Rikosasioita hoitavien asianajajien selkäytimessä ovat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaavat epäillyn perusoikeudet. Niiden vaaliminen onkin puolustusasianajajan ydintehtävä.

Olemme joutuneet tottumaan yhä pidempiin ja vaikeasti ennakoitaviin prosesseihin. Esitutkinta jatkuu koko käräjäkäsittelyn ajan ja uutta todistelua nimetään puolin ja toisin loppulausunnoille saakka ja monesti vielä hovioikeudessa. Valitettavan usein syynä on osapuolten välinen epätasapaino esitutkinnan aikana ja esitutkinta-aineiston kokoamiseen liittyvät haasteet, sekä hyvin avoimeksi jätetty syytteen teonkuvaus.

Miten puolustus voi nimetä todistelua etupainotteisesti, jos se ei tiedä, mistä vastaajaa syytetään tai mitä syytettä vastaan puhuvaa aineistoa on olemassa? Valitettavan usein ratkaisevat todisteet ovat löytyneet esitutkintaviranomaisen hallussa olevasta pöytäkirjan ulkopuolisesta aineistosta, jonka tutustumispyyntöön poliisi on suhtautunut melko nihkeästi. Pienemmissä rikosasioissa vastatodistelun nimeämisen tarve arvioidaan monesti tarkemmin vasta hovioikeudessa.

Esitetyt muutokset ovat omiaan ­vaarantamaan ­oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytykset.

Oikeuslaitostyöryhmä esitti syksyllä 2024 yhteensä 168 alustavaa toimenpide-ehdotusta muun muassa oikeudenkäytön riippumattomuuden ja laadukkaan oikeusturvan edistämiseksi. Oikeusministeriö tilasi työryhmän ehdotusten innoittamana selvityksen mahdollisuuksista laajentaa riita-asioista tuttua prekluusiota rikosasioihin.

Sitä saa mitä tilaa – marraskuussa 2024 valmistunut selvitys ehdottaa, että käräjäoikeus voisi asettaa todistelun nimeämiselle prekluusion laajemmissa rikosasioissa. Ehdotuksen mukaan hovioikeudessa noudatettaisiin voimassa olevaa riita-asian säännöstä, eli valittaja ei pääsääntöisesti voisi nimetä uutta todistelua hovioikeudessa. Lisäksi ehdotetaan, että kirjallisia vastauksia vaaditaan useammin ja puolustajan tai oikeudenkäyntiavustajan olisi käräjäoikeuden pyytäessä jätettävä kirjallinen vastaus kuluvastuuriskillä.

Suomen Asianajajat reagoi selvitykseen lausumalla oikeusministeriölle oma-aloitteisesti huolestaan, että esitetyt muutokset ovat omiaan vaarantamaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytykset.

Valtio hakee oikeudenhoidossa koko ajan lisää säästöjä. Vaikuttaa siltä, että perusoikeuksen vaaliminen tulee olemaan jatkossa entistä vaikeampaa, ellei oikeuspoliittisista aloitteista ja uudistustarpeista käydä avointa keskustelua. Ennen kuin prekluusiosäännösten laajentaminen rikosasioihin otetaan vakavaan harkintaan, olisi hyvä katsoa, miten laajasti tuleva todistelutallenneuudistus rajaa perusoikeuksien toteutumista erityisesti rikosasioissa. Samalla tulisi keskustella mahdollisuudesta ottaa käyttöön yhteinen aineistopankki, jonka myötä kaikilla osapuolilla olisi käytössään sama todistusaineisto jo prosessin aikaisemmassa vaiheessa.