Vaikeat päämiehet, vaikeat vastapuolet, työn sisältö, työn määrä.
Asianajaja, Asianajotoimisto Haapaniitty & Kortelaisen osakas Tiina Haapaniitty luettelee, mikä kaikki aiheuttaa työssä kuormitusta.
Pitkien työpäivien ja vaativan ongelmanratkaisun lisäksi mukana ovat asiakastyön paineet. Vaikeilla päämiehillä Haapaniitty tarkoittaa hyvin aktiivisia ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti yhteydessä. Joiltakin tulee paljon viestejä, ja kaikkiin on velvollisuus vastata.
– Niistä selviytyy, kun ennakkoon kertoo, että rikosasioissa esitutkinnan ja ensimmäisen kuulustelun jälkeen voi mennä pitkään, ennen kuin kuuluu mitään. Ja kun kuuluu, ollaan puolin ja toisin yhteydessä.
Vaikea vastapuoli puolestaan saattaa pyrkiä vaikuttamaan epäasiallisesti ja käyttäytyä jopa uhkaavasti siinä toivossa, että asianajaja luopuisi toimeksiannostaan.
– Minut on esimerkiksi uhattu viedä julkisuuteen epäasiallisessa valossa. Kun uhkauksia tuli ensimmäisiä kertoja, se sai pohtimaan, mihin kaikkeen tuo ihminen kykenee. Kuitenkin kun oppii tuntemaan vastapuolta, voi nähdä, että uhka ei ole realistinen.
”Asianajaja voi olla se, jolle tunnekuorma kaatuu ja jolle asiakkaat vuodattavat tunteitaan.”
Psykologian tieto hyödyttää
Oikeuspsykologian dosentti, Åbo Akademin työelämäprofessori Julia Korkman kohtaa kouluttajana ja työnohjaajana juristeja, jotka puhuvat työn henkisestä kuormituksesta. Oikeusprosessissa on asianosaisille aina kyse todella tärkeistä asioista, oli aiheena sitten väkivaltarikos tai perintöriita.
– Asianajaja voi olla se, jolle tunnekuorma kaatuu ja jolle he vuodattavat tunteitaan. Se on pahimmillaan todella raskas rooli: terapeuttirooli ilman terapeuttikoulutusta.
Asiakas ei ehkä kykene omassa hädässään ymmärtämään, että asianajajalla on muitakin asiakkaita ja muutakin elämää. Asianajaja joutuu huolehtimaan oman työnsä rajoista.
Korkman vetää oikeuspsykologian erikoistumiskoulutusta. Juristit ovat puhuneet hänelle, että työssä kohtaa ihmisiä, joilla on kriisi tai psyykkisiä ongelmia. Juristikoulutuksessa mikään ei ole valmistanut tähän.
– Juristeilla olisi hyvä olla perusymmärrystä siitä, mitä psyykkinen huonovointisuus voi olla ja kuinka toimia kriisissä olevan henkilön kanssa. Meillä on Åbo Akademissa meneillään ensimmäiset kurssit, joilla käsitellään näitä teemoja.
Korkmanin mukaan uraansa aloittelevaa voi hermostuttaa esimerkiksi tilanne, jossa joku ”romahtaa” oikeussalissa. Niinä hetkinä on syytä tiedostaa, että ihminen ei siitä murene: päinvastoin, itkukohtauksesta seuraa yleensä tyynempi tunnetila. Joskus itku liittyy pikemmin hermostuneisuuteen kuin siihen, että puhuminen olisi liian kuormittavaa. Kuuntelevan tahon rauhallinen ja ystävällinen suhtautuminen yleensä auttaa.
Tehtävään keskittyminen auttaa
Rikosasioiden parissa työskentelevät kohtaavat välillä järkyttäviä tapauksia. Korkmanin mukaan ammattilaista suojaa se, että työroolissaan voi keskittyä tehtävään ja älylliseen ongelmanratkaisuun.
– Omassa työssäni kohtasin aiemmin lapsiin kohdistuvia rikoksia. Moni ajattelee, että sellaista työtä ei voisi tehdä traumatisoitumatta. Työssä on kuitenkin selkeät roolit ja työajat sekä hyvä työyhteisö. Vaikka osa tapahtumista oli vaikeita, minulla oli pääasiassa kokemus, että pystyn tekemään jotain hyödyllistä.
Omiin tunteisiin menevän empatian sijaan on hyvä opetella harjoittamaan älyllistä empatiaa: ymmärtää, miten tapahtumat vaikuttavat toiseen ihmiseen sen sijaan, että itse vajoaisi samaan tunnetilaan kuin asiakas.
Kuormitusta voi lievittää keskustelemalla tilanteista. Korkman kokee parhaaksi tueksi kollegat, jotka ymmärtävät työn sisällön eivätkä kauhistele. Jos itseä jää vaivaamaan asia, jonka kanssa muut näyttävät pärjäävän, se ei tarkoita, että olisi liian herkkä tai työhönsä epäsopiva. Tietty tapaus voi osua erityisen kovaa jossain elämäntilanteessa.
– Elämän normaaleissa kriiseissä turvaudutaan ja pitääkin turvautua läheisiin. Useimmissa vastoinkäymisissä liikunta, kulttuuri, läheiset tai päiväkirja toimivat, mutta jos jokin kokemus työssä tai yksityiselämässä jättää sellaisen jäljen, ettei siitä pääse yli, ammattiapu on tarpeen.
”Jos jokin kokemus työssä tai yksityiselämässä jättää sellaisen jäljen, ettei siitä pääse yli, ammattiapu on tarpeen.”
