JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
16.2.2021 11:00

Teks­ti Mir­ka Moi­la­nen // Ku­vat Su­san­na Kek­ko­nen

Viikkopalaveri pitää kansainvälisen asianajajaperheen arjen raiteillaan

An­na Kas­sin asi­a­na­ja­ja­per­hees­sä sel­ke­ät vas­tuu­a­luu­et ovat kai­ken pe­rus­ta. Suo­mes­sa työ­e­lä­mä on vä­hem­män hie­rark­kis­ta kuin Tans­kas­sa, mikä hel­pot­taa työ- ja per­he-elä­män yh­teen­so­vit­ta­mis­ta, Kass sa­noo.

Sun­nun­tai­aa­mu­na asi­a­na­ja­ja An­na Kass is­tuu pöy­dän ää­reen mie­hen­sä Fre­de­rik Dam­gaard Mad­se­nin kans­sa. Pa­la­ve­rin ai­hee­na on tu­le­van vii­kon ai­ka­tau­lu, kum­man­kin työ­ku­vi­ot, Isak-po­jan hoi­to ja muut juok­se­vat asi­at.

Yh­des­sä neu­vo­tel­laan sii­tä, kum­man ai­ka­tau­lut jous­ta­vat pa­kol­lis­ten me­no­jen tiel­tä ja kum­pi os­taa Isa­kil­le uu­det ku­ra­hou­sut tai lah­jan päi­vä­ko­ti­ka­ve­rin syn­ty­mä­päi­vil­le.

Kun ai­ka­tau­lut on saa­tu sump­lit­tua, on Fre­de­ri­kil­lä jo kii­re Hel­sin­ki-Van­taal­le. Len­to Köö­pen­ha­mi­naan läh­tee, ja mies hyp­pää ko­nee­seen. Tans­ka­lai­ses­sa asi­a­na­jo­toi­mis­tos­sa työs­ken­te­le­vä Fre­de­rik viet­tää al­ku­vii­kon Köö­pen­ha­mi­nas­sa ja pa­laa per­heen luok­se jäl­leen lop­pu­vii­kok­si.

– Il­man vii­koit­tais­ta pa­la­ve­ria tämä juna ei py­syi­si rai­teil­la, An­na Kass nau­rah­taa.

Muutto Suomeen monen summa

Ku­lu­nut vuo­si on ol­lut Kas­sin per­hees­sä myl­ler­rys­ten ai­kaa. Vie­lä vii­me tal­ve­na per­he asui Köö­pen­ha­mi­nas­sa. An­na työs­ken­te­li yli­o­pis­tol­la väi­tös-kir­jaan­sa kir­joit­ta­en, ja Fre­de­rik teki ra­kas­ta­maan­sa asi­a­na­jo­työ­tä tans­ka­lai­ses­sa toi­mis­tos­sa.

Kak­si­vuo­ti­as Isak kui­ten­kin kas­voi ko­vaa vauh­tia, ja uu­den, isom­man ko­din han­kin­ta tuli per­heel­le ajan­koh­tai­sek­si. Suo­ma­lais-tans­ka­lai­nen pa­ris­kun­ta poh­ti sy­väl­li­ses­ti, mis­sä per­heen oli­si pa­ras asua, mil­lais­ta työ­tä kum­pi­kin ha­lu­aa teh­dä ja mitä he toi­vo­vat per­he-elä­mäl­tä pit­käl­lä täh­täi­mel­lä.

– Ei ol­lut kyse vain Fre­de­ri­kis­tä ja mi­nus­ta, vaan myös poi­kam­me piti ot­taa pää­tök­sen­te­os­sa huo­mi­oon. Mis­sä hä­nen oli­si pa­ras kas­vaa? Poh­dim­me asi­aa mo­nel­ta kan­til­ta ja pit­kän päh­käi­lyn päät­teek­si to­te­sim­me, et­tä ha­lu­am­me muut­taa Suo­meen, An­na muis­te­lee.

Köö­pen­ha­mi­nas­sa vie­tet­ty­jen vuo­sien ai­ka­na An­na Kass oli kai­van­nut Suo­mes­sa ai­em­min te­ke­mään­sä asi­a­kas­läh­töis­tä työ­tä yri­tys­ju­ri­dii­kan pa­ris­sa.

– Jos oli­sin aloit­ta­nut työs­ken­te­lyn yk­si­tyi­sel­lä asi­a­na­jo­puo­lel­la Tans­kas­sa, mi­nun oli­si pi­tä­nyt ope­tel­la uu­si oi­keus­jär­jes­tel­mä ja aloit­taa ura käy­tän­nös­sä alus­ta. Tans­ka­lai­sis­sa asi­a­na­jo­toi­mis­tois­sa on ai­ka hie­rark­ki­nen sys­tee­mi, ja oli­si ol­lut han­ka­lam­paa saa­da uran luo­mi­nen toi­mi­maan per­he-elä­män kans­sa yh­tä hy­vin kuin Suo­mes­sa, An­na miet­tii.

