Asianajaja erotettiin Asianajajaliitosta ehdollisen vankeusrangaistuksen vuoksi

Käräjäoikeus oli toimittanut valvontalautakuntaan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n mukaisen ilmoituksen, jonka mukaan asianajaja oli tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus oli tuominnut asianajajan kolmesta laittomasta uhkauksesta, kotirauhan rikkomisesta, ampuma-aserikoksesta sekä ampuma-aserikkomuksesta yhteiseen neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Koska asianajaja oli tuomittu rangaistukseen rikoksista, joista voitiin jo yksistään määrätä kurinpidollisena seuraamuksena erottaminen, ja koska asianajajan menettely oli ollut omiaan alentamaan asianajajakunnan arvoa, valvontalautakunta katsoi asiassa olleen asianajajista annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuja raskauttavia seikkoja, joiden vuoksi asianajaja oli tullut erottaa Suomen Asianajajaliiton jäsenyydestä päätöksen tultua lainvoimaiseksi. Erottaminen.

Asianajaja laiminlöi yhteydenottoihin vastaamisen

Asianajaja oli toiminut avustajana riita-asiassa käräjäoikeudessa. Käräjäoikeuden ilmoituksen mukaan asianajajalla ja hänen päämiehellään oli sovittu tapaaminen toimistolla, mutta asianajaja ei ollut ollut paikalla. Päämiehen mukaan asianajaja ei ollut avannut toimistonsa ovea eikä vastannut puhelimeen. Päämies ei ollut saanut yhteyttä asianajajaan puhelimitse ennen valmisteluistuntoa. Asianajajan toiminnan vuoksi päämies oli ilmoittanut käräjätuomarille avustajaa kohtaan syntyneestä luottamuspulasta ja halustaan vaihtaa avustajaa. Käräjätuomari oli yrittänyt tavoittaa asianajajaa puhelimitse ja sähköpostitse, mutta tämä ei ollut vastannut käräjätuomarin yhteydenottoihin. Valmisteluistunto oli jouduttu perumaan.

Asianajaja myönsi, että oli laiminlyönyt tapaamisen ja yhteydenottoihin vastaamisen. Vastaaminen olisi kuvatuissa olosuhteissa ollut ilmeisen tarpeellista ja asianajajan oli täytynyt ymmärtää se. Huomautus.

Asianajaja saapui pääkäsittelyyn päihtyneenä

Käräjäoikeuden ilmoituksen mukaan puheenjohtaja oli ennen rikosasian ­pääkäsittelyn alkamista päättänyt, että pääkäsittelyä ei voida aloittaa asianajajan huonovointisuuden takia. Syyttäjä oli ennen istunnon alkamista ottanut yhteyttä puheenjohtajaan ilmoittaen epäilevänsä asianajajan olevan päihtynyt. Asianajaja oli muun muassa tuoksunut alkoholille ja nukahtanut odotustilaan.

Valvontalautakunnalla ei ollut aihetta kyseenalaistaa käräjäoikeudessa tehtyä arviota asianajajan kyvystä hoitaa tehtäväänsä pääkäsittelypäivänä. Asianajajan olisi unettomuutensa, lääkityksensä ja muiden esiintymiseensä vaikuttavien seikkojen perusteella tullut ymmärtää, ettei ollut työkykyinen. Asianajajan menettely oli ollut omiaan alentamaan asianajajakunnan arvoa ja vähentämään luottamusta asianajajakuntaan. Varoitus.

Ratkaisukäytäntöön voi tutustua valvontaratkaisujen hakemistossa osoitteessa valvontaratkaisut.fi.