Vapaa-aika palauttaa
Tiina Haapaniitty hoitaa nykyisin ainoastaan rikosoikeudellisia toimeksiantoja. Hän mainitsee henkisesti raskaimmiksi lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset. Tällä hetkellä hänellä on paljon väkivaltajuttuja. Hän ajattelee, että -väkivallantekijän kohtaaminen ei ole sen ihmeellisempää kuin kenen tahansa kohtaaminen.
– Työssäni tulee vastaan paljon 15–18-vuotiaiden tekemiä rikoksia. Vaikka ollaan vakavan ilmiön äärellä, voi ymmärtää, että nuoret välillä ajautuvat väärään paikkaan. Toisaalta seuraan huolestuneena nuorisoväkivallan raaistumista.
Uran alussa työt jäivät pyörimään mieleen vapaallakin. Nykyisin Haapaniitty pystyy irrottautumaan niistä tekemällä jotain ihan muuta: harrastamalla liikuntaa ja viettämällä aikaa läheisten kanssa. Hän pitää myös työnohjausta hyvänä keinona.
– Työnohjaajan kanssa voi keskustella vapaasti ja luottamuksellisesti, kun normaalisti työssä näkemistään asioista ei voi puhua kenenkään kanssa. Voi pureutua omiin tuntemuksiin ja ajatuksiin, joita jonkin tapauksen hoitaminen herättää.
Kuormitusta voi ehkäistä huolehtimalla työn sujuvuudesta: pitää olla kunnon työvälineet, tehtävälistat ajan tasalla, työnteko systematisoitua. Haapaniityn mukaan on hyvä välillä haastaa itseä ammatillisesti. Välillä kuormitusta taas on syytä keventää.
– Työura on maraton, ei sprintti. Vuosikymmenien aikana kaikilla tulee tilanteita, joissa on syytä vähentää toimeksiantoja tai ottaa vain helppoja juttuja sopiva määrä.
Vastuu asiakkaan tulevaisuudesta
Työssä paineita aiheuttaa usein vastuu asiakkaan tulevaisuudesta. Asianajaja Eemeli Saros Asianajotoimisto Turunen & Co:sta sanoo, että työhön kuuluu tietynlainen huoli mahdollisen virheen seurauksista, joista asiakas joutuisi kärsimään.
– Työssä ollaan tekemisissä asioiden kanssa, jotka saattavat tarkoittaa valtavia taloudellisia menetyksiä tai määrätä asiakkaan tulevaisuuden seuraaviksi vuosiksi tai joskus hänen loppuelämäkseen.
Jos tuomio tuntuu omasta mielestä väärältä, se jää kalvamaan pitkäksi aikaa. Tuntoja voi purkaa toimistolla, ja yleensä kollegoiden näkemykset helpottavat oloa.
– Minulla ei ole ollut sen enempään tarvetta, mutta meillä on myös hyvä työterveys, josta saisi keskusteluapua tarvittaessa.
Saros ei koe työtään liian kuormittavaksi. Hän hyödyntää urheilutaustaansa: urheilussa tehdään kaikki, mitä voidaan ja sitten siirrytään eteenpäin.
– Suhtautuminen saattaa kuulostaa kylmäsydämiseltä, mutta jos mietin, montako törkeäksi luokiteltavaa rikosta, kuten henkirikosta, tänäkin vuonna on ollut käsillä, ei tätä työtä voisi muutoin tehdä.
Asianajajaan puretaan vihaa
Asianajaja tapaa ihmisiä, jotka ovat tehneet pahoja tekoja. Jokainen pitää silti kohdata ihmisenä tietyllä ymmärtäväisyydellä.
– Miten pitkälle ymmärryksen kanssa pitää mennä, se on itse kunkin arvioitava. Jos lukee rikoksesta lehdestä, on helppo tuomita. Kun on asiakkaan kanssa tekemisissä ja hänet oppii tuntemaan, mustavalkoisen kuvan maalaaminen muuttuu hirveän paljon vaikeammaksi, Eemeli Saros sanoo.
Monien on vaikea ymmärtää asianajajan työroolia. Asianajaja voi saada niskaansa osan vihasta, jota rikos herättää. Kun Saros avusti miestä, joka tuomittiin valkeakoskelaisen teinitytön raiskauksesta ja murhasta, uhkauksia sateli paitsi rikoksentekijälle, myös Sarokselle. Uhkauksia on tullut ennenkin, ja Saros pystyy sulkemaan ne mielestään.
– Yhteiskunnassa on paljon ihmisiä, joilla on hirveän huono olla. Johonkin se on purettava. Jos oman turvallisuuden vuoksi pitäisi pelätä, niin todennäköisesti enemmän sellaisten ihmisten puolelta, jotka eivät räyhää ja huuda vaan pysyvät hiljaa.
Saros tekee hyvin pitkiä työpäiviä. Hänelle palautumista on jo se, että hän tekee välillä ”kevyemmältä” tuntuvia töitä. Hän treenaa joka toinen päivä pari tuntia. Kotona ajatukset töistä irrottaa puolitoistavuotias tytär.
– Minulla on rutiinina nukuttaa häntä niin, että pidän häntä sylissä ja hengitän sata kertaa ulos ja sisään. Siinä saan ainakin yhden hetken, jolloin mielessä ei ole mitään muuta kuin oma ja lapsen hengitys.
Asianajotyössä ei voi miellyttää kaikkia. Perheen ja ystävien parissa Saros muistuttaa itseään siitä, että nämä ovat heitä, joiden mielipiteillä on väliä. Asiat on hyvä asettaa mittasuhteisiinsa: oman piirinsä ulkopuolella ihmisen merkitys on lopulta aika vähäinen.
– Tällaisilla ajatusharjoitteilla yritän muistuttaa itseäni, jos jokin alkaa väsyneenä murehduttaa tai mietityttää liikaa.
