Sananvapaus ja vapaus mielipiteen ilmaisuun on taattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sekä Suomen perustuslaissa. Sananvapauden rajoja punnitaan suhteessa muihin perusoikeuksiin ja rikoslakiin. Ristiriitaisissa tilanteissa oikeuslaitoksella on velvollisuus painottaa tulkinnassaan perusoikeuksien suojaa.

Sananvapaus on perusoikeus, jota käyttämällä puolustetaan kaikkia muita oikeuksia. Sananvapaus on perusta koulutukselle, oikeudenmukaisuuden toteutumiselle ja kaikista muista oikeuksista nauttimiselle. Siksi kaikkien oikeusvaltion instituutioiden on hyvä ymmärtää syvällisesti sekä sananvapautta perusoikeutena että sen toteutumista uhkaavia kehityskulkuja.

Sosiaalisen median alustoilla leviävä häirintä ja vihapuhe haastaa sananvapautta kahdelta suunnalta. Vihapuheen tarkoitus on kohteidensa vaientaminen, eli tiettyjen ihmisten tai ihmisryhmien sananvapauden rajaaminen tai tiettyjen aihepiirien julkisen käsittelyn estäminen tai vaikeuttaminen. Toisaalta valtiot saattavat vihapuheen suitsimiseksi päätyä säätämään sananvapauden kannalta ongelmallisia lakeja ja autoritääriset valtiot saattavat käyttää huolta vihapuheesta tekosyynä rajata poliittisten toisinajattelijoiden sananvapautta.

Suomessa kunnianloukkausrikosten ratkaisukäytännöt ovat tällä hetkellä niin kirjavia, että ne uhkaavat sekä sananvapautta että ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä.

Vuonna 2019 Helsingin Sanomat julkaisi laajan jutun kunnianloukkausrikosten oikeuskäsittelystä Suomessa. Toimittajat kävivät läpi 867 kunnianloukkaustapausta kolmen vuoden ajalta. Yksittäisten syyttäjien linjat vaihtelivat niin paljon, että kunnianloukkausrikosten seuraukset olivat täysin sattumanvaraisia. Oikeuskäytännöt vaihtelivat sekä alueellisesti että uhrin sukupuolen mukaan: syyttäjillä näyttää olevan korkeampi kynnys viedä oikeuteen juttuja, joissa uhrina on nainen.

Tilanne on erikoinen sekä rikosten uhrien, syytettyjen että asianajajien kannalta. Asianajaja saattaa joutua puolustamaan asiakastaan jutussa, joka toisella alueella tai toisen syyttäjän ratkaisemana olisi pysäytetty esitutkintavaiheeseen haitan vähäisyyden perusteella.

On selvää, että Suomessa tarvitaan nopeita toimenpiteitä kunnianloukkausrikosten oikeuskäsittelyjen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Oikeusvaltio ei kestä tilannetta, jossa yksittäiset syyttäjät määrittelevät sananvapauden rajoja sattumanvaraisilla tavoilla. Oikeusvaltiossa ei myöskään voi hyväksyä tilannetta, jossa oikeuslaitoksen ratkaisut suojaavat miehen kunniaa vahvemmin kuin naisen.

Sananvapauden turvaaminen Suomessa edellyttää lisäksi toimittajiin ja tutkijoihin kohdistuvan, erityisesti sosiaalisessa mediassa tapahtuvan häirintäilmiön ajantasaista ymmärrystä myös tuomioistuimissa.