– Suo­mes­sa olin en­nen Tans­kaan muut­toa pääs­syt sel­lai­seen pis­tee­seen, et­tä mi­nul­la oli vai­ku­tus­val­taa omaan te­ke­mi­see­ni ja ai­ka­tau­lui­hi­ni. On pal­jon han­ka­lam­paa per­heen kan­nal­ta, jos toi­mii taus­tal­la avus­ta­vas­sa roo­lis­sa. Sil­loin on enem­män mui­den ar­moil­la ai­ka­tau­lu­jen ja teh­tä­vien suh­teen, hän jat­kaa.

An­na myös kai­pa­si suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria ja ha­lu­si Isa­kin op­pi­van suo­men kie­len nuo­re­na. Por­voon ruot­sin­kie­li­ses­sä yh­tei­sös­sä kas­va­nut nai­nen tie­si omas­ta ko­ke­muk­ses­ta, et­tei kie­len op­pi­mi­nen ole help­poa. Nyt Isak on jo ly­hy­es­sä ajas­sa op­pi­nut suo­men al­kei­ta kak­si­kie­lis­ten päi­vä­ko­ti­ka­ve­rei­den an­si­os­ta.

Mielekäs ja joustava työ

Köö­pen­ha­mi­nan talo lai­tet­tiin myyn­tiin huh­ti­kuus­sa ja se meni kau­pak­si pal­jon no­pe­am­min kuin pa­ris­kun­ta oli ku­vi­tel­lut­kaan. Pyö­rät al­koi­vat pyö­riä, ja muut­to Suo­meen täy­tyi jär­jes­tää no­pe­al­la ai­ka­tau­lul­la.

Oman haas­teen­sa ti­lan­tee­seen toi­vat ko­ro­na­ra­joi­tuk­set, ei­kä edes­ta­kai­nen mat­kus­ta­mi­nen Suo­men ja Tans­kan vä­lil­lä ol­lut mah­dol­lis­ta.

Yri­tys­ju­ri­dii­kan am­mat­ti­lai­se­na An­nal­la oli Suo­mes­sa hy­vät am­ma­til­li­set ver­kos­tot ja uu­si, juu­ri oman­nä­köi­nen työ­paik­ka löy­tyi MK-Law-asi­a­na­jo­toi­mis­tos­ta. Myös uu­si koti löy­tyi, ja per­he pää­si lo­ka­kuus­sa muut­ta­maan Suo­meen.

Työt uu­des­sa työ­pai­kas­sa Kass aloit­ti mar­ras­kuus­sa. Työ­paik­kaa va­li­tes­saan An­nal­le oli tär­ke­ää, et­tä hän nä­kee it­sen­sä sa­mas­sa työ­pai­kas­sa pit­käl­lä täh­täi­mel­lä. Hän tie­si sel­väs­ti, et­tä ha­lu­aa teh­dä töi­tä asi­ak­kai­den kans­sa yri­tys­ju­ri­dii­kan pa­ris­sa.

Ny­kyi­nen työ on­kin ko­ke­neel­le asi­a­na­ja­jal­le unel­mien yh­dis­tel­mä: tut­tu­ja työ­teh­tä­viä, mut­ta myös uu­den­lai­sia haas­tei­ta. Li­säk­si lap­si­per­he-elä­män ja töi­den yh­dis­tä­mi­nen on teh­ty MK-Law’ssa hel­pok­si. Asi­a­na­jo­toi­mis­ton osak­kaat oli­vat An­nal­le tut­tu­ja opis­ke­lu­a­joil­ta, ja heil­lä it­sel­lään­kin on pie­niä lap­sia.

– Ny­kyi­ses­sä työ­pai­kas­sa­ni luo­te­taan sii­hen, et­tä työ­teh­tä­vät tu­le­vat ajois­sa teh­dyik­si, vaik­ka jo­kai­nen te­ki­si­kin töi­tä omien ai­ka­tau­lu­jen ja mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan. Työn­te­ko ei var­sin­kaan pien­ten las­ten van­hem­mil­le tar­koi­ta sitä, et­tä on läp­pä­rin ää­res­sä ai­na kah­dek­sas­ta nel­jään, An­na to­te­aa.

Ko­ro­na­pan­de­mi­an vuok­si työ­nan­ta­jien suh­tau­tu­mi­nen etä­töi­hin on muut­tu­nut vah­vas­ti, mikä on mah­dol­lis­ta­nut sen, et­tä Fre­de­rik te­kee yhä enem­män etä­töi­tä per­heen uu­des­ta ko­dis­ta Hel­sin­gin Ku­lo­saa­res­ta kä­sin.

