Kun puhumme ihmisoikeuksista, puhumme arvoista, jotka koskettavat meitä kaikkia vuoden jokaisena päivänä, eivätkä vain tiettyinä hetkinä. Esimerkiksi Helsinki Pride ei ole pelkästään iloinen moninaisuutta juhliva kesätapahtuma: sen taustalla on syvä huoli sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Tämä huoli ei rajoitu yhteen viikkoon vuodessa, vaan on läsnä jatkuvasti.

On tärkeää, että me asianajajat tiedostamme, ettei ihmisoikeuksien puolustaminen kuulu vain niille, jotka ovat välittömästi asianomaisia. Se kuuluu meille kaikille, ja meidän tulee jatkuvasti olla aktiivisia oikeudenmukaisuuden edistämisessä.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskeva lainsäädäntö sisältää edelleen ongelmia. Perheiden kanssa työskentelevät asianajajat voivat olla merkittävässä roolissa näiden epäkohtien esiin tuomisessa ja asiakkaiden tukemisessa.

Esimerkiksi miesparit ovat naispareja ja heteropareja huonommassa asemassa perheen muodostamisessa. Naisparit pystyvät tunnustamaan molempien vanhemmuuden hedelmöityshoitojen yhteydessä. Miespareilta vanhemmuus vaatii edelleen perheen sisäistä adoptiota, eikä myöskään ulkomaalaisten tuomioistuinten päätöksiä vanhemmuudesta aina tunnusteta Suomessa.

Kysymysten esittäminen ja tiedon hakeminen eivät ole heikkoutta, vaan vahvuutta, joka auttaa meitä kehittymään paremmiksi asianajajiksi.

Translaissa epäkohtana ovat muun muassa alaikäisiä koskevat puutteet. Sukupuolen juridinen vahvistaminen edellyttää 18 vuoden ikää, mikä vaikeuttaa transnuorten asemaa.

Asianajajan työ on asiakaspalvelutyötä, jossa korostuu tarve ymmärtää ja tukea kaikkia asiakkaitamme sekä kohdata ihmiset ilman ennakkoluuloja. Sateenkaariväestön kohtaamat haasteet ovat yhä valitettavan todellisia. Tiedän, että moni epäröi ottaa yhteyttä asianajajaan pelätessään, ettei asianajaja ymmärrä heidän tilannettaan.

Asianajajan rooliin kuuluva tarve asiakkaan ymmärtämiseen edellyttää jatkuvaa oppimista ja kykyä mukautua muuttuviin olosuhteisiin.

Kannustan jokaista asianajotoimistoa kehittämään omaa sateenkaariosaamistaan. Tämä voi alkaa henkilöstön kouluttamisella ja toimiston käytäntöjen päivittämisellä. Uteliaisuus ja halu oppia ovat avaimia parempaan ymmärrykseen ja parempaan asiakaspalveluun. Kysymysten esittäminen ja tiedon hakeminen eivät ole heikkoutta, vaan vahvuutta, joka auttaa meitä kehittymään paremmiksi asianajajiksi – senhän takia meillä on kouluttautumisvelvollisuuskin.

Omaa ajatteluaan voi haastaa miettimällä vaikkapa toimistossa käytettävää sanastoa ja ennakko-oletuksia. Oletammeko esimerkiksi edelleen, että miehen puoliso on nainen ja toisinpäin? Tai onko erilaisissa lomakkeissa mahdollista ruksia sukupuoleksi muutakin kuin mies ja nainen tai olla kertomatta sitä ollenkaan?

Pienetkin asiat merkitsevät, kun pyrimme ymmärtämään ja tukemaan asiakkaitamme paremmin.

Me asianajajat olemme etuoikeutetussa asemassa, ja siksi meillä on erityinen vastuu huomioida työssämme vähemmistöön kuuluvat. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen on työtä, joka ei koskaan pääty. Tämä työ on tärkeää paitsi ammatillisessa roolissamme myös osana yhteiskuntaa, jossa elämme ja vaikutamme. Tasa-arvo ei ole vielä toteutunut – se vaatii jatkuvaa ponnistelua meiltä kaikilta.