Image for Viikkopalaveri pitää kansainvälisen asianajajaperheen arjen raiteillaan

Viikkopalaveri pitää kansainvälisen asianajajaperheen arjen raiteillaan

Viikkopalaveri pitää kansainvälisen asianajajaperheen arjen raiteillaan

19.2.2021 Teksti Mirka Moilanen // Kuvat Susanna Kekkonen

Anna Kassin asianajajaperheessä selkeät vastuualuuet ovat kaiken perusta. Suomessa työelämä on vähemmän hierarkkista kuin Tanskassa, mikä helpottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, Kass sanoo.

Sunnuntaiaamuna asianajaja Anna Kass istuu pöydän ääreen miehensä Frederik Damgaard Madsenin kanssa. Palaverin aiheena on tulevan viikon aikataulu, kummankin työkuviot, Isak-pojan hoito ja muut juoksevat asiat.

Yhdessä neuvotellaan siitä, kumman aikataulut joustavat pakollisten menojen tieltä ja kumpi ostaa Isakille uudet kurahousut tai lahjan päiväkotikaverin syntymäpäiville.

Kun aikataulut on saatu sumplittua, on Frederikillä jo kiire Helsinki-Vantaalle. Lento Kööpenhaminaan lähtee, ja mies hyppää koneeseen. Tanskalaisessa asianajotoimistossa työskentelevä Frederik viettää alkuviikon Kööpenhaminassa ja palaa perheen luokse jälleen loppuviikoksi.

– Ilman viikoittaista palaveria tämä juna ei pysyisi raiteilla, Anna Kass naurahtaa.

Muutto Suomeen monen summa

Kulunut vuosi on ollut Kassin perheessä myllerrysten aikaa. Vielä viime talvena perhe asui Kööpenhaminassa. Anna työskenteli yliopistolla väitös-kirjaansa kirjoittaen, ja Frederik teki rakastamaansa asianajotyötä tanskalaisessa toimistossa.

Kaksivuotias Isak kuitenkin kasvoi kovaa vauhtia, ja uuden, isomman kodin hankinta tuli perheelle ajankohtaiseksi. Suomalais-tanskalainen pariskunta pohti syvällisesti, missä perheen olisi paras asua, millaista työtä kumpikin haluaa tehdä ja mitä he toivovat perhe-elämältä pitkällä tähtäimellä.

– Ei ollut kyse vain Frederikistä ja minusta, vaan myös poikamme piti ottaa päätöksenteossa huomioon. Missä hänen olisi paras kasvaa? Pohdimme asiaa monelta kantilta ja pitkän pähkäilyn päätteeksi totesimme, että haluamme muuttaa Suomeen, Anna muistelee.

Kööpenhaminassa vietettyjen vuosien aikana Anna Kass oli kaivannut Suomessa aiemmin tekemäänsä asiakaslähtöistä työtä yritysjuridiikan parissa.

– Jos olisin aloittanut työskentelyn yksityisellä asianajopuolella Tanskassa, minun olisi pitänyt opetella uusi oikeusjärjestelmä ja aloittaa ura käytännössä alusta. Tanskalaisissa asianajotoimistoissa on aika hierarkkinen systeemi, ja olisi ollut hankalampaa saada uran luominen toimimaan perhe-elämän kanssa yhtä hyvin kuin Suomessa, Anna miettii.

– Suomessa olin ennen Tanskaan muuttoa päässyt sellaiseen pisteeseen, että minulla oli vaikutusvaltaa omaan tekemiseeni ja aikatauluihini. On paljon hankalampaa perheen kannalta, jos toimii taustalla avustavassa roolissa. Silloin on enemmän muiden armoilla aikataulujen ja tehtävien suhteen, hän jatkaa.

Anna myös kaipasi suomalaista kulttuuria ja halusi Isakin oppivan suomen kielen nuorena. Porvoon ruotsinkielisessä yhteisössä kasvanut nainen tiesi omasta kokemuksesta, ettei kielen oppiminen ole helppoa. Nyt Isak on jo lyhyessä ajassa oppinut suomen alkeita kaksikielisten päiväkotikavereiden ansiosta.

Mielekäs ja joustava työ

Kööpenhaminan talo laitettiin myyntiin huhtikuussa ja se meni kaupaksi paljon nopeammin kuin pariskunta oli kuvitellutkaan. Pyörät alkoivat pyöriä, ja muutto Suomeen täytyi järjestää nopealla aikataululla.

Oman haasteensa tilanteeseen toivat koronarajoitukset, eikä edestakainen matkustaminen Suomen ja Tanskan välillä ollut mahdollista.

Yritysjuridiikan ammattilaisena Annalla oli Suomessa hyvät ammatilliset verkostot ja uusi, juuri omannäköinen työpaikka löytyi MK-Law-asianajotoimistosta. Myös uusi koti löytyi, ja perhe pääsi lokakuussa muuttamaan Suomeen.