Selkeät vastuut auttavat arjessa

Maa­nan­tai­aa­mu­na Ku­lo­saa­res­sa on he­rät­ty var­hain. Isak on aa­mu­virk­ku ja nou­see ylös kuu­del­ta. Päi­vä­ko­din pi­haan äi­ti ja poi­ka kaar­ta­vat puo­li kah­dek­sal­ta, jon­ka jäl­keen An­na te­kee päi­vän in­ten­sii­vi­ses­ti töi­tä, yleen­sä ko­toa kä­sin.

Työ­päi­vän en­sim­mäi­nen osa päät­tyy nel­jän mais­sa, jol­loin An­na sul­kee tie­to­ko­neen ja ha­kee po­jan päi­vä­ko­dis­ta. Ko­to­na il­ta ku­luu ruo­kaa lait­ta­es­sa ja Isa­kin kans­sa tou­hu­tes­sa ai­na seit­se­mään as­ti, jol­loin on pie­nen po­jan nuk­ku­maan­me­no­ai­ka.

Lap­sen nu­kah­det­tua An­na avaa vie­lä het­kek­si tie­to­ko­neen, jon­ka jäl­keen on lu­vas­sa het­ki omaa ai­kaa en­nen kuin hän it­se­kin pai­nuu peh­kui­hin.

Lop­pu­vii­kos­ta, kun Fre­de­rik on jäl­leen ko­to­na, on An­nal­la mah­dol­li­suus jous­taa ai­ka­tau­luis­sa hie­man enem­män. Tuol­loin hän usein käy toi­mis-tol­la ja ta­paa tar­vit­ta­es­sa asi­ak­kai­ta.

Ar­jen pa­la­pe­li on Kas­sin per­hees­sä saa­tu toi­mi­maan ru­tii­nil­la, kun mo­lem­mat van­hem­mat tie­tä­vät omat vas­tuu­a­lu­een­sa ja -ai­ka­tau­lun­sa.

– Tie­dän, et­tä maa­nan­tais­ta kes­ki­viik­koon kaik­ki on mi­nun vas­tuul­la­ni. Fre­de­rik puo­les­taan tie­tää, et­tä tors­tai­na ja per­jan­tai­na hän vie ja ha­kee po­jan ja ot­taa enem­män vas­tuu­ta ko­ti­töis­tä, An­na kiit­te­lee sys­tee­miä, jon­ka an­si­os­ta kan­sain­vä­li­sen per­heen pa­la­sis­ta koos­tu­va ar­ki on su­ju­vaa.

Ai­na vie­raas­sa maas­sa

An­na Kass ja Fre­de­rik Dam­gaard Mad­sen ovat suo­ma­lais-tans­ka­lai­nen avi­o­pa­ri, jon­ka koh­ta­lo­na on, et­tä toi­sel­la on ai­na ikä­vä ko­ti­maa­ta, kun toi­nen saa naut­tia elä­mäs­tä omal­la ko­ti­ken­täl­lään.

Ny­kyi­ses­sä elä­män­ti­lan­tees­sa mo­lem­mat saa­vat toi­mia ko­to­naan ai­na­kin osit­tain, kun Fre­de­rik on työn­sä puo­les­ta voi­nut säi­lyt­tää ison osan tans­ka­lai­suut­ta ar­jes­saan.

Sekä Tans­kas­sa et­tä Suo­mes­sa asu­nut pari tun­tee mai­den hy­vät ja huo­not puo­let. Työ­kult­tuu­rin suh­teen maat ovat An­nan mu­kaan hy­vin sa­man­kal­tai­set, vaik­ka hän pi­tää­kin Suo­mea hie­man edis­tyk­sel­li­sem­pä­nä esi­mer­kik­si van­hem­pain­va­pai­den tai isyys­lo­man suh­teen.

– Tans­kas­sa lap­si me­nee päi­vä­hoi­toon usein jo vuo­den ikäi­se­nä, ei­vät­kä isät juu­ri­kaan pidä van­hem­pain­va­paa­ta yk­si­tyi­sel­lä asi­a­na­jo­puo­lel­la,
hän ker­too.

Tans­kas­sa toi­nen van­hem­mis­ta te­kee myös usein osa-ai­kais­ta työ­tä las­ten ol­les­sa pie­niä.

Kas­sin mu­kaan tans­ka­lai­set ovat po­si­tii­vi­sia, ­ei­vät­kä he poh­di asi­oi­ta niin va­ka­vas­ti kuin suo­ma­lai­set. Suo­ma­lai­set ovat kui­ten­kin luo­tet­ta­via ja hoi­ta­vat hom­mat hy­väl­lä asen­teel­la.

– Tans­ka­lai­set ovat it­se­var­maa kan­saa, ja he pu­hu­vat asi­ois­ta mah­ti­pon­ti­ses­ti. He ot­ta­vat oman ti­lan­sa, kun me suo­ma­lai­set viih­dym­me enem­män tark­kai­li­joi­na, An­na luon­neh­tii.