul­kai­sin Jo­hans­so­nin tun­nus­tuk­sen, niin al­kai­si pal­jas­tua mui­ta­kin jut­tu­ja. Ha­lut­tiin an­taa mi­nul­le ope­tus.

Lah­to­sen tie­dos­sa ei ole, et­tä hä­neen koh­dis­tui­si akuut­tia vaa­raa. Pa­hoin­pi­te­lyn jäl­keen hän on kui­ten­kin ol­lut tur­val­li­suu­des­taan ja yk­si­tyi­syy­des­tään huo­mat­ta­vas­ti tar­kem­pi. Täs­sä­kään ju­tus­sa Lah­to­nen ei puhu per­hees­tään ei­kä asuin­pai­kas­taan mi­tään.

Po­lii­si on an­ta­nut tur­val­li­suu­teen liit­ty­en ar­vok­kai­ta neu­vo­ja, hän kiit­te­lee.

– Olem­me käy­neet per­heen kans­sa esi­mer­kik­si läpi, mi­ten toi­mia so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Ko­din tur­val­li­suu­teen on myös pa­nos­tet­tu. Ko­tiim­me tu­lee no­pe­am­min po­lii­si kuin ros­vo si­säl­le, Lah­to­nen ker­too.

Vauhti ei hiljene

Mikä sit­ten on Mika Lah­to­sen mie­les­tä ri­kos­jour­na­lis­min teh­tä­vä oi­keus­val­ti­os­sa?

Ky­sy­mys saa kon­ka­ri­toi­mit­ta­jan miet­te­li­ääk­si. Pit­kän hil­jai­suu­den jäl­keen hän jat­kaa:

– Ih­mi­sil­lä on oi­keus tie­tää, mitä täs­sä maa­il­mas­sa ta­pah­tuu, oli se sit­ten hy­vää tai pa­haa. Tuo­mi­ois­tuin­ten suh­teen tär­ke­ää on myös lä­pi­nä­ky­vyy­den li­sää­mi­nen ja sen seu­raa­mi­nen, min­kä­lai­sia tuo­mi­oi­ta niis­sä an­ne­taan.

Lah­to­nen ko­kee on­gel­mal­li­sek­si il­mai­su­kiel­lot, joi­ta po­lii­si voi aset­taa ri­kos­tut­kin­nan asi­a­no­sai­sil­le. Sil­loin syyt­tä­jän ja po­lii­sin nä­ke­mys saat­taa ol­la ai­noa, joka me­di­as­sa saa ti­laa.

Omaa jour­na­lis­tis­ta koo­dis­to­aan Lah­to­nen ei pys­ty ko­vin tar­kas­ti pu­ke­maan sa­noik­si. Hän sa­noo, et­tä Ali­bi on Jul­ki­sen sa­nan neu­vos­ton jä­sen ja si­tou­tu­nut jour­na­lis­tin oh­jei­siin.

– En voi sa­noa, et­tä kai­kis­sa ju­tuis­sa toi­mi­taan täl­lä ja täl­lä ta­val­la, kos­ka ju­tut ovat niin eri­lai­sia.

Kii­rei­nen pää­toi­mit­ta­ja on val­mii­na sin­gah­ta­maan ta­kai­sin toi­mi­tus­työn maa­il­maan. Lah­to­sen kont­to­ri­na toi­mii oma au­to, jon­ka nok­ka suun­taa ai­na sin­ne, mis­sä lu­ki­joi­ta kiin­nos­ta­va jut­tu odot­taa te­ki­jään­sä.

Mut­ta mitä hän toi­voi­si vie­lä elä­mäl­tään?

– Kyl­lä minä ha­lu­an töi­tä teh­dä, ja ni­me­no­maan näi­tä ri­kos­jut­tu­ja. Ha­lu­ai­sin, et­tä voi­sin teh­dä vä­hän tut­ki­vam­paa jour­na­lis­mia. Et­tä oli­si ju­tun pen­ko­mi­sel­le ja tut­ki­mi­sel­le kun­nol­la ai­kaa.

Jul­ki­suus­lain tul­kin­ta hait­taa työ­tä

Pää­toi­mit­ta­ja Mika Lah­to­nen ku­vaa po­lii­sin ja me­di­an vä­lis­tä köy­den­ve­toa jul­ki­suus­lain tul­kin­nan suh­teen ”su­rul­li­sek­si ke­hi­tyk­sek­si”.

Poh­jim­mil­taan kyse on sii­tä, et­tä po­lii­sin tul­kin­nan mu­kaan yk­si­tyi­se­lä­mään liit­ty­vä tie­to on sa­lat­ta­va esi­tut­kin­ta­ma­te­ri­aa­lis­ta. Tämä kos­kee myös hen­ki­lön jä­se­nyyt­tä esi­mer­kik­si lii­vi­jen­gis­sä.

– On ihan pöy­ris­tyt­tä­vää, et­tä esi­tut­kin­nas­ta sa­la­taan jen­gi­läis­ten ni­met, mut­ta hei­dän, jot­ka ei­vät kuu­lu jen­giin, ni­met saa­vat siel­lä nä­kyä.

Lah­to­nen an­taa esi­mer­kin: hän oli hil­jat­tain ti­lan­nut pöy­tä­kir­jat am­pu­mis­ta­pauk­ses­ta, jon­ka osa­puo­let oli­vat kah­des­ta eri lii­vi­jen­gis­tä. Lä­hes­tul­koon kaik­ki ni­met oli mus­tat­tu pöy­tä­kir­jois­ta.

– Sen ma­te­ri­aa­lin pe­rus­teel­la ei saa­nut enää mi­tään sel­koa, kuka on kuka, ja ketä nyt on am­mut­tu.

Yh­teis­työ­tä suo­ma­lais­ten asi­a­na­ja­jien kans­sa Lah­to­nen ku­vaa su­ju­vak­si – niin su­ju­vak­si kuin nyt toi­mit­ta­jan ja asi­a­na­ja­jan vä­li­nen yh­teis­työ voi ol­la, hän li­sää ja nau­rah­taa.

– Osan kans­sa on vuo­sien saa­tos­sa tul­tu ihan ka­ve­reik­si­kin.