Työt uudessa työpaikassa Kass aloitti marraskuussa. Työpaikkaa valitessaan Annalle oli tärkeää, että hän näkee itsensä samassa työpaikassa pitkällä tähtäimellä. Hän tiesi selvästi, että haluaa tehdä töitä asiakkaiden kanssa yritysjuridiikan parissa.

Nykyinen työ onkin kokeneelle asianajajalle unelmien yhdistelmä: tuttuja työtehtäviä, mutta myös uudenlaisia haasteita. Lisäksi lapsiperhe-elämän ja töiden yhdistäminen on tehty MK-Law’ssa helpoksi. Asianajotoimiston osakkaat olivat Annalle tuttuja opiskeluajoilta, ja heillä itselläänkin on pieniä lapsia.

– Nykyisessä työpaikassani luotetaan siihen, että työtehtävät tulevat ajoissa tehdyiksi, vaikka jokainen tekisikin töitä omien aikataulujen ja mahdollisuuksien mukaan. Työnteko ei varsinkaan pienten lasten vanhemmille tarkoita sitä, että on läppärin ääressä aina kahdeksasta neljään, Anna toteaa.

Koronapandemian vuoksi työnantajien suhtautuminen etätöihin on muuttunut vahvasti, mikä on mahdollistanut sen, että Frederik tekee yhä enemmän etätöitä perheen uudesta kodista Helsingin Kulosaaresta käsin.

Selkeät vastuut auttavat arjessa

Maanantaiaamuna Kulosaaressa on herätty varhain. Isak on aamuvirkku ja nousee ylös kuudelta. Päiväkodin pihaan äiti ja poika kaartavat puoli kahdeksalta, jonka jälkeen Anna tekee päivän intensiivisesti töitä, yleensä kotoa käsin.

Työpäivän ensimmäinen osa päättyy neljän maissa, jolloin Anna sulkee tietokoneen ja hakee pojan päiväkodista. Kotona ilta kuluu ruokaa laittaessa ja Isakin kanssa touhutessa aina seitsemään asti, jolloin on pienen pojan nukkumaanmenoaika.

Lapsen nukahdettua Anna avaa vielä hetkeksi tietokoneen, jonka jälkeen on luvassa hetki omaa aikaa ennen kuin hän itsekin painuu pehkuihin.

Loppuviikosta, kun Frederik on jälleen kotona, on Annalla mahdollisuus joustaa aikatauluissa hieman enemmän. Tuolloin hän usein käy toimistolla ja tapaa tarvittaessa asiakkaita.

Arjen palapeli on Kassin perheessä saatu toimimaan rutiinilla, kun molemmat vanhemmat tietävät omat vastuualueensa ja -aikataulunsa.

– Tiedän, että maanantaista keskiviikkoon kaikki on minun vastuullani. Frederik puolestaan tietää, että torstaina ja perjantaina hän vie ja hakee pojan ja ottaa enemmän vastuuta kotitöistä, Anna kiittelee systeemiä, jonka ansiosta kansainvälisen perheen palasista koostuva arki on sujuvaa.

Aina vieraassa maassa

Aina vieraassa maassa

Anna Kass ja Frederik Damgaard Madsen ovat suomalais-tanskalainen aviopari, jonka kohtalona on, että toisella on aina ikävä kotimaata, kun toinen saa nauttia elämästä omalla kotikentällään.

Nykyisessä elämäntilanteessa molemmat saavat toimia kotonaan ainakin osittain, kun Frederik on työnsä puolesta voinut säilyttää ison osan tanskalaisuutta arjessaan.

Sekä Tanskassa että Suomessa asunut pari tuntee maiden hyvät ja huonot puolet. Työkulttuurin suhteen maat ovat Annan mukaan hyvin samankaltaiset, vaikka hän pitääkin Suomea hieman edistyksellisempänä esimerkiksi vanhempainvapaiden tai isyysloman suhteen.

– Tanskassa lapsi menee päivähoitoon usein jo vuoden ikäisenä, eivätkä isät juurikaan pidä vanhempainvapaata yksityisellä asianajopuolella,
hän kertoo.

Tanskassa toinen vanhemmista tekee myös usein osa-aikaista työtä lasten ollessa pieniä.

Kassin mukaan tanskalaiset ovat positiivisia, eivätkä he pohdi asioita niin vakavasti kuin suomalaiset. Suomalaiset ovat kuitenkin luotettavia ja hoitavat hommat hyvällä asenteella.

– Tanskalaiset ovat itsevarmaa kansaa, ja he puhuvat asioista mahtipontisesti. He ottavat oman tilansa, kun me suomalaiset viihdymme enemmän tarkkailijoina, Anna luonnehtii.

Julkaistu numerossa Advokaatti 1/2021

Kirjoittaja Mirka Moilanen

Jaa kirjoitus Kopioi linkki
Jaa kirjoitus Kopioi